Operaatio Menace

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Operaatio Menace
Osa toisen maailmansodan Länsi-Afrikan sotanäyttämöä
Päivämäärä:

23.–25. syyskuuta 1940

Paikka:

Dakar, Ranskan Länsi-Afrikka

Lopputulos:

Vichyn Ranskan voitto

Osapuolet

 Yhdistynyt kuningaskunta
 Australia
 Vapaa Ranska

Vichyn Ranskan lippu Vichyn Ranska

Komentajat

Yhdistynyt kuningaskunta John Cunningham
Charles De Gaulle

Pierre François Boisson

Vahvuudet

1 lentotukialus
2 taistelulaivaa
5 risteilijää
10 hävittäjää

1 taistelulaiva
2 risteilijää
4 hävittäjää
rannikkolinnake

Tappiot

2 taistelulaivaa vaurioitui
2 risteilijää vaurioitui

1 hävittäjä upposi
2 sukellusvenettä upposi

Laivasto-osastot eivät kohdanneet toisiaan

Operaatio Menace oli liittoutuneiden epäonnistunut sotilasoperaatio vallata Dakar Ranskan Länsi-Afrikassa (nyk. Senegal), joka oli Vichyn Ranskan valvonnassa. Yrityksen tarkoituksena oli myös asettaa kenraali Charles de Gaulle Dakariin "kuvernööriksi". Operaatio toteutettiin 23.–25. syyskuuta 1940.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan ja Saksan kesäkuussa 1940 tekemä aseleposopimus jätti epäselväksi useiden Ranskan siirtomaiden hallinnan. Jotkin alueet kuten Ranskan Kamerun ja Ranskan Päiväntasaajan Afrikka liittyivät Vapaaseen Ranskaan, mutta pääosa Ranskan Pohjois-Afrikka, Ranskan Länsi-Afrikka, Syyria ja Ranskan Indokiina jäivät Vichyn Ranskan valvontaan. Samoin Ranskan laivasto Välimerellä oli toiminut vastapainona Italian laivastolle ja siten vapauttanut Kuninkaallisen laivaston yksiköitä Pohjanmerelle ja Pohjois-Atlantille. Aseleposopimuksen seurauksena Kuninkaallisen laivaston tuli varmistaa, että Ranskan laivasto ei joutuisi Saksan laivaston haltuun, mikä johti hyökkäykseen Ranskan laivaston yksiköitä vastaan(Operaatio Catapult). Vaikka hyökkäys poisti varsinaisen uhan niin joitakin raskaita yksiköitä jäi edelleen Vichyn Ranskan valvontaan ja näiden poistaminen käytöstä tai siirtäminen Vapaan Ranskan laivastolle vaati edelleen toimia.

Kenraali Charles de Gaulle uskoi Ranskan Länsi-Afrikassa olevien Vichyn Ranskan joukkojen siirtyvän Vapaan Ranskan joukkoihin. Esimerkkinä muille siirtomaille puolen vaihtamisesta se olisi merkittävä, mutta lisäksi alue olisi tarjonnut nopeamman huoltotien Egyptissä oleville joukoille ja mahdollistanut Italian Pohjois-Afrikassa olevien joukkojen uhkaamisen uudesta suunnasta. Lisäksi Ranskan pankin ja Puolan valtion kultavarannot oli talletettu Dakariin ja Dakarin satama oli erittäin suojainen.

Liittoutuneet päättivät lähettää Dakariin laivasto-osaston (Force M), jossa olivat lentotukialus HMS Ark Royal, taistelulaivat HMS Barham ja HMS Resolution, viisi risteilijää ja kymmenen hävittäjää. Osastoon kuului lisäksi joukkojenkuljettamista varten aluksia, joilla oli 4 200 brittiläistä ja 2700 Vapaan Ranskan sotilasta.

Osaston oli ensin määrä yrittää neuvottelemalla alueen kuvernöörin kanssa saada Vichyn joukot antautumaan, ja elleivät onnistuisi niin sitten hyökätä.

Alueella oli viimeistelemätön taistelulaiva Richelieu, joka oli lähtenyt Brestistä Etelä-Ranskasta 18. kesäkuuta. Ennen Vichyn hallituksen muodostamista Dakarissa oli Ranskan laivaston rinnalla toiminut pieni Kuninkaallisen laivaston osasto, jonka runkona oli lentotukialus HMS Hermes. Vichyn hallituksen astuttua virkaan HMS Hermes poistui Dakarin satamasta ja jäi valvomaan Vichyn Ranskan laivastoa sataman edustalle. Risteilijä HMAS Australia liittyi Dakaria valvovaan osastoon.

HMS Hermeksen torpedokoneet hyökkäsivät Dakarin satamaan ja saivat osuman Richelieuhon tehden siitä liikuntakyvyttömän, mutta sen tykit olivat edelleen toimintakuntoiset. Dakarissa oli myös kolme sukellusvenettä sekä keveitä yksiköitä. Toulonin satamasta Ranskasta olivat lähteneet risteilijät Gloire, Georges Leygues ja Montcalm sekä kolme hävittäjää Dakariin. Gloireen tuli kuitenkin tekninen vika, joka pudotti nopeutta ja HMAS Australia pakotti aluksen Casablancaan. Loppuosasto pääsi Dakariin.

Yhteenotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaallisen laivaston lentokoneet pudottivat 23. syyskuuta lentolehtisiä Dakariin. Vapaan Ranskan väreissä ollut lentokone nousi tukialukselta ja laskeutui Dakariin. Heti laskun jälkeen lentäjä vangittiin. De Gaullen neuvottelijat pyrkivät veneellä satamaan, mutta heitä vastaan avattiin tuli.

Vichyn laivaston alukset pyrkivät ulos satamasta, mutta HMAS Australian tykkituli pakotti alukset takaisin. Vichyn laivaston alusten palatessa satamaan rannikkolinnakkeet avasivat tulen HMAS Australiaa kohti, jolloin liittoutuneiden laivasto-osaston ja rannikkolinnakkeiden välille syntyi tulitaistelu.

Iltapäivällä Vapaan Ranskan joukot suorittivat maihinnousun Dakarin koillispuolelle Rufisquen rannalle, mutta yritys epäonnistui joukkojen joutuessa kovaan tulitukseen.

Seuraavat kaksi päivää liittoutuneiden laivasto ja rannikkolinnakkeet kävivät tulitaistelua. Taisteluiden aikana Vichyn laivaston sukellusveneet Persée ja Ajax upotettiin ja hävittäjää vaurioitettiin. Liittoutuneiden laivasto kärsi myös vaurioita sukellusvene Bévéziers torpedoi HMS Resolutionin ja HMS Barhamiin osui Richelieun ampuma 380 millimetrin kranaatti. HMS Resolution jouduttiin hinaamaan Kapkaupunkiin. Samoin kaksi risteilijää vaurioitui.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usko kenraali Charles de Gaullen kykyyn ranskalaisten edustajana horjui liittoutuneiden päättävissä elimissä. Luottamus ei täysin palautunut, vaikka Gabonissa saavutettiin vastaavassa tilanteessa voitto.

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vichyn Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella olleen laivaston komentajana oli kontra-amiraali Landriau.

  • Taistelulaiva Richelieu (Marzin)
  • Hävittäjä Le Hardi
  • 1. apuristeilijäviirikkö (1ère DCX): El Djezaïr, El Kantara, El Mansour, Victor Shoelcher ja Ville D'Oran
  • 6. sukellusveneviirikkö (6e DSM): Ajax, Bévéziers ja Persée
  • Sluupit: D'Entrecasteaux, D'Iberville, Calais, Commandant Rivière, Gazelle ja La Surprise
  • Force Y (kontra-amiraali Lacroix)
  • Rannikkolinnakkeet (pohjoisesta etelään)
    • Mamelles: 3 240 mm tykkiä
    • Pointe Fann: 4 90 mm ilmatorjuntatykkiä
    • Madeleines: 4 138 mm tykkiä
    • Cap Manuel: 2 240 mm tykkiä
    • Gorée: 2 240 mm tykkiä, 4 138 mm tykkiä ja 4 90 mm tykkiä
    • Bel Air: 2 240 mm tykkiä
    • Rufisque:2 95 mm tykkiä
  • Ilmavoimat:
    • Ouakamin lentotukikohta (Dakarin luoteispuolella)

Liittoutuneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bauer, Eddy: Toinen Maailmansota osa 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05841-6.
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)