DŠK
| DŠK | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | raskas konekivääri |
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 12,7x108 mm |
| Piipun pituus | 1 070 mm |
| Paino (tyhjänä) | 34 kg |
| Lipas | patruunavyö |
| Tehokas kantama | 2 000 m |
| Teoreettinen kantama | 2 500 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 600 lks/min |
DŠK (ven. ДШК) on neuvostoliittolainen raskas konekivääri, joka ampuu 12,7x108 mm patruunaa. Asetta käytettiin myös jalkaväen tulitukiaseena. Aseen nimi Degtjarjovin–Špaginin suurikaliiperinen 12,7 mm konekivääri mallia 1938 tulee sen keksijältä Vasili Degtjarjovilta ja aseen syöttömekanismia parantaneelta Georgi Špaginilta.
Neuvostoliitolle tuli tarve hankkia raskas konekivääri pääasiassa ilmatorjuntakäyttöön. Ensimmäinen suunnitelma oli Degtjarjov, Krupnokalibernyi, joka kehitettiin vuonna 1930. Aseessa oli pieni 30 panoksen rumpulipas sekä pieni tulinopeus, joten kehitettiin parempi versio, jossa on patruunavyö. Uudesta aseesta, DŠK:sta, tuli neuvostoliittolaisten sotilaiden pääasiallinen konekivääri toisessa maailmansodassa. Vuonna 1946 otettiin käyttöön modernisoitu versio DŠKM.
Kuten yhdysvaltalaista vastinettansa M2 Browningia myös DŠK:ta käytettiin monenlaisiin tehtäviin. Sitä käytettiin ilmatorjuntaan ja jalkaväen tukemiseen. Sitä käytettiin myös ajoneuvojen konekiväärinä. Ase on tai on ollut historiansa aikana lähes 90 valtion käytössä[1], mukaan lukien Suomen puolustusvoimat.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jane's Infantry Weapons 2009/2010
