Okinawan taistelu

Okinawan taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Merijalkaväen sotilas tähtää M1A1 Thompson -konepistoolillaan japanilaista tarkka-ampujaa.
Päivämäärä: 1. huhtikuuta 1945 – 21. kesäkuuta 1945 Paikka: Okinawa, Japani Lopputulos: Liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta (osallistui taisteluun vain laivastolla)	Japani
Komentajat
Simon Bolivar Buckner Roy Geiger Joseph Stillwell Chester W. Nimitz Raymond A. Spruance Philip Vian Bruce Fraser	Mitsuru Ushijima Isamu Chō Minoru Ōta Keizō Komura
Vahvuudet
aluksi 180 000, lopulta 548 000 merijalkaväen sotilasta	130 000 sotilasta, 24 000 nostoväen sotilasta
Tappiot
12 513 kaatunutta 38 916 haavoittunutta 33 096 haavoittunutta muualla kuin taistelussa 38 laivaa 763 lentokonetta	95 000 kaatunutta 7 400–10 755 vangittua 16 laivaa 7 800 lentokonetta

Okinawan taistelu oli suuri taistelu toisessa maailmansodassa. Se käytiin Tyynellä valtamerellä Okinawan saarella Japanin ja Yhdysvaltain joukkojen välillä. Se oli Tyynenmeren sodan viimeinen saaritaistelu ja samalla suurin maihinnousutaistelu.

Taustaa

Vaikka 1945 alkuun mennessä oli käynyt jo selväksi, että liittoutuneet voittaisivat Japanin, pelättiin Japanin vastahakoisuuden jatkavan taistelua useita vuosia. Tyynellämerellä kärsimistään takaiskuista huolimatta sillä oli tiukka ote Kaakkois-Aasiasta ja Kiinassa se oli saavuttanut jopa sotilaallisia voittoja vuonna 1944. Japanilaiset harkitsivat omien saartensa evakuoimista ja sodan jatkamista Korean, Mantšurian ja Kiinan tukikohdissa. Idästä edenneet yhdysvaltalaiset saavuttivat Iwo Jiman maaliskuussa 1945 ja sitä seuraava kohde oli Japanin eteläisin saaristo, Riukiusaaret Formosan ja Kyushun puolivälissä. Suurin saarista oli Okinawa, josta olisi tullut liittoutuneille ”ponnahduslauta”, josta olisi voitu jatkaa itse Japanin pääsaarille.

Operaatio Jäävuori

USS Bunker Hilliin osui kaksi kamikaze-lentäjää

Yhdysvaltalaiset kutsuivat Okinawan maihinnousua operaatio Jäävuoreksi. Amiraali Nimitzin 5. laivastolla oli tärkeä rooli kuljettaa noin 180 000 Yhdysvaltain 10. armeijan sotilasta. Yhdysvaltalaisten tueksi tulivat neljä brittien lentotukialusta ja yksi taistelulaiva. Ilmaherruudestaan huolimatta yhdysvaltalaiset pelkäsivät japanilaisten jatkuvia ilmahyökkäyksiä. Sekä Formosa ja Kyushu olivat vielä vihollisen käsissä ja japanilaiset turvautuivat yhä enemmän kamikaze-hyökkäyksiin, jotka saattoivat tehdä valtavia tuhoja.

Okinawaa puolusti 130 000 japanilaista sotilasta (Japanin 32. armeija) ja saaren väestö oli peloteltu epätoivoisiin tekoihin. He uskoivat, että on parempi tehdä itsemurha kuin alistua yhdysvaltalaisten valtaan.

Taistelu

Yhdysvaltain hyökkäyssuunnitelma

Yhdysvaltalaisia maihinnousujoukkoja Okinawan rannikolla 13. huhtikuuta 1945

Japanilaisia sotavankeja Okinawalla odottamassa kuulustelua.

Operaatio Jäävuori alkoi Kyushun ja Formosan lentotukikohtia vastaan tehdyillä iskuilla 1. huhtikuuta. Tarkoituksena oli ehkäistä laivastoa uhkaavat ilmahyökkäykset. Silti japanilaiset saivat satoja kamikazelentäjiä ilmaan. Ne vahingoittivat pahoin muun muassa USS Franklinia, joka oli pakko hinata pois. Brittien teräskantiset laivat kestivät hyökkäyksiä paremmin kuin yhdysvaltalaisten puukantiset. Näistä tapahtumista huolimatta saattoalukset aloittivat hyökkäystä edeltävän sulkutulen. Keraman saareen saatiin ankkuripaikka hyökkäävälle laivastolle. Saarelta liittoutuneet löysivät 350 itsemurhavenettä, jotka oli pakattu täyteen räjähteitä. Nämä veneet oli tarkoitettu hyökkäävää laivastoa vastaan, mutta niiden kaappaaminen poisti ison uhan liittoutuneiden laivoilta.

Samana päivänä aloitettiin maihinnousut saarelle. Harhautushyökkäys tehtiin kaakkoisrannalle, minne japanilaiset keskittivät suuremman voimansa. Todellinen maihinnousu tehtiin Hagusin länsirannalle. Se ei kohdannut vastarintaa, sillä japanilaiset aikoivat puolustautua vasta sisämaassa. Kun yhdysvaltalaiset rakensivat sillanpääasemansa, japanilaiset lähettivät yli 350 itsemurhalentäjää. Yhdysvaltain laivasto menetti kaksi hävittäjää ja muutaman pienemmän aluksen, mutta iski takaisin hyökkäämällä kohti Yamatoa. Neljän tunnin ilmapommituksen jälkeen taistelulaiva upposi mukanaan neljä hävittäjää ja yhden risteilijän. Isku teki lopun Japanin laivastosta.

Kun yhdysvaltalaiset etenivät syvemmälle sisämaahan, he törmäsivät ns. Machinato-linjaan, joka oli valtaisa kallioon koverrettu bunkkerien ketju. Niiden tuhoaminen oli hidasta ja veristä. Machinato-linja murrettiin 24. huhtikuuta mennessä, mutta pian sen jälkeen yhdysvaltalaiset kohtasivat Shurin linnan, jonka alla oli tunnelien sokkelo. Se vallattiin 28. huhtikuuta sivustahyökkäyksillä ja lopullisesti saaren vastarinta oli murskattu 21. kesäkuuta vaikka saaren pääkaupunki oli vallattu jo 27. toukokuuta. Koko ajan yhdysvaltalaiset saivat vastaansa jatkuvia itsemurhahyökkäyksiä, mikä kulutti Japanin ilmavoimia, mutta teki myös selvää 21 yhdysvaltalaisesta laivasta.

Tappiot

Yhdysvaltalainen sotilas käyttää liekinheitintä japanilaisia vastaan

Japanilaisten menetykset olivat erittäin suuret, mikä kertoo heidän epätoivostaan. Vähintään 110 000 miestä sai surmansa, mahdollisesti 20 000 lisää, sillä yhdysvaltalaiset hautasivat heidät elävinä luoliin pitäessään sitä oman hengen vangitsemisyrityksissä vaarantamista parempana vaihtoehtona. Yhdysvaltalaisten tappiot olivat 19 000 kaatuneen paikkeilla. Arvioilta 42 000–150 000 okinawalaista siviiliä kuoli.

Jälkiseuraukset

Okinawa oli tärkeä voitto liittoutuneille, ja Japani oli tuhonnut taistelussa omat meri- ja ilmavoimansa. Yhdysvaltalaisten ilmahyökkäykset Japaniin lisääntyivät saaren valtauksen jälkeen. Taistelu kuitenkin osoitti, kuinka epätoivoisesti japanilaiset puolustivat kotimaataan. Tämä sai yhdysvaltalaiset turvautumaan ydinaseeseen sodan lopettamiseksi. He järkeilivät, kuinka valtavat tappiot tulisivat, jos Japaniin tehtäisiin maihinnousu. Niihin tuhoihin verrattuna atomipommin teho olisi pieni. Kahden atomipommin pudottaminen näin ollen lopetti sodan Tyynellämerellä ilman ”Okinawa-tyylistä” hyökkäystä Japaniin.

Lähteet

• Newark, Tim: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. (Turning the tide of war: 50 battles that changed the course of modern history, 2001.) Suomennos Veikko Ahola ja Irmeli Kuhlman. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6139-2.

Toinen maailmansota (1939–1945)

Osapuolet	Liittoutuneet – Akselivallat
Sotatoimialueet	Länsirintama (1939–1945) – Balkan (1940–1941) – Itärintama (1941–1945) – Tyynimeri (1941–1945) – Pohjois-Afrikka (1940–1943) – Välimeri, Lähi-itä ja Afrikka (1940–1945)
Tapahtumat	Ennen sotaa: Ensimmäinen maailmansota – Pariisin rauhankonferenssi – Versailles’n rauha – Kansainliitto – Venäjän sisällissota – Kiinan sisällissota – Suuri lama – Italian–Etiopian sota – Reininmaan miehitys                         Kiinan–Japanin sota – Espanjan sisällissota – Antikomintern-sopimus – Anschluss – Myöntyväisyyspolitiikka – Münchenin sopimus – Albanian valtaus – Halhin-Golin taistelut – Molotov–Ribbentrop-sopimus 1939: Puolan offensiivi – Valesota – Atlantin taistelu (1939–1945) – Talvisota (1939–1940) – Taistelu La Plata -joen suulla 1940: Operaatio Weserübung – Tanskan valtaus – Taistelu Norjasta – Taistelu Ranskasta – Dunkerquen evakuointi – Taistelu Britanniasta – Maltan piiritys           Ranskan Indokiinan valtaus – Operaatio Menace – Operaatio Compass (1940–1941) – Läntisen aavikon taistelut (1940–1943) 1941: Operaatio Sonnenblume – Tobrukin piiritys – Kreikan taistelu – Englannin–Irakin sota – Kreetan taistelu – Operaatio Exporter – Operaatio Barbarossa – Jatkosota (1941–1944)           Operaatio Countenance – Kiovan taistelu – Sevastopolin piiritys (1941–1942) – Leningradin piiritys (1941–1944) – Moskovan taistelu – Operaatio Crusader           Hyökkäys Pearl Harboriin – Filippiinien sotaretki (1941–1942) – Hollannin Itä-Intian taistelut (1941–1942) – Malaijan taistelu (1941–1942) – Thaimaan valtaus – Burman valtaus 1942: Salomonsaarten sotaretki (1942–1945) – Singaporen taistelu – Korallimeren taistelu – Madagaskarin taistelu – Gazalan taistelu – El Alameinin ensimmäinen taistelu – Midwayn taistelu – Aleuttien saarten sotaretki (1942–1943)           Dieppen maihinnousu – Operaatio Sininen – Guadalcanalin taistelu (1942–1943) – Stalingradin taistelu (1942–1943) – El Alameinin toinen taistelu – Tunisian taistelut (1942–1943) – Operaatio Torch – Operaatio Uranus 1943: Hampurin pommitukset – Kurskin taistelu – Operaatio Husky – Operaatio Avalanche – Gilbert- ja Marshallinsaarten sotaretki (1943–1944) – Tarawan taistelu 1944: Monte Cassinon taistelu – Anzion maihinnousu – Korsunin motti – Operaatio U-Go – Operaatio Ichi-Go – Operaatio Neptunus – Normandian maihinnousu – Saipanin taistelu – Operaatio Dragoon           Operaatio Bagration – Guamin taistelu – Sinimäkien taistelu – Varsovan kansannousu – Lapin sota (1944–1945) – Operaatio Market Garden – Leytenlahden taistelu – Ardennien taistelu (1944–1945) – Budapestin piiritys (1944–1945) 1945: Operaatio Bodenplatte – Operaatio Nordwind – Veiksel–Oder-operaatio – Itä-Preussin offensiivi – Dresdenin pommitukset – Wienin offensiivi – Berliinin taistelu – Prahan taistelu           Iwo Jiman taistelu – Okinawan taistelu – Operaatio Ten-Gō – Taistelu Mantšuriasta – Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Sodan jälkeen: Yhdistyneet kansakunnat – Saksan jako – Oder–Neisse-linja – Operaatio Keelhaul – Operaatio Paperclip – Nürnbergin oikeudenkäynnit – Miehitetty Japani – Tokion kansainvälinen sotarikostuomioistuin                           Pariisin rauhansopimus – Kylmä sota – Rautaesirippu – Marshall-apu – Dekolonisaatio – San Franciscon sopimus – Saksojen yhdistymissopimus
Yleistä	Politiikka: Kolmen vallan sopimus – Atlantin julistus – Wannseen konferenssi – Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus – Kairon konferenssi                   Teheranin konferenssi – Kairon toinen konferenssi – Jaltan konferenssi – Potsdamin konferenssi – Potsdamin julistus Sodankäynti: Enigma – Kamikaze – Kotirintama – Manhattan-projekti – Natsi-Saksan ydinohjelma – Salamasota – Terroripommitus – Totaalinen sodankäynti – Upotussota Sotarikokset: Japanin sotarikokset – Neuvostoliiton sotarikokset – Natsi-Saksan sotarikokset – Holokausti Muita tapahtumia: Lend-Lease – Idän yleissuunnitelma – Bengalin nälänhätä – Slovakian kansannousu – Heinäkuun 20. päivän salaliitto