Väinäjoki
| Väinäjoki | |
|---|---|
 Väinäjokea Riiassa |
|
| Alkulähde | Valdain ylänkö, Penon piiri Tverin alueella |
| Laskupaikka | Riianlahti, Riika () |
| Maat | Venäjä, Valko-Venäjä, Latvia; valuma-alueesta hieman myös Liettuassa ja Virossa |
| Pituus | 1020 km |
| Alkulähteen korkeus | 221.2 m |
| Virtaama | 678lähde? m³/s |
| Valuma-alue | 87 900 km² |
Väinäjoki (latv. Daugava, ven. Западная Двина́, Zapadnaja Dvina ("Läntinen Dvina"), valkoven. Заходняя Дзвiна, Zah’odnjaja Dzvina, saks. Düna) on 1020 kilometriä pitkä Itämeren Riianlahteen laskeva joki.[1] Se on Latvian tärkein ja Valko-Venäjän toiseksi tärkein joki.[1]
Sisällysluettelo |
Reitti [muokkaa]
Joki saa alkunsa Venäjän Tverin alueen Penon piiristä, joka sijaitsee Valdain ylänköalueella. Lähtöpisteen korkeus on 221.2 metriä merenpinnasta.[2] Väinäjoki virtaa aluksi Venäjän Tverin ja Smolenskin alueiden kautta ja jatkaa sitten Valko-Venäjän pohjoisosissa sijaitsevan Vitsebskin alueen läpi länsiluoteeseen. Kuljettuaan Latvian ja lopuksi sen pääkaupungin Riian läpi, Väinäjoki saavuttaa Riianlahden.[1][3]
Kaupungit ja vesivoima [muokkaa]
Väinäjoen pääuoman varrella sijaitsevia kaupunkeja ovat:[4][3][5]
- Venäjän Andreapol, Zapadnaja Dvina ja Veliž,
- Valko-Venäjän Vitsebsk, Polatsk, Navapolatsk, Dzisna ja Verh’njadzvinsk sekä
- Latvian Krāslava, Daugavpils (Väinänlinna), Līvāni, Jēkabpils, Pļaviņas, Aizkraukle, Jaunjelgava, Lielvārde, Ķegums, Ogre, Ikšķile, Salaspils ja Riika.
Väinäjoen alajuoksulla Latviassa on kolme vesivoimalapatoa ja tekojärveä, 35, 70 ja 107 km:n päässä joen suulta: Riika (402 MW), Kegums (264 MW) ja Plavinas (869 MW). Voimalaitokset omistaa Latvenergo.[5][6]
Satamat ja jokiliikenne [muokkaa]
Latvian suurin kauppasatama, Riian vapaasatama sijaitsee noin 15 kilometrin matkalla Väinäjoen laskukohdasta ylävirtaan. Latvian puolen vesivoimaloiden ohi ei ole kanavayhteyttä, mutta myös joen yläjuoksulla jokea käytetään kuljetuksiin jossain määrin.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Гидрографическая характеристика рек Беларуси - Река Западная Двина Minsk: Valko-Venäjän hydrometeorologinen laitos, pogoda.by. Viitattu 5.2.2011. (venäjäksi)
- ↑ Западная Двина (Väinäjoesta) Valko-Venäjän kansallinen matkailuvirasto, belarusturism.by. Viitattu 5.2.2011. (venäjäksi)
- ↑ a b Е.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобильных дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog, 2005. 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi) (& (englanniksi))
- ↑ a b Jānis Turlajs (Galvenais redaktors): Mazais Latvijas Autoseļu Atlants. Small road atlas. Riika, Latvia: SIA "Karšu izdeviensība Jāņa sēta", 2009. ISBN 978-9984-07-534-1. (latviaksi), (englanniksi), (saksaksi), (venäjäksi)
- ↑ Latvenergo AS www.latvenergo.lv
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väinäjoki Wikimedia Commonsissa- Hydrologisia tilastoja 1886-1959: Zapadnaya Dvina at Mouth Goryane (englanniksi) (unesco.org)
- Hydrologisia tilastoja 1877-1985: Zapadnaya Dvina at Vitebsk (englanniksi) (unesco.org)
- Hydrologisia tilastoja 1936-1985: Zapadnaya Dvina at Polotck (englanniksi) (unesco.org)
- Hydrologisia tilastoja 1908-1985: Daugava, Zapadnaya Dvinaat Ekabpils (englanniksi) (unesco.org)
- Hydrologisia tilastoja 1881-1985: Daugava at Daugavpils (englanniksi) (unesco.org)
- река Западная Двина Белорусский Посейдон (venäjäksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
