Valkovenäjän kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”valkovenäjä” ohjaa tänne. Valtiosta kerrotaan artikkelissa Valko-Venäjä.
Valkovenäjä
Oma nimi Беларуская (Belaruskaja)
Tiedot
Alue Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä
Puolan lippu Puola
Virallinen kieli Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä
Puhujia 7–8 miljoonaa
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä slaavilaiset kielet
itäslaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 be
ISO 639-2 bel
ISO 639-3 BEL

Valkovenäjä (valkoven. Белару́ская мо́ва) on itäslaavilainen kieli, jota puhutaan Valko-Venäjällä ja sen ympäristössä.

Valkovenäjän asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valko-Venäjällä vuonna 1999 järjestetyssä kyselyssä ilmoitti 3 686 000 ihmistä (36,7 % väestöstä) valkovenäjän "kotikielekseen". Laajemmalla kriteerillä ilmoitti 6 984 000 (85,6 %) sen äidinkielekseen.lähde?

Valko-Venäjän hallintopiirit väestön pääasiallisen äidinkielen mukaan ja valtakielen osuus (%). Kartassa suurkaupunkien kielijako on esitetty yhdellä värillä, vaikka useissa yli 100 000 asukkaan kaupungissa on useita piirejä (raion).
Valko-Venäjän hallintopiirit väestön pääasiallisen kotikielen mukaan ja valtakielen osuus (%).

Vuonna 2009 tehdyn väestönlaskennan mukaan valkovenäjän kertoi äidinkielekseen 5,0584 miljoonaa eli 53,2 % maan 9,5038 miljoonan väestöstä. Venäjää äidinkielenään puhui 41,5 % (3,9481 milj.). Hallintopiireittäin tarkasteltaessa ilmenee, että esimerkiksi pääkaupunki Minskissä ja monessa muussa yli 100 000 asukkaan kaupungissa (enemmistö yliopistokaupungeista) venäjän kielellä oli valta-asema. Kysyttäessä, mitä kieltä kotona puhutaan ("kotikieli"), väestön vahva enemmistö (6,6730 milj.) kertoi käyttävänsä venäjää ja siitä kolmanneksen kokoinen ryhmä (2,2272 milj.) valkovenäjää.[1]

Vuoden 2009 väestönlaskennan aineiston perusteella tehty hallintoalueittain kielitarkastelua maaseutuasukkaiden ja kaupunkiasukkaiden välillä. Näin saadaan tarkempi kuva valkovenäjän kielen käytöstä Valko-Venäjällä. Ulkomailla asuvan valkovenäläisen väestön kielijakauma ei näistä tilastoista tule esille.lähde?selvennä

Valkovenäjä on nykyisin erityisesti Aljaksandr Lukašenkaa vastustavan opposition kieli. Lukašenkan näkemyksen mukaan "valkovenäjällä ei voi ilmaista mitään suurta".[2]

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkovenäjää kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla. Aakkosto on peräisin kirkkoslaavin kielestä, ja sen nykyinen muoto vahvistettiin vuonna 1918. Joskus käytetään myös latsinka- eli łacinka-kirjaimistoa (лацінка), joka perustuu latinalaiseen kirjaimistoon. Laajimmin latinalaisia aakkosia käytettiin valkovenäjän kirjoittamiseen 1800-luvulla, mutta nykyisin käytännöllä on lähinnä kuriositeettiarvoa. Liettuan tataarit kirjoittivat kieltä aikoinaan arabialaisin aakkosin.

Valkovenäläinen kyrillinen aakkosto sisältää seuraavat merkit:

А а Б б В в Г г (Ґ ґ) Д д (Дж дж) (Дз дз) Е е Ё ё Ж ж З з І і Й й К к Л л М м Н н О о П п Р р С с Т т У у Ў ў Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

а, бэ, вэ, гэ, (ґэ), дэ, (джэ), (дзэ), е, ё, жэ, зэ, і, і нескладовае, ка, эл, эм, эн, о, пэ, эр, эс, тэ, у, у нескладовае, эф, ха, цэ, чэ, ша, ы, мяккі знак, э, ю, я

Eräs latsinka-kirjaimiston versio sisältää seuraavat merkit:

A a B b C c Ć ć Č č D d (Dž dž) (Dz dz) E e F f G g H h I i J j K k L l Ł ł M m N n Ń ń O o P p R r S s Ś ś Š š T t U u Ŭ ŭ V v Y y Z z Ź ź Ž ž

Pääsääntöisesti valkovenäjän kirjaimet translitteroidaan suomen kieleen standardin SFS 4900 mukaisesti, ei latsinkan mukaan.

Translitteraatio А
А Б В Г (Ґ) Д (Дж) (Дз) Е Ё Ж З І Й К Л М Н О П Р С Т У Ў Ф Х Ц Ч Ш Ы Ь Э Ю Я
а б в г (ґ) д (дж) (дз) е ё ж з і й к л м н о п р с т у ў ф х ц ч ш ы ь э ю я
a b v g (g̀) d (dž) (dz) e ë ž z ì j k l m n o p r s t u ŭ f h c č š y è û â
a b v h (g) d (dž) (dz) e (je) jo ž z i i (j) k l m n o p r s t u u f h’ ts š y e ju ja

Kielioppi ja oikeinkirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielessä on kuusi vokaalia ja 39 konsonanttia, 48 jos mukaan luetaan harvinaisemmat.

Valkovenäjän kielioppi muistuttaa muita itäslaavilaisia kieliä. Nomineilla on kuusi sijaa: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, instrumentaali ja lokatiivi/prepositionaali. Vokatiivi on jäänyt käytöstä ja esiintyy lähinnä kirjallisuudessa. Sanoilla on kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri.

Valkovenäjän kielen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moderni valkovenäjä kehittyi muinaisvalkovenäjän pohjalta, jota puhuttiin maaseudulla ja pikkukaupungeissa vielä 1800-luvun lopulla. Liettuan suuriruhtinaskunnan valkovenäläinen ylimystö puhui tätä kieltä vielä 1700-luvun lopulla.

Kieltä alettiin tutkia 1830-luvulla ja ensimmäisen valkovenäjän kieliopin kokosi etnografi Špilevski vuonna 1846 kyrillisiä kirjaimia käyttäen Minskin alueen kansanmurteiden pohjalta. Venäjän tiedeakatemia kieltäytyi kuitenkin julkaisemasta sitä. Kansankieleen perustuva kirjallinen traditio alkoi lähinnä Vintsent Dunin-Martsinkjevitšin teosten pohjalta. 1860-luvulta lähtien sekä Puola että Venäjä joutuivat vetoamaan valkovenäjänkielisiin talonpoikiin. Valkovenäjän kielellä alettiin tuottaa propagandaa, kuten venäläis-, tsaarin- ja ortodoksisuuden vastainen "Manifest" ja Konstanty Kalinowskin tuottama "talonpojan totuus", joka oli puolalaisvastainen, vastavallankumouksellinen ja ortodoksimielinen. Myös narodnikkiliike herätti kiinnostusta valkovenäjän kieleen. Keisari Nikolai I kielsi Venäjällä valkovenäjänkielisten kirjojen julkaisemisen[2]. Kielto oli voimassa vuoteen 1904.lähde?

Ensimmäisen normatiivisen kieliopin kokosi Branislaw Taraškjevitš. Hänen työnsä valmistui syksyllä 1917. Taraškjevitš joutui pakenemaan rauhattomasta Pietarista Suomeen saadakseen työnsä tehtyä, eikä sitä ollut mahdollista painaa sen valmistuttua. Kesällä 1918 Taraškjevitš saapui Vilnaan, jossa ensimmäinen "Valkovenäjän kielioppi kouluille" saatiin painettua. Valkovenäjän neuvostotasavallassa Taraškjevitšin kielioppi julkaistiin uudelleen 1922 muuttamattomana, tosin Jazep Ljosikin kieliopin nimellä.

Oikeinkirjoitusta uudistettiin vielä 1920-luvulla, jolloin Jazep ja Anton Ljosik ottivat käyttöön foneettisen oikeinkirjoituksen. Uudistusta valmistelemaan perustettiin S. Njekraševitšin johtama ortografinen komitea. Uudistusta hankaloittivat vuosien 1929–1930 Stalinin poliittiset puhdistukset kansallis-demokraattisia vastavallankumouksellisia vastaan, jossa valkovenäjänkielistä älymystöä vainottiin[2] ja ennen neuvostojärjestelmää vaikuttaneet kansallismieliset sosialistit puhdistettiin tehtävistä. Ainoastaan muutamat tunnetut hahmot, kuten Janka Kupala säästettiin.

Vuonna 1933 valmistuneen ja viralliseksi määrätyn oikeinkirjoitusuudistuksen tavoitteeksi ilmoitettiin venäjän ja valkovenäjän kielten keinotekoisten rajojen vähentäminen ja puolan kielen vahingollisen vaikutuksen poistaminen kielestä. Samalla lehdistössä käytiin kampanjaa nat-demejä vastaan. Osa Puolaan kuuluneen Länsi-Valko-Venäjän asukkaista ja emigranteista ei hyväksynyt vuoden 1933 oikeinkirjoitusuudistusta. Puola myös sulki kaikki valkovenäjänkieliset koulut 1937, ja kieltä opetettiin vasta Saksan miehityksen aikana 1941–1944.

Oikeinkirjoituksen uudistusta jatkettiin 1949–1957 Jakub Kolasin johtaman komitean johdolla ja uudet säännöt julkistettiin 1959. Näissä osa vuoden 1933 muutoksista kumottiin. Perestroikan myötä esiintyi vaatimuksia "oikeaan kieleen" palaamisesta ja oikeinkirjoitukseen tehtiin pieniä muutoksia 1985.

Lyhyt kielen renessanssi seurasi maan itsenäistyttyä 1991. Lukašenka kuitenkin lopetti sen, järjesti kansanäänestyksen, jonka tuloksena venäjästä tuli maan toinen virallinen kieli.[2] Sitä ennen osa lähinnä Valko-Venäjän kansanrintamaa lähellä olleita julkaisuja, kuten "Svaboda", "Pahonja" ja "Naša Niva" alkoi 1990-luvulla käyttää julkaisuissaan oikeinkirjoitusta, joka muistuttaa 1933 uudistusta edeltävää. Tästä muodosta sen kannattajat käyttävät nimeä "taraškevitsa" (тарашкевіца) tai "klassinen". Näistä minskiläinen "Svaboda" ja hrodnalainen "Pahonja" ovat sittemmin palanneet normatiiviseen oikeinkirjoitukseen. Sen sijaan ulkomailta valkovenäjänkielistä ohjelmaa lähettävät ja enimmäkseen emigranttien operoimat Radio Free Europe ja Radio Polonia käyttävät omanlaistaan oikeinkirjoitusta.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Population Census 2009 3.11.2010. National Statistical Committee of the Republic of Belarus, belstat.gov.by. Viitattu 19.2.2011.
  2. a b c d Jussi Konttinen, Diktaattori halveksii omaa äidinkieltään, Helsingin Sanomat 14.5.2014 sivu A 28

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Valkovenäjänkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja