Onomatopoeettinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Onomatopoeettinen tai onomatopoieettinen (kreik. onomatopoiesis, suom. nimen sepittäminen) on ääntä muistuttava tai jäljittelevä sana tai sanonta. Esimerkiksi: ammua, hohottaa, hauva, kolke, kumista, raksua, sihistä. Myös huudahdus tai ilmaus, joka matkii ääntä, mutta ei sinänsä tarkoita mitään esinettä tai asiaa (esimerkiksi kukkokiekuu, kling, titityy).

Onomatopoeettiset eläinten nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joillain eläinlajeilla, varsinkin ääntelystään tunnetuilla linnuilla, on onomatopoeettinen nimi. Suomen kielessä onomatopoeettisia lintujen nimityksiä ovat esimerkiksi kuikka, kukko, uikku, räkättirastas (räkättää), ruisrääkkä (rääkii), tiltaltti, tikka (tikittää nokkiessaan puuta), pulu (pulputtaa), riekko (riekkuu), huuhkaja (huhuilee), kurppa, naakka, viklo, kuovi ja monet muut.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaisa Häkkinen: Linnun nimi (2004)
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.