Väinäjoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Väinäjoki
Väinäjokea Riiassa
Väinäjokea Riiassa
Alkulähde Valdain ylänkö, Penon piiri Tverin alueella
Laskupaikka Riianlahti, Riika (57°3′43.56″N, 24°1′30.10″E)
Maat Venäjä, Valko-Venäjä, Latvia; valuma-alueesta hieman myös Liettuassa ja Virossa
Pituus 1020 km
Alkulähteen korkeus 221.2 m
Virtaama 678lähde? /s
Valuma-alue 87 900 km²

Väinäjoki (latv. Daugava, ven. Западная Двина́, Zapadnaja Dvina ("Läntinen Dvina"), valkoven. Заходняя Дзвiна, Zah’odnjaja Dzvina, saks. Düna) on 1020 kilometriä pitkä Itämeren Riianlahteen laskeva joki.[1] Se on Latvian tärkein ja Valko-Venäjän toiseksi tärkein joki.[1]

Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki saa alkunsa Venäjän Tverin alueen Penon piiristä, joka sijaitsee Valdain ylänköalueella, jolla oli varhaisella keskiajalla valtavan suuri Okovin metsä. Lähtöpisteen korkeus on 221.2 metriä merenpinnasta.[2] Väinäjoki virtaa aluksi Venäjän Tverin ja Smolenskin alueiden kautta ja jatkaa sitten Valko-Venäjän pohjoisosissa sijaitsevan Vitsebskin alueen läpi länsiluoteeseen. Kuljettuaan Latvian ja lopuksi sen pääkaupungin Riian läpi, Väinäjoki saavuttaa Riianlahden.[1][3]

Joen varrelta Latgalessa
Väinäjoen valuma-alue

Kaupungit ja vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinäjoen pääuoman varrella sijaitsevia kaupunkeja ovat:[4][3][5]

Väinäjoen alajuoksulla Latviassa on kolme vesivoimalapatoa ja tekojärveä, 35, 70 ja 107 km:n päässä joen suulta: Riika (402 MW), Kegums (264 MW) ja Plavinas (869 MW). Voimalaitokset omistaa Latvenergo.[5][6]

Satamat ja jokiliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian suurin kauppasatama, Riian vapaasatama sijaitsee noin 15 kilometrin matkalla Väinäjoen laskukohdasta ylävirtaan. Latvian puolen vesivoimaloiden ohi ei ole kanavayhteyttä, mutta myös joen yläjuoksulla jokea käytetään kuljetuksiin jossain määrin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Гидрографическая характеристика рек Беларуси - Река Западная Двина Minsk: Valko-Venäjän hydrometeorologinen laitos, pogoda.by. Viitattu 5.2.2011. (venäjäksi)
  2. Западная Двина (Väinäjoesta) Valko-Venäjän kansallinen matkailuvirasto, belarusturism.by. Viitattu 5.2.2011. (venäjäksi)
  3. a b Е.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобильных дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog, 2005. 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  4. Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi) (& (englanniksi))
  5. a b Jānis Turlajs (Galvenais redaktors): Mazais Latvijas Autoseļu Atlants. Small road atlas. Riika, Latvia: SIA "Karšu izdeviensība Jāņa sēta", 2009. ISBN 978-9984-07-534-1. (latviaksi), (englanniksi), (saksaksi), (venäjäksi)
  6. Hydropower plants (HPP), Latvenergo AS, latvenergo.lv, (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]