Dnepr

Dnepr
Dnepr avaruudesta
Alkulähde	Valdain ylänkö
Laskupaikka	Mustameri
Maat	Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina
Pituus	2 285 km
Alkulähteen korkeus	220 m
Virtaama	1 670 m³/s
Valuma-alue	516 300 km²

Dnepr (ven. Днепр, valkoven. Дняпро, Dnjapro, ukr. Дніпро, Dnipro) on noin 2 290 kilometrin pituinen joki Itä-Euroopassa. Dnepr saa alkunsa Länsi-Venäjän Valdain ylängöltä ja se virtaa Valko-Venäjän ja Ukrainan läpi laskeakseen Mustaanmereen. Se on Euroopan kolmanneksi suurin joki; pidempiä ovat vain Volga ja Tonava.

Dnepr Kiovassa.

Dnepr Krementšukin kohdalla.

Dneprin valuma-alue sivujokineen (venäjäksi)

Dneprin valuma-alue Valko-Venäjän (oranssi), Venäjän (vihreä) ja Ukrainan (punainen) alueilla (vaaleamman sävyiset alueet)

Nykyinen Dnepr on valjastettu vesivoiman tuotantoon ja sitä luonnehtii valtavien patoaltaiden sarja. Joen alajuoksulta 1 670 km on navigointikelpoista; 18 m leveät ja 270 m pitkät alukset voivat nousta Kiovaan asti. Aiemmin alajuoksulla Dnepropetrovskin eteläpuolella oli lukuisia koskia, joiden takia jokiosuus oli kulkukelvoton.

Dneprin sivujoista rakennettiin kanavayhteyksiä Itämereen laskeviin Väinäjokeen, Niemeniin ja Veikselin Bugiin jo 1700–1800-luvuilla. Dnepr–Bug-kanavayhteyden sulkujen pituutta ollaan viimeisimmän kunnostushankkeen myötä kasvattamassa 89 metristä 120 metriin, mutta vesireitti ei vielä jatku navigoitavana Brestiä pidemmälle eli Puolan puoleiselle Bug-joelle.

Kaupungit

Dneprin pääjuoksun varrella olevista kaupungeista merkittävimpiä ovat

• Venäjällä:
  • Smolensk (n. 350 000 as.)
• Valko-Venäjällä:
  • Mahiljou (358 300)
  • Orša (117 200)
• Ukrainassa:
  • Kiova (2 640 000)
  • Tšerkasy (290 000)
  • Krementšuk (240 000)
  • Dniprodzeržynsk (270 000)
  • Dnipropetrovsk (1 060 000)
  • Zaporižžja (790 000)
  • Nikopol (140 000)
  • H’erson (340 000)

Sivujoet

Dneprin tärkeimpiä oikean- (o) ja vasemmanpuoleisia (v) sivujokia latvalta lukien ovat Drut' (o), Berezina (o), Sož (v), Pripet (o), Irpin (o), Desna (v), Ros (o), Sula (v), Vorskla (v), Samara (v), Konka (o), Bazavluk (o) ja Inhulets (o).

Tekojärvet ja vesivoima

Dneprin vesivoimalaitospatojen kaskadi ja niiden patoamien tekojärvien sarja kattaa lähes koko Ukrainan jokiosuuden ja ulottuu Pripetin suulta alas Kahovkaan. Sen rakentaminen muutti jokiuoman luonteen täydellisesti; alkuperäisestä jokiuomasta on jäljellä vain lyhyitä katkelmia: Pripetin suun yläpuolella, Kiovan yläpuolella sekä Kanivin, Dniprodzeržynskin ja Kahovkan alapuolella.

Tekojärvi	Pinta-ala (km²)	Tilavuus (km³)	Voimalaitos (teho ja valmistumisvuosi)	Suuret rantakaupungit
Kiovan tekojärvi	922	3,7	389 MW (1966)	Kiova
Kanivin tekojärvi	675	2,6	444 MW (1976)	Kiova, Kaniv, Perejaslav-Hmelnytskyi
Krementšukin tekojärvi	2250	13,5	625 MW (1961)	Tšerkasy
Dniprodzeržynskin tekojärvi	567	2,5	352 MW (1965)	Komsomolsk, Verhnjodniprovsk
Dneprin tekojärvi	420	3,3	1500 MW (1932)	Zaporižžja
Kahovkan tekojärvi	2155	18,2	351 MW (1958)

Vesivoimalaitokset tuottavat noin 10 % Ukrainan sähkövoimasta. Suurin niistä on Zaporižžjassa Dneprin tekojärven patoon liittyvä DniproHES, joka valmistuessaan 1932 oli Euroopan suurin.

Aiheesta muualla

• Karttaa vuoden 2004 tulvan laajuudesta Dneprin vesistössä (dartmouth.edu) (englanniksi)
• Dnieper River. Encyclopedia of Ukraine.