Huuhkaja
Tätä sivua ei ole | Huuhkaja | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Bubo bubo Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Huuhkajan levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Huuhkaja Wikispeciesissä |
Huuhkaja eli vanhalta kansanomaiselta nimeltään hyypiä (Bubo bubo) on suurikokoinen pöllölaji. Huuhkaja on ollut Suomessa rauhoitettu pesimäaikana vuodesta 1966 ja kokonaan vuodesta 1983.
Bubo bengalensis oli aiemmin huuhkajan alalaji, mutta on nykyisin määritelty omaksi lajikseen.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Huuhkajalla on silmien päällä tuuheat, ulkonevat ”kulmakarvat”. Höyhenpuku on kellanruskean ja mustan kirjavoima, silmät ovat oranssinpunaiset. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi, ja sen valkoinen kurkkulappu on usein pienempi.
Pituus 60–75 cm, siipien kärkiväli 160–190 cm, paino 2–4 kg. Naaras voi olla kilon painavampi kuin koiras.
Soidinääni on kumea ”huu-u”, joka voi kantaa hyvin pitkälle. Naaraalla on samantapainen mutta korkeampi huhuilu. Poikaspesällä emot varoittelevat koiramaisella ”va-va-va” haukunnalla ja paukuttavat nokkaansa sekä sähisevät. Huuhkajat voivat hyökätä ihmisen kimppuun jälkikasvua puolustaessaan. Poikasten kerjuuääni on lyhyt sähähdys.
Vanhin suomalainen rengastettu huuhkaja on ollut 26 vuotta 7 kuukautta 2 päivää vanha. Se on myös Euroopan vanhin huuhkaja.
[muokkaa] Ääntely
Koiraan kutsuääni on käheä, karhean haukkuva "rhäev". Varoitusääni on raju, voimakas, nenäsointinen "ka"-haukahdus, joka toistuu usein nopeasti 3-5 kertaa, esim "ka-ká-ka". Hermostuneena huuhkaja päästää nenäsointisen tukahdetun lokkimaisen "gao"-äänen.
Laulu, jota kuulee pääasiassa lopputalvesta ja alkukeväästä (joskus myös syksyllä) on kaksiosainen, syvä, kuuluva huhuilu "UU-uh", jonka jälkimmäinen osa on matala. Läheltä kuultuna ääni on vaimea mutta kuuluu kuitenkin 1½-4 km päähän (kauempaa kuuluu vain ensimmäinen tavu). Huhuilu toistuu tavallisesti 8-12 sekunnin välein.
Naaraan huuto on korkeampi ja käheämpi muunnelma koiraan huudosta.
Poikaset kerjäävät höyläävällä "tsuysh" äänellä, jota kuulee loppukesän ja alkusyksyn öinä.
[muokkaa] Levinneisyys
Huuhkaja on levinnyt suureen osaan Eurooppaa, Aasiaa ja osaan Pohjois-Afrikkaa. Suomessa se on yleisin Lounais-Suomessa ja harvinaistuu siitä itään ja pohjoiseen. Pohjoisimmassa Lapissa se on harvinaisuus. Suomessa pesii noin 3 000 huuhkajaparia.lähde? Euroopassa arvioidaan asuvan 57 000-114 000 yksilöä ja maailmanlaajuisen kannan arviot liikkuvat 250 000-2 500 000 yksilön välillä.[1]
Vanhat huuhkajat ovat paikkalintuja, mutta nuoret yksilöt voivat joutua etsimään omaa elinpiiriään joskus jopa satojen kilometrien päästä. Vaellus tapahtuu pääasiassa syksyllä. Ruoan perässä voivat huuhkajat joutua vaeltamaan kylminä talvina, ja silloin nälkiintyneitä yksilöitä tavataan melko yleisesti asutuksen piirissä.
[muokkaa] Elinympäristö
Huuhkaja viihtyy vuoristoissa, kallioisissa metsissä, kaatopaikoilla ja saaristossa. Pesän se rakentaa maahan, usein kalliohyllylle, puun juurelle tai kaatuneen tukkipuukokoisen puun pystyynnousseen juurakon suojaan. Vain harvoin sen on todettu pesineen puussa (isossa hylätyssä petolinnunpesässä).
Kaupunkihuuhkajia on tavattu useissa Euroopan kaupungeissa, kuten Tukholmassa, Wienissä ja Madridissa.[3] Myös Helsingissä on tavattu useita "city-huuhkajia".[4] Tunnetuin niistä on Olympiastadionilla esiintynyt Bubi-huuhkaja.[5]
[muokkaa] Lisääntyminen
Sukukypsä jo yhden vuoden iässä, mutta pesii vasta 2–3-vuotiaana. Pari ei pesi joka vuosi, vaan jättää pesinnän väliin, jos talvi on ollut kylmä ja jyrsijäkannat pohjalukemissa. Naaras munii 2–4 munaa maassa, kalliolla, puun juurella tai ison kiven vieressä olevaan pesään. Joskus lintu saattaa pesiä puuhun. Muninta alkaa tavallisesti maaliskuun puolivälin jälkeen, lämpimän ja ravinnoltaan suotuisan talven jälkeen usein jo helmikuussa. Naaras hautoo 5 viikkoa ja koiras käy tuomassa sille ruokaa päivittäin. Kevättalvella tai keväällä syntyy 2–4 poikasta. Huuhkaja hylkää herkästi pesänsä, joten kaikkea häiritsemistä pitää välttää ennen poikasten varttumista. Huuhkajan poikaset jättävät pesänsä lentokyvyttöminä mutta suurikokoisina noin 6 viikon ikäisinä. Ne oppivat lentämään noin 2 kuukauden ikäisinä ja itsenäistyvät vasta syyskesällä tai syksyllä.
[muokkaa] Ravinto
Huuhkajan ravintoa ovat jyrsijät ja muut nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat sekä kovakuoriaiset ynnä muut selkärangattomat. Huuhkaja voi saalistaa isojakin eläimiä, kuten variksia, lokkeja, siilejä, jäniksiä ja kissoja, joskus jopa kettuja[6]. Myös muut pöllöt ja haukat, muun muassa sääksi, kelpaavat saaliiksi.
[muokkaa] Huuhkaja kansanperinteessä
Huuhkajaa on ennen pidetty onnettomuutta enteilevänä lintuna. Huuhkajan ilmaantumista pihapiiriin pidettiin kuoleman, tai ainakin jonkinlaisen onnettomuuden enteenä. Myös sen äänen kuuleminen tiesi pahaa ja tämän vuoksi huuhkajia vainottiin ja metsästettiin armotta. Huuhkajista maksettiin autonomian aikana tapporahaa ja laji metsästettiin lähes kokonaan sukupuuttoon.[7] 1870-luvulla Ruotsissa uskottiin, että jos huuhkajan oikean jalan asettaa nukkuvan rinnan päälle, tältä voi kysyä mitä tahansa. Antiikin aikana uskottiin, että huuhkajan silmistä tehty rohto estää ihmistä sokeutumasta. Huuhkajan uskottiin pystyvän myös sokeuttamaan ihmisen, josta se ei pitänyt. Huuhkaja tunnetaan myös Suomen jalkapallomaajoukkueen maskottina.
[muokkaa] Huuhkajan nimet
Huuhkajalla on ollut monta nimeä. Muun muassa Suojärvellä se oli hyybiä tai huuhkajahaukka, Salmissa ja Suistamolla tuukkaja tai tuukkai, Halikossa ja muualla Länsi-Suomessa hyypiä, hyyppiä tai hyyppiö. Ilomantsissa se oli huukkajahavukka tai huukkaja, Hämeessä huhkai tai huhkain, Oulussa huuhkakaija, Lapissa muun muassa isohuuhkaja ja Ristiinassa huuhkaa. Monin paikoin sitä on nimitetty huhkajaksi tai huuhkaimeksi.[8]
[muokkaa] Huuhkaja populaarikulttuurissa
- Sly Raccoon -pelin päävihollinen Clockwerk on valtava mekaaninen kuolematon huuhkaja, joka elää pelkällä vihan voimalla.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Bubo bubo IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ IUCN Red List 2010
- ↑ Helsingin Sanomat 8.6.2007
- ↑ Ainakin viisi huuhkajaa majailee Helsingissä 16.3.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.6.2009.
- ↑ Salomaa, Tomi: Väriläiskä 6.6.2007. Iltalehti. Viitattu 9.6.2009.
- ↑ Mikkola, Heimo: Onko huuhkaja varteenotettava vaara koirille?. Koiramme, 2011, nro 6, s. 76–77. Suomen Kennelliitto.
- ↑ Linjama, Topi: Huuhkaja huutaa kuolemaa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 9.6.2009.
- ↑ Kivirikko, K.E. 1926-1927: Suomen linnut. - WSOY. Porvoo.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Forsman, Dick, Bruun, Jan-Erik & Ehrnstén, Björn 1982: Supikoira huuhkajapoikueen tuhoajana. – Lintumies 1.1982 s. 40–41. LYL.
- Lagerström, Martti 1978: Huuhkajan Bubo bubo esiintymisestä ja pesinnästä Pirkanmaalla. – Lintumies 2.1978 s. 30–43. LYL.
- Lagerström, Martti 1978: Huuhkajan Bubo bubo saalislajeista Pirkanmaalla. – Lintumies 4.1978 s. 146–147. LYL.
- Lagerström, Martti & Savolainen, Jyrki 1979: Huuhkajan Bubo bubo aggressiivisesta käyttäytymisestä poikaspesällä. – Lintumies 1.1979 s. 35–37. LYL.
- Niiranen, Seppo & Haapala, Jukka 1987: Huuhkajan iän määrittäminen. – Lintumies 3.1987 s. 112–116. LYL.
- Honkalinna, Mika: Suuri pöllö. Hämeenlinna: Karisto, 2011. ISBN 978-952-92-8474-0.
- Murtomäki, Eero: Huuhkaja. WSOY, 1971.
- Huuhkaja Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
