Kurskin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurskin taistelu
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Operaatio Zitadelle eli Kurskin mutkan taistelu
Operaatio Zitadelle eli Kurskin mutkan taistelu
Päivämäärä:

4. heinäkuuta 1943 – 22. heinäkuuta 1943

Paikka:

Kursk, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Neuvostoliiton voitto

Osapuolet

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa

Komentajat

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Georgi Žukov
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Nikolai Vatutin
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Nikita Hruštšov

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Erich von Manstein
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Günther von Kluge
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Walter Model
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Hermann Hoth

Vahvuudet

1 910 361 sotilasta
5 128 panssarivaunua
2 792 lentokonetta

780 900 sotilasta
2 928 panssarivaunua
2 100 lentokonetta

Tappiot

863 303 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua
1 500 panssarivaunua
700–1 000 lentokonetta

350 000 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua
noin 1 000 panssarivaunua
1 000 lentokonetta

Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova - Kiova - Sevastopol - Leningrad - Rostov - Moskova) - Talvioffensiivi (Demjansk - 2. Harkova) - Sininen (Voronez - Stalingrad) - 3. Harkova - Kursk - 4. Harkova - Korsun - Krim - Narva - Bagration - Varsovan kansannousu - Budapestin piiritys - Veiksel-Oder - Itä-Preussi - Berliini

Kurskin taistelu oli merkittävä Saksan ja Neuvostoliiton välinen taistelu toisen maailmansodan itärintamalla 4. heinäkuuta – 22. heinäkuuta 1943. Kurskin taistelu on maailman kaikkien aikojen suurin panssaritaistelu. Saksalaiset aloittivat hyökkäyksen itärintamalla Kurskin kaupungin lähellä. Saksan armeijan tavoitteena oli oikaista kaupungin kohdalle rintamaan muodostunut mutka, motittaa puna-armeijan alueella olleet merkittävät joukot ja saada siten Stalingradin taistelussa menetetty aloite takaisin haltuunsa. Neuvostoliitto onnistui pysäyttämään hyökkäyksen ja saksalaiset saivat vallattua alle viidesosan tavoitteistaan.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka saksalaiset olivatkin kärsineet pahoja tappioita Stalingradissa, oli Saksa vielä vuonna 1943 sotilaallisesti erittäin voimakas. Neuvostoliittolaiset olivat vasta kärsineet tappion Harkovan taistelussa ja Josif Stalin oli asettunut puolustuskannalle odottamaan liittoutuneiden maihinnousua Välimeren pohjoisrannikolle Italiaan.

Neuvostoliiton tiedustelupalvelu sai selville että saksalaiset suunnittelivat hyökkäystä Kurskin lähellä. Merkittävimpänä tietolähteenä toimi ”Lucy”, vakoilurengas Sveitsissä, joka sai tietonsa brittien tiedustelupalvelulta. He pystyivät avaamaan saksalaisten Enigma-salakirjoituksen. Tämä oli brittien suurin sotasalaisuus, joka julkaistiin vasta 1970-luvulla. Neuvostoliittolaiset saivat selville hyökkäyksen, jonka koodinimi oli operaatio Zitadelle eli operaatio Linnoitus, ajankohdan ja jonkin näköisen ajoituksen. Tiedon saatuaan neuvostoliittolaiset vahvistivat Kurskin rintamaa ja taistelujen alkaessa siellä oli yli 6 000 kilometriä ampumahautoja, lähes 50 000 konekivääri-, tykki- ja kranaatinheitinasemaa ja kilometriä kohden keskimäärin 1 500 miinaa.

Neuvostoliittolaiset saivat hyvää aikaa tehdä massiiviset linnoituksensa, koska Adolf Hitler halusi odottaa uudenaikaisten ”ihmetankkiensa” Pantherien ja Elefantien valmistumista. Viimeksi mainittu osoittautui käyttökelvottomiksi rintamaoloihin. Venäläiset olivat viimein oppineet nykyaikaisen liikkuvan sodankäynnin ja taitavat kenraalit syrjäyttäneet politrukit. Vastakkain olivat molempien osapuolten parhaat kenraalit joukkoineen ja uusimmat aseet, joita oli kummallakin runsaasti.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syöksypommittajarykmentti 77:n Junkers Ju 87 Stukat aloittivat hyökkäyksen tulivalmistelun kello 1500 4. heinäkuuta. Koneiden tarkoituksena oli tukea XXXXVIII panssariarmeijakuntaa, jonka oli tarkoitus vallata Butovon ja Gertsovkan välinen ylänkö. Ylängön valtaus mahdollisti tykistön tulenjohtajille paremman näkyvyyden mäkien alapuolella olevalla tasangolla olevien puna-armeijan joukkojen ryhmitykseen. Valtauksen tukena oli lisäksi Grossdeutschlandin tykistö. Butovon puolustuksesta vastannut 199. kaartin kiväärirykmentti oli työnnetty asemistaan. Gertsovkan hallinnasta käytiin kovempi taistelu 71. kaartin kivääridivisioonan joukkojen puolustautuessa sitkeästi. Kylä saatiin vallattua vasta puolilta öin.[1]

Operaatio Zitadelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinainen hyökkäys alkoi seuraavana aamuna kello 0330. Hyökkäyksen alettua saksalaiset etenivät aivan liian hitaasti ja olivat 12. heinäkuuta vielä 25 kilometrin päässä Kurskista.

Operaatio Kutuzov[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyt neuvostoliittolaiset kuitenkin käyttivät kaikki reservinsä vastaiskuun operaatio Kutuzoviin, joka alkoi 5. kaartin panssariarmeijan hyökkäyksellä. Panssariarmeijaan kuului 900 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Prohorovkassa käytiin maailman suurin yksittäinen panssaritaistelu 5. kaartin panssariarmeijan ja 500 saksalaisen tankin välillä. Saksalaiset menettivät 60 panssarivaunua (lähteistä riippuen yli 70–100) ja venäläiset 328. Vaikka neuvostoliittolaiset hävisivät Prohorovkan taistelun, saksalaiset eivät enää onnistuneet saamaan aloitetta Kurskissa takaisin. Venäläisten aloittama voimakas vastahyökkäys Kurskin pohjoispuolelta kohti Orelia pakotti saksalaiset irrottamaan joukkoja pohjoisen pihtiliikkeen hyökkäysjoukoista rintaman hajoamisen estämiseksi. Lisäksi 10. heinäkuuta tapahtunut Sisilian maihinnousu sai Hitlerin ilmoittamaan Günther von Klugelle ja Erich von Mansteinille, että operaatio oli ohi, vaikka Mansteinin mielestä taistelu oli vielä voitettavissa.[2]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Neuvostoliiton tappiot olivat (luultavasti) 862 366 miestä (monet arviot kylläkin pyörivät 400 000–600 000:n välillä), yli 1 500 panssaria ja 700–1 000 lentokonetta, Saksan tappiot jäivät 198 512 mieheen (tai kun Orelin operaatio ja heti Kurskin jälkeen tulleet tappiot otetaan huomioon, 350 000 kuolleeseen, vangittuun tai haavoittuneeseen saksalaiseen), noin 500 lentokoneeseen ja noin 300 panssarivaunuun (tästäkin luvusta on monia arvioita ja siihen eivät ainakaan kuulu jo ennen taistelua rikkoontuneet Pantherit). Saksan panssaritappiot olivat kuitenkin mahdollisesti jopa 1 200 vaunua, sillä lukuun on otettava kaikista syistä tuhoutuneet tai taistelukentälle pahojen vaurioidensa vuoksi jätetyt vaunut. Neuvostoliitto kykeni helposti korvaamaan menetetyt tankit, mutta Saksan panssarivoimille Kurskin menetykset olivat kova isku, eikä Saksa enää kyennyt toipumaan tappioistaan. Saksa ei saavuttanut kumpaakaan päätavoitettaan, vaan sai vallattua ainoastaan minimitavoitteensa. Neuvostoliitto kykeni hyökkäyksen päätyttyä aloittamaan vastahyökkäyksen. Kurskin taistelu oli Saksan sodankäynnille eräänlainen lopun alku, sillä sen jälkeen Neuvostoliitto saavutti strategisen voiton ja hyökkäysaloite siirtyi Neuvostoliitolle lopullisesti. Kurskin jälkeen saksalaiset eivät enää pystyneet itärintamalla kokoamaan hyökkäykseen tarvittavia operatiivisia reservejä.

Erich von Manstein on arvioinut saksalaislähteisiin viitaten kuitenkin, että molempien osapuolten tappiot olisivat olleet huomattavasti pienemmät. Manstein kirjassaan Menetetyt voitot kirjoitti että puna-armeija menetti kaatuneina non 17 000 sotilasta ja noin 34 000 puna-armeijan sotilasta otettiin sotavangeiksi. Manstein laski myös että haavoittuneita puna-armeijan sotilaita täytyi olla noin kaksinkertainen määrä kaatuneisiin verrattuna jolloin hän päätyi arvioon että Neuvostoliitto menetti noin 85 000 sotilasta. Saksan kaksi armeijaa menetti kaatuneina 3 330 sotilasta ja kokonaistappioiksi Saksalle tuli 20 720 sotilasta. Manstein laskee taistelujen tappiot taistelun alkamisesta siihen asti kun operaatio heinäkuun puolivälissä keskeytettiin.

Manstein myös kyseenalaistaa tiedot Saksan käyttämien panssarivaunujen määrästä Kurskin taistelussa. Hänen mukaansa saksalaisilla oli käytössä vain 1 081 panssarivaunua ja 376 rynnäkkötykkiä, yhteensä siis 1 457 hyökkäysvaunua. Mansteinin mukaan hyvin alkanut saksalaishyökkäys jouduttiin pysäyttämään koska Hitler Italian tapahtuminen takia halusi offensiivin keskeyttämistä ja asettautumista puolustukseen.

Myös jotkut riippumattomat tutkimukset ovat kyseenalaistaneet Georgi Žukovin ja venäläisten esittämät luvut propagandana ja päätyneet yleisimmin lähelle von Mansteinin arviota Kurskin taisteluiden aiheuttamista tappioista. Saksalaisten yleensä luotettavan kirjanpidon mukaan taisteluiden aiheuttama kokonaistappio saksalaisille oli vain kolme prosenttia koko vuoden 1943 tappioista, mikä tukee lähes täsmälleen von Mansteinin kirjassaan esittämää arviota, mutta varmaa tietoa ei ole. Venäläisille puolestaan oli tärkeää korostaa heidän saaneen aikaan voiton Saksasta, eikä etelärintaman avautuminen Italiaan. Toisaalta Hitler siirsi juuri Kurskin taistelujen jälkeen joukkoja Italiaan, jolloin voimasuhteet itärintamalla muuttuivat saksalaisille epäedullisiksi.

Olennaista taistelun tuloksella oli kuitenkin siinä, ettei saksalaiset enää tämän jälkeen pystyneet merkittäviin, taisteluita ratkaiseviin keskityksiin. Merkittävistä torjuntavoitoista huolimatta, voimasuhde oli heilahtanut niin paljon venäläisten hyväksi, ettei saksalaisten enää onnistunut saada strategista aloitetta.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kurskin taistelu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carell, PaulPoltettu maa: Taistelut Volgan ja Veikselin välillä. (Verbrannte Erde: Schlacht zwischen Wolga und Weichsel, 1964.) Suomentanut Raimo Arhela. Näköispainos (1. painos 1967). Jyväskylä: Gummerus, 2005. ISBN 951-20-6814-1.
  • Tim Newark: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6139-2.
  • Healy, Mark: Zitadelle the German Offensive Against the Kursk Salient 4-17 July 1943. Gloucestershire: History Print, 2011. ISBN 978-0-7524-5716-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Healy, Mark s. 194-195
  2. Battle of Kursk Otherground, LLC and World-War-2.info. Viitattu 13.1.2009. (englanniksi)
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Taistelukuvaukset ja joukkojen kokoonpanot puuttuvat. Lisäksi yli kuukauden kestänyttä taistelua ei ole vaiheistettu lainkaan