IS-sarja (panssarivaunu)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
IS-2
Belarus-Minsk-Museum of GPW Exhibition-5.jpg
IS-2
Pituus
– putki edessä 9,83 m
– pelkkä runko ? m
Leveys 3,07 m
Korkeus 2,73 m
Taistelupaino 46 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 37 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 240 km tiellä
Pääase 122 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus 3 konekivääriä
Panssarointi 19-120 mm
Moottori V-2-IS V-12 diesel
600 hv
441 kW
Miehistö 4
Valmistusmaa Neuvostoliitto

Iosif Stalin -panssarivaunusarja, joka nimettiin Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin mukaan, oli joukko Neuvostoliitossa toisen maailmansodan aikana kehitettyjä raskaita panssarivaunuja. Sarjaan kuluu kolme raskasta vaunua: IS-1, IS-2 ja IS-3 sekä ISU-122 ja ISU-152 -rynnäkkötykit.


IS-3
IS3.jpg
IS-3
Pituus
– putki edessä 10 m
– pelkkä runko 6,66 m
Leveys 3,20 m
Korkeus 2,71 m
Taistelupaino 46,5 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 37 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 210 km tiellä
Pääase 122 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus 3 konekivääriä
Panssarointi 23-230 mm
Moottori V-2-IS V-12 diesel
520 hv
382 kW
Miehistö 4
Valmistusmaa Neuvostoliitto

Nimi Иосиф Сталин alkaa I-kirjaimella, vaikka henkilönnimi yleensä kirjoitetaankin "Josif". Tämä vuoksi panssarivaunuista käytetään myös joskus lyhennettä "JS".

Sarjan ensimmäisen vaunun, IS-1:n, valmistus alkoi 1943 ja sitä lisättiin myöhemmin raskaiden saksalaisten Tiger I ja Panther-panssarien Kurskissa saavuttaman menestyksen vuoksi. IS-1 oli varustettu 85 mm:n D-5T-tykillä. Lisänä siinä oli 12,7 mm:n DShK -raskas konekivääri ja 7,62 mm:n DT-pikakivääri.

Toinen malli oli IS-2, jonka valmistus alkoi vuonna 1943. Vaunu varustettiin uudella 122 mm:n D-25T -tykillä, jossa käytettiin ampumatarvikkeen raskaudesta johtuen irtopanoslaukausta. Myös vanhat IS-1-vaunut päivitettiin uudella aseistuksella. IS-2:n seuraava versio oli vuoden 1944 malli eli IS-2m. Tärkein parannus oli rungon etupanssarin valaminen koko pituudeltaan viistoksi, tarkoituksena lisätä panssarin suojavaikutusta.

IS-3-malli ilmestyi myöhään vuonna 1944. Vaunussa oli parannettu panssarointi ja puolipallon muotoinen valettu torni, joka muodostui myöhempien neuvostotankkien tunnuspiirteeksi. IS-3 ei tiettävästi ehtinyt taisteluihin toisen maailmansodan aikana. Sitä kuitenkin käytettiin 1956 Unkarin, ja 1968 Tšekkoslovakian miehityksessä.

Egypti osti joitain vaunuja, joita käytettiin kuuden päivän sodassa, mutta raskaiden panssareiden tarkoitus alkoi olla vanhentunut. Niitä käytettiin armeijoiden erillisissä rykmenteissä ja divisioonien erillisissa pataljoonissa läpimurtoon ja jalkaväen tukemiseen, mutta tämän merkitys väheni keskiraskaiden taistelupanssarivaunujen saavuttaessa lähes saman tulivoiman ja suojan ollen kuitenkin liikkuvampia. IS-vaunut siirrettiin Neuvostoliitossa reserviin ja varastoihin. IS-2m jäi edelleen käyttöön Kuuban, Kiinan ja Pohjois-Korean armeijoissa.

Vuonna 1952 tuotantoon tuli viimeinen kehitysmalli: IS-10. Stalinin kuoleman jälkeen se nimettiin uudelleen T-10:ksi.

Muut mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IS-vaunuista tehtiin rynnäkkötykkimuunnoksia, kuten KV-sarjan vaunuistakin. Näitä olivat:

  • ISU-152, 152 mm ML-20 -mallin 1927 haupitsilla
  • ISU-122, 122 mm A-19 -tykillä ja 12,7 mm DShK konekiväärillä
  • ISU-122s, 122 mm D-25S, puoliautomaattinen A-19-tykin malli