KV-sarja
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| KV-1 | |
|---|---|
 KV-1 |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 6,25 m |
| – pelkkä runko | ? m |
| Leveys | 3,25 m |
| Korkeus | 2,75 m |
| Taistelupaino | 48 t |
| Telaketjut | ? |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 35 km/h |
| – maastossa | noin 20 km/h |
| Toimintasäde | 250 km (tiellä) |
| Pääase | 76,2 mm panssarivaunukanuuna |
| Muu aseistus | 3 konekivääriä |
| Panssarointi | edessä maks. 110 mm , takana maks. 77 mm |
| Moottori | V-2K V-12 diesel |
| – hevosvoimat | 550 hv |
| – kilowattia | 410 kW |
| Miehistö | 5 (johtaja, ajaja, ampuja, lataaja, radisti) |
| KV-2 | |
|---|---|
 KV-2 |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
Neuvostoliitto |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 6,79 m |
| – pelkkä runko | ? m |
| Leveys | 3,32 m |
| Korkeus | 3,65 m |
| Taistelupaino | 52 t |
| Telaketjut | ? |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 26 km/h |
| – maastossa | ? km/h |
| Toimintasäde | 140 km (tiellä) |
| Pääase | 152 mm M-10-haupitsi |
| Muu aseistus | 3 konekivääriä |
| Panssarointi | maks. 110 mm |
| Moottori | V-2K V-12 diesel |
| – hevosvoimat | 550 hv |
| – kilowattia | 410 kW |
| Miehistö | 6 |
Kliment Vorošilov -panssarivaunusarja (ven. Клим Ворошилов (КВ), KV), joka nimettiin Neuvostoliiton marsalkka Kliment Vorošilovin mukaan, oli sarja Neuvostoliitossa toisen maailmansodan edellä ja aikana kehitettyjä raskaita panssarivaunuja. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941, KV-vaunut olivat raskaimmin panssaroituja ja aseistettuja vaunuja. Vaunut suunniteltiin Leningradissa ja niitä valmistettiin pääasiassa Leningradissa Kirovin tehtaalla ja myöhemmin Uralilla Tšeljabinskissä. Suunnittelutoimisto oli SKB-2, jota johti Josef Kotin.
Monitornisen, raskaan T-35-vaunun aiheuttaman pettymyksen jälkeen alettiin Neuvostoliitossa suunnitella sille korvaavaa raskasta panssarivaunua. Kilpailevia malleja kokeiltiin talvisodassa. Niihin kuuluivat kaksitorniset SMK ja T-100 sekä KV. Ensin mainitut menetettiin Summan alueella, mutta KV:n raskas panssarointi kesti suomalaiset panssarintorjunta-aseet ja sen valmistus aloitettiin pian kahtena mallina. Raskas panssarivaunu KV-1 oli aseistettu 76 millimetrin tykillä ja KV-2 152 millimetrin haupitsilla.
KV:n panssarointi teki siitä lähes pysäyttämättömän, mutta siinä oli muita puutteita. Se oli hidas, kuten tämän kokoluokan vaunut yleensä olivat. Se käytti samaa tykkiä kuin pienemmät keskiraskaat vaunut. Enemmän KV-vaunuja menetettiin mekaanisten ongelmien kuin vihollisen toiminnan vuoksi. Operaatio Barbarossan alkaessa Neuvostoliitolla oli 639 KV-1-vaunua. Saksalaisten panssarintorjunta-aseet olivat kykenemättömiä tuhoamaan vaunua ja niiden tuhoamiseksi oli odotettava tykistöä tai ilmaiskuja, ellei sitten konevika pysäyttänyt vaunua.
KV-1:n menestyksen vuoksi se valittiin yhdeksi edelleenkehitettävistä vaunuista. Standardoinnin ansiosta se jakoi saman moottorin, tykin ja voimansiirron kuin keskiraskas T-34, jota rakennettiin suuria määriä. Huomattavaa on kuitenkin, että vuoden 1940 mallin KV-1 käytti vanhempaa F-32-versiota T-34:n F-34-tykistä. F-34 saatiin käyttöön vasta myöhemmin. Sillä välin vaunua varten oli jo alettu kehittää uutta ZiS-5-tykkiä, joka käytti tehokkaampaa mallin 1931 ilmatorjuntatykin ammusta ja perustui viimeistelemättömään F-27-tykkiin.[1] Sodan jatkuessa KV-1:een lisättiin panssarointia aseiden tehon kasvaessa. KV-1-malli 1942 (KV-1C) oli hyvin panssaroitu, mutta kelvottoman hidas. Vastareaktiona suunniteltiin KV-1s, josta panssarointia vähennettiin nopeuden parantamiseksi. Tämä poisti ainoan edun, joka vaunulla oli halvempaan T-34:ään verrattuna.
Viimeinen päivitys oli lyhytikäinen KV-85. Uusien saksalaisten panssarivaunujen ilmestyessä vuonna 1943 76 millimetrin tykki ei ollut enää riittävän tehokas. KV-85 käytti samaa 85 millimetrin D-5T-tykkiä kuin T-34/85 ja IS-1-vaunulle suunniteltua tornia, joka oli vielä keskeneräinen. KV-85:n tuotanto oli hidasta tykkien puutteen vuoksi, ja vaunun valmistus lopetettiin vuonna 1944 Josif Stalin -vaunun tuotannon alettua.
Saksalaisten sotasaaliksi ottamista KV-1-vaunuista käytettiin nimiä Pz.Kpfw. KV-1A 753(r) ja Pz.Kpfw. KV-1B 755(r). Yksi vaunuista varustettiin saksalaisella 7,5 cm KwK 40 -tykillä, jota käytettiin muun muassa Panzer IV -vaunuissa.
Mallit ja muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliitossa ei eroteltu KV-1:n eri malleja sodan aikana, vaan eri mallinimet (kuten malli 1939, venäjäksi: Obr. 1939) on keksitty sodan jälkeen eri julkaisuissa. Saksalaiset käyttivät sodan aikana nimityksiä KV-1A jne.
- KV-1 malli 1939 (141 kpl), 76 mm L-11-tykki
- KV-2 (334 kpl), raskas panssari, M-10 152 mm haupitsi, tuotettiin samaan aikaan kuin KV-1, kuitenkin sitä huomattavasti hitaampi ja korkeampi. Alkuperäinen KV-2 oli KV-1:n rungolla, KV-2B KV-1 m1940:n.
- KV-1 malli 1940, F-32 76 mm -tykki, saksalainen nimitys: KV-1A
- KV-1E (s ekranami, ”suojilla”) irtolevyillä lisäpanssaroitu m1940
- KV-1 malli 1941, 25–35 mm lisäpanssarointi, valettu torni, myöhemmin myös parannettu 76 mm ZiS-5-tykki, saksalainen nimitys: KV-1B
- KV-1 malli 1942, valettu torni, lisäpanssarointi, parannettu moottori ja 76 mm ZiS-5, saksalainen nimitys: KV-1C
- KV-1S (1 370 kpl) vuoden 1942 kevennetty variantti, teknisiä parannuksia ja uudelleensuunniteltu rungon takaosa
- KV-8 (42) KV-1 ATO-41-liekinheittimellä varustettuna, päätykkinä 45 mm, joka oli naamioitu 76 mm näköiseksi
- KV-8s (25) KV-1S varustettuna liekinheittimellä, muuten kuten edellä
- KV-85 (130) KV-1S varustettuna 85 mm D-5T-tykillä
- SU-152, torniton vaunu KV-1S:n rungolla ja 152 mm ML-20 mallin 1927 -haupitsilla. Tunnettiin myös nimellä KV-14.
Prototyypit ja jatkokehitysversiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
KV-1:sta kehittiin myös yksittäisiä prototyyppejä eri aseilla ja jatkokehitysversioita. 122 millimetrin U-11-haupitsilla varustettu protyyppi tunnettiin nimellä Objekt 229 tai KV-9.[2]
Objekt 150 tai Т-150 oli 90 millimetriin vahvistetulla panssarilla ja uudella 700 hevosvoiman moottorilla varustettu malli, joka painoi 50 tonnia. Vaunua rakennettiin yksi kappale, jota käytettiin myöhemmin Leningradin puolustuksessa.[2]
Vaunusta suunniteltiin pidennetyllä rungolla varustettu mallia, jossa oli seitsemän alatelapyörää. Tämä malli tunnettiin nimellä KV-220 (objekt 220). Vaunussa oli 100 millimetrin panssari ja uusi 700 hevosvoiman V-5-moottori. Myöhemmin asennettiin 850 hevosvoiman turboahdettu moottori. Vaunua varten suunniteltiin uusi torni, johon asennettiin 85 millimetrin F-30-tykki. Paino nousi 62 tonniin. Lokakuussa 1941 vaunu lähetettiin rintamalle, jolloin siihen oli asennettu KV-1:n vakiotorni.[2]
Pidennettyä mallia kehitettiin eteenpäin nimellä KV-3. Tästä kehitettiin kolme suunnitelmaa. Viimeisen suunnitelman (objekt 223) mukainen runko rakennettiin valmiiksi ja sitä testattiin betonisella ”tornilla”, jonka oli tarkoitus simuloida uuden vaunuun suunnitellun tornin massaa. Panssarointi oli peräti 120 millimetriä. Vaunu lähetettiin rintamalle lokakuussa 1941, jolloin siihen oli asennettu KV-1:n vakiotorni. Joko KV-220 tai KV-3 tuhoutui joulukuussa 1941 Ust-Tosnon rautatiesillan lähellä. Loppujen kohtalosta ei ole tietoa.[2]
KV-4 oli suunnitelman asteelle jäänyt superraskas vaunu, jonka kehittämisestä päätettiin huhtikuussa 1941. Vaunu suunniteltiin varustettavaksi uudella 107 millimetrin ZiS-6-tykillä. KV-4-projektista tunnetaan parikymmentä eri suunnittelijoiden piirustusta, mutta vaunua ei ikinä toteutettu, vaikka tykin valmistus ehdittiinkin aloittaa heinä–elokuussa 1941.[2]
KV-5 (objekt 225) oli toinen samaan aikaan kehitetyn superraskaan vaunun suunnitelma, jossa käytettäisiin 107 millimetrin ZiS-6-tykkiä. Vaunun massa olisi ollut 100 tonnia ja panssarointi paksuimmillaan 180 millimetriä. Vaunuun oli tarkoitus asentaa 1 200 hevosvoiman moottori, joka ei ollut vielä valmis. Vaunua ei ikinä rakennettu.[2]
KV-7 oli vuoden 1941 lopulla Uralilla, jonne KV-vaunujen valmistus oli siirretty, suunniteltu raskas torniton läpimurtovaunu. Vaunua rakennettiin kaksi toisistaan eroavaa prototyyppiä. Niissä oli yksi 76 millimetrin tykki ja kaksi 45 millimetrin tykkiä ja 100 millimetrin panssarointi. Vaunut lähetettiin Moskovaan testattavaksi. Tulokset esiteltiin Stalinille, joka totesi: ”Mihin tarvitaan kolmea tykkiä? Parempi olisi asentaa yksi kunnollinen.” Projekti päättyi.[2]
KV-13 oli Tšejabinskissä vuosina 1941–1942 KV:n pohjalta kehitetty ”universaali”-vaunu, jonka oli tarkoitus korvata sekä raskas KV-1 että keskiraskas T-34. Vaunua valmistettiin kolme prototyyppiä. Sen jatkokehitys johti IS-1-vaunuun.
Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Tuhottu KV-1 Aunuksessa syyskuussa 1941. -
Hylätty KV-2 kuvattuna kesäkuussa 1941. -
Suomen tunnuksin varustettu sotasaaliina saatu KV-1 kuvattuna Parolan panssarimuseossa. Vuoden 1942 malli pidemmällä tykin putkella. -
Lisäpanssarilla varustettu KV-1E 1941 Parolassa. -
KV-2-tankin prototyyppi vuodelta 1940.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 76-мм танковая пушка ЗИС-5. Battlefield.ru - всё о Великой Отечественной войне. Arkistoitu 24.11.2017. Viitattu 18.11.2017. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g Potapov, Valeri: KV-3, KV-4, KV-5, KV-7, KV-9, KV-220. English.battlefield.ru. Arkistoitu 16.11.2017. Viitattu 18.11.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta KV-sarja Wikimedia Commonsissa
