Mius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mius (Миус)
Mius view3.jpg
Alkulähde Ukrainan Donetskin alueen ja Luhanskin alueen raja, noin 48.277°N, 38.556°E
Laskupaikka Miusin estuaari, Asovanmeri, noin 47.277°N, 38.809°E
Maat Ukraina ja Venäjä
Pituus 258[1] km
Virtaama 12,1 /s
Valuma-alue

6680

[1] km²

Mius (ukr. Міу́с, ven. Миус) on Itä-Euroopassa Etelä-Venäjän ja Itä-Ukrainan alueella virtaava 258 km:n pituinen joki. Keskivirtaus on 12,1 m3/s, kun 65 kilometriä suuaukosta yläjuoksulle olevassa mittauspisteessä. Joki saa alkunsa Ukrainassa Donetskin alueeen ja Luhanskin alueen rajaseudulta, virtaa halki Krasnyi Lutšin kaupungin lounaispuolelta (Miusynsk) ja jatkaa sitten Venäjän puolelle Rostovin alueeelle. Joki laskee Asovanmerestä lahtena erkanevaan Miusinsuistoon (Miusski liman) Taganrogin kaupungin länsipuolella.[1][2][3][4]

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset linnoittautuivat joen varteen Mius-linjalle, jossa käytiin Rostovin taistelun yhteydessä kiivaita taisteluita. Myös suomalaisella Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonalla oli oma rintamakaistansa Mius-joella ja pataljoona osallistui siellä torjuntataisteluihin aina kesään 1942 asti, jolloin saksalaiset aloittivat laajan hyökkäyksen Kaukasukselle. Elokuussa 1943 neuvostojoukot valtasivat seudun uudelleen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Mius (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2006) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 23.7.2014. (venäjäksi)
  2. I. V. Kopylova (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Ukraina, Moldova 1:1 250 000. Minsk, Valko-Venäjä: RUP Belkartografija, 2013. (venäjäksi)
  3. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:500 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  4. Je. N. Lazareva & Z. A. Starodubijeva (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija 1:500 000. Minsk, Valko-Venäjä: PKO Kartografija, 2014. ISBN 978-985-549-710-4. (venäjäksi)