Dnepr

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo joesta. Dnepr on myös kantoraketti.
Dnepr
Dnepr avaruudesta
Dnepr avaruudesta
Alkulähde Valdain ylänkö
Laskupaikka Mustameri
Maat Venäjän lippu Venäjä,
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä,
Ukrainan lippu Ukraina
Pituus 2 285 km
Alkulähteen korkeus 220 m
Virtaama 1 670 /s
Valuma-alue 516 300 km²

Dnepr (ven. Днепр, valkoven. Дняпро, Dnjapro, ukr. Дніпро, Dnipro) on noin 2 290 kilometrin pituinen joki Itä-Euroopassa. Dnepr saa alkunsa Länsi-Venäjän Valdain ylängöltä ja se virtaa Valko-Venäjän ja Ukrainan läpi laskeakseen Mustaanmereen. Se on Euroopan kolmanneksi suurin joki; pidempiä ovat vain Volga ja Tonava.

Dnepr Kiovassa.
Dnepr Krementšukin kohdalla.
Dneprin valuma-alue sivujokineen (venäjäksi)
Dneprin valuma-alue Valko-Venäjän (oranssi), Venäjän (vihreä) ja Ukrainan (punainen) alueilla (vaaleamman sävyiset alueet)

Nykyinen Dnepr on valjastettu vesivoiman tuotantoon ja sitä luonnehtii valtavien patoaltaiden sarja. Joen alajuoksulta 1 670 km on navigointikelpoista; 18 m leveät ja 270 m pitkät alukset voivat nousta Kiovaan asti. Aiemmin alajuoksulla Dnepropetrovskin eteläpuolella oli lukuisia koskia, joiden takia jokiosuus oli kulkukelvoton.

Dneprin sivujoista rakennettiin kanavayhteyksiä Itämereen laskeviin Väinäjokeen, Niemeniin ja Veikselin Bugiin jo 1700–1800-luvuilla. Dnepr–Bug-kanavayhteyden sulkujen pituutta ollaan viimeisimmän kunnostushankkeen myötä kasvattamassa 89 metristä 120 metriin, mutta vesireitti ei vielä jatku navigoitavana Brestiä pidemmälle eli Puolan puoleiselle Bug-joelle. [1]

Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dneprin pääjuoksun varrella olevista kaupungeista merkittävimpiä ovat

Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dneprin tärkeimpiä oikean- (o) ja vasemmanpuoleisia (v) sivujokia latvalta lukien ovat Drut' (o), Berezina (o), Sož (v), Pripet (o), Irpin (o), Desna (v), Ros (o), Sula (v), Vorskla (v), Samara (v), Konka (o), Bazavluk (o) ja Inhulets (o).

Tekojärvet ja vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dneprin vesivoimalaitospatojen kaskadi ja niiden patoamien tekojärvien sarja kattaa lähes koko Ukrainan jokiosuuden ja ulottuu Pripetin suulta alas Kahovkaan. Sen rakentaminen muutti jokiuoman luonteen täydellisesti; alkuperäisestä jokiuomasta on jäljellä vain lyhyitä katkelmia: Pripetin suun yläpuolella, Kiovan yläpuolella sekä Kanivin, Dniprodzeržynskin ja Kahovkan alapuolella.

Tekojärvi Pinta-ala (km²) Tilavuus (km³) Voimalaitos (teho ja valmistumisvuosi) Suuret rantakaupungit
Kiovan tekojärvi 922 3,7 389 MW (1966) Kiova
Kanivin tekojärvi 675 2,6 444 MW (1976) Kiova, Kaniv, Perejaslav-Hmelnytskyi
Krementšukin tekojärvi 2250 13,5 625 MW (1961) Tšerkasy
Dniprodzeržynskin tekojärvi 567 2,5 352 MW (1965) Komsomolsk, Verhnjodniprovsk
Dneprin tekojärvi 420 3,3 1500 MW (1932) Zaporižžja
Kahovkan tekojärvi 2155 18,2 351 MW (1958)

Vesivoimalaitokset tuottavat noin 10 % Ukrainan sähkövoimasta. Suurin niistä on Zaporižžjassa Dneprin tekojärven patoon liittyvä DniproHES, joka valmistuessaan 1932 oli Euroopan suurin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dnepr.