Huuhkaja

Wikipedia

Huuhkaja
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Pöllölinnut Strigiformes Heimo: Pöllöt Strigidae Suku: Huuhkajat Bubo Laji: bubo
Kaksiosainen nimi
Bubo bubo Linnaeus, 1758
Huuhkajan levinneisyys
Katso myös
Huuhkaja Wikispeciesissä   Huuhkaja Commonsissa

Huuhkaja (vanhastaan myös hyypiä) (Bubo bubo) on suurikokoinen pöllö. Huuhkaja on ollut Suomessa rauhoitettu pesimäaikana vuodesta 1966 ja kokonaan vuodesta 1983.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Huuhkaja kansanperinteessä 7 Huuhkajan nimet 8 Lähteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Tällä kasvoiltaan kissamaisella pöllöllä on silmien päällä tuuheat, ulkonevat ”kulmakarvat”. Höyhenpuku on kellanruskean ja mustan kirjavoima, silmät ovat oranssinpunaiset. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi, ja sen valkoinen kurkkulappu on usein pienempi.

Pituus 60–75 cm, siipien kärkiväli 160–190 cm, paino 2–4 kg. Naaras voi olla kilon painavampi kuin koiras.

Soidinääni on kumea ”huu-u”, joka voi kantaa hyvin pitkälle. Naaraalla on samantapainen mutta korkeampi huhuilu. Poikaspesällä emot varoittelevat koiramaisella ”va-va-va” haukunnalla ja paukuttavat nokkaansa sekä sähisevät. Huuhkajat voivat hyökätä ihmisen kimppuun jälkikasvua puolustaessaan. Poikasten kerjuuääni on lyhyt sähähdys.

Vanhin suomalainen rengastettu huuhkaja on ollut 26 vuotta 7 kuukautta 2 päivää vanha. Se on myös Euroopan vanhin huuhkaja.

[muokkaa] Levinneisyys

Huuhkaja on levinnyt suureen osaan Eurooppaa, Aasiaa ja osaan Pohjois-Afrikkaa. Suomessa se on yleisin Lounais-Suomessa ja harvinaistuu siitä itään ja pohjoiseen. Pohjoisimmassa Lapissa se on harvinaisuus. Suomessa pesii noin 3 000 huuhkajaparia. Euroopassa arvioidaan asuvan 38 000 – 77 000 yksilöä.²

Vanhat huuhkajat ovat paikkalintuja, mutta nuoret yksilöt voivat joutua etsimään omaa elinpiiriään joskus jopa satojen kilometrien päästä. Vaellus tapahtuu pääasiassa syksyllä. Nälkämarssille voivat huuhkajat joutua kylminä talvina, ja silloin nälkiintyneitä yksilöitä tavataan melko yleisesti asutuksen piirissä.

[muokkaa] Elinympäristö

Huuhkaja viihtyy vuoristoissa, kallioisissa metsissä, kaatopaikoilla ja saaristossa. Pesän se rakentaa maahan, usein kalliohyllylle, puun juurelle tai kaatuneen tukkipuukokoisen puun pystyynnousseen juurakon suojaan. Vain harvoin sen on todettu pesineen puussa (isossa hylätyssä petolinnunpesässä).

Kaupunkihuuhkajia on tavattu useissa Euroopan kaupungeissa, kuten Tukholmassa, Wienissä ja Madridissa.^[2] Myös Helsingissä on tavattu useita "city-huuhkajia".^[3] Tunnetuin niistä on Olympiastadionilla esiintynyt Bubi-huuhkaja.^[4]

[muokkaa] Lisääntyminen

Sukukypsä jo yhden vuoden iässä, mutta pesii vasta 2–3-vuotiaana. Pari ei pesi joka vuosi, vaan jättää pesinnän väliin, jos talvi on ollut kylmä ja jyrsijäkannat pohjalukemissa. Naaras munii 2–4 munaa maassa, kalliolla, puun juurella tai ison kiven vieressä olevaan pesään. Joskus lintu saattaa pesiä puuhun. Muninta alkaa tavallisesti maaliskuun puolivälin jälkeen, lämpimän ja ravinnoltaan suotuisan talven jälkeen usein jo helmikuussa. Naaras hautoo 5 viikkoa ja koiras käy tuomassa sille ruokaa päivittäin. Kevättalvella tai keväällä syntyy 2–4 poikasta. Huuhkaja hylkää herkästi pesänsä, joten kaikkea häiritsemistä pitää välttää ennen poikasten varttumista. Huuhkajan poikaset jättävät pesänsä lentokyvyttöminä mutta suurikokoisina noin 6 viikon ikäisinä. Ne oppivat lentämään noin 2 kuukauden ikäisinä ja itsenäistyvät vasta syyskesällä tai syksyllä.

[muokkaa] Ravinto

Huuhkajan ravintoa ovat jyrsijät ja muut nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat sekä kovakuoriaiset ynnä muut selkärangattomat. Huuhkaja voi saalistaa isojakin eläimiä, kuten jäniksiä, variksia, kissoja, siilejä ja lokkeja. Myös muut pöllöt ja haukat, mm. sääksi, joutuvat armottomasti sen ruokalistalle.

[muokkaa] Huuhkaja kansanperinteessä

Huuhkajaa on ennen pidetty onnettomuutta enteilevänä lintuna. Huuhkajan ilmaantumista pihapiiriin pidettiin kuoleman, tai ainakin jonkinlaisen onnettomuuden enteenä. Myös sen äänen kuuleminen tiesi pahaa ja tämän vuoksi huuhkajia vainottiin ja metsästettiin armotta. Huuhkajista maksettiin autonomian aikana tapporahaa ja laji metsästettiin lähes kokonaan sukupuuttoon.^[5] 1870-luvulla Ruotsissa uskottiin, että jos huuhkajan oikean jalan asettaa nukkuvan rinnan päälle, tältä voi kysyä mitä tahansa. Antiikin aikana uskottiin, että huuhkajan silmistä tehty rohto estää ihmistä sokeutumasta. Huuhkajan uskottiin pystyvän myös sokeuttamaan ihmisen, josta se ei pitänyt.

[muokkaa] Huuhkajan nimet

Huuhkajalla on ollut monta nimeä. Muun muassa Suojärvellä se oli hyybiä tai huuhkajahaukka, Salmissa ja Suistamolla tuukkaja tai tuukkai, Halikossa ja muualla Länsi-Suomessa hyypiä, hyyppiä tai hyyppiö. Ilomantsissa se oli huukkajahavukka tai huukkaja, Hämeessä huhkai tai huhkain, Oulussa huuhkakaija, Lapissa muun muassa isohuuhkaja ja Ristiinassa huuhkaa. Monin paikoin sitä on nimitetty huhkajaksi tai huuhkaimeksi.^[6]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Forsman, Dick, Bruun, Jan-Erik & Ehrnstén, Björn 1982: Supikoira huuhkajapoikueen tuhoajana. – Lintumies 1.1982 s. 40–41. LYL.
• Lagerström, Martti 1978: Huuhkajan Bubo bubo esiintymisestä ja pesinnästä Pirkanmaalla. – Lintumies 2.1978 s. 30–43. LYL.
• Lagerström, Martti 1978: Huuhkajan Bubo bubo saalislajeista Pirkanmaalla. – Lintumies 4.1978 s. 146–147. LYL.
• Lagerström, Martti & Savolainen, Jyrki 1979: Huuhkajan Bubo bubo aggressiivisesta käyttäytymisestä poikaspesällä. – Lintumies 1.1979 s. 35–37. LYL.
• Murtomäki, Eero. Huuhkaja. WSOY. 1971
• Niiranen, Seppo & Haapala, Jukka 1987: Huuhkajan iän määrittäminen. – Lintumies 3.1987 s. 112–116. LYL.
• Huuhkaja Lintukuva.fi -verkkopalvelussa