Sinimäkien taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinimäkien taistelu
Osa Narvan taistelua toisessa maailmansodassa
Kartta taistelusta
Kartta taistelusta
Päivämäärä:

25. heinäkuuta10. elokuuta 1944

Paikka:

Sinimäe, Viro

Lopputulos:

Saksan torjuntavoitto

Vaikutukset:

Saksa pystyi aloittamaan järjestäytyneen vetäytymisen

Osapuolet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Viron lippu virolaisia vapaaehtoisia

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto
Viron lippu virolaisia vapaaehtoisia

Komentajat

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Felix Steiner

Neuvostoliiton lippu Leonid Govorov

Vahvuudet

22 250 sotilasta
7 panssarivaunua
70–80 rynnäkkötykkiä
49 lentokonetta

136 830 sotilasta
150 panssaroitua ajoneuvoa
1 680 rynnäkkötykkiä
546 lentokonetta

Tappiot

2 500 kaatunutta tai kadonnutta
7 500 haavoittunutta tai sairastunutta
6 panssarivaunua

35 000 kaatunutta tai kadonnutta
135 000 haavoittunutta tai sairastunutta
157–164 panssaroitua ajoneuvoa

Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova - Kiova - Sevastopol - Leningrad - Rostov - Moskova) - Talvioffensiivi (Demjansk - 2. Harkova) - Sininen (Voronez - Stalingrad) - 3. Harkova - Kursk - 4. Harkova - Korsun - Krim - Narva - Bagration - Varsovan kansannousu - Budapestin piiritys - Veiksel-Oder - Itä-Preussi - Berliini

Sinimäkien taistelu (paremmin tunnettu nimellä Tannenbergin linjan taistelu) oli toisessa maailmansodassa akselivaltain ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu Sinimäen kukkuloista Virossa vuonna 1944, joka päättyi akselivaltain torjuntavoittoon. Aluetta kutsuttiin nimellä Tannenberg-linja. Saksan joukkojen hävittyä Narvan taistelun, he vetäytyivät Suomenlahden ja Peipsijärven väliselle Tannenberg-linjalle, jonka tukipisteinä olivat kolme mäkeä, niin kutsutut Sinimäet, joista käytiin 26. heinäkuuta – 10. elokuuta Pohjois-Euroopan kiivaimmat taistelutselvennä.

Murskaavasta ylivoimastaan huolimatta puna-armeija ei onnistunut murtamaan puolustusta ja se menetti hyökkäyksissä arviolta 150 000 miestä, kun taas puolustautuneet akselivaltain joukot menettivät parikymmentä tuhatta miestä.

Sinimäkien taistelusta tehtiin vuonna 2006 tunnin pituinen dokumenttielokuva The Blue Hills. Taisteluista on tekeillä Elmo Nügasen ohjaama elokuva, 1944, joka on tuotantovaiheessa[1].

Torjuntavoitto aiheuttaa edelleenkin joissakin piireissä tunteenpurkauksia, vaikka taistelu ei ratkaissut koko sodan lopputulosta Virossa. Krematöörinmäen muistomerkillä suoritettiin ilkivaltaa 27. huhtikuuta 2007. Yli kuuden kuukauden viivytyksestä oli kuitenkin merkittävää hyötyä Suomelle estämällä Neuvostojoukkojen pääsyn sen etelärannikolle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinimäe memorial 7is7.com. 2007. Otto de Voogd. englanniksi

Jukka Salminen/Gabrielssonit: Sinimäet - Suurtaistelu pysäytti Puna-armeijan Artikkeleja sodista. RGJS & CO.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sinimäkien taistelu.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Tannenberg Line

Koordinaatit: 59°22′32″N, 27°51′17″E

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: joukot ja taistelut kuvaamatta