Tiltaltti

Tiltaltti
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Kertut Sylviidae Suku: Uunilinnut Phylloscopus Laji: collybita
Kaksiosainen nimi
Phylloscopus collybita (Vieillot, 1817)
Katso myös
Tiltaltti Wikispeciesissä   Tiltaltti Commonsissa

Tiltaltti (Phylloscopus collybita), joskus myös tynnyrilintu on pajulinnun näköinen lintu, jonka tuntee heleästä laulustaan  tiltalt^?.

Koko ja ulkonäkö

Tiltaltti on päältä vihreänharmaa, vatsapuolelta vaaleampi, vaaleankeltainen juova silmäkulmassa. Sillä on tummat jalat ja lyhyehkö nokka. Usein erittäin vaikea erottaa pajulinnusta, mutta keväällä ruskeampi, suttuisemman oloinen. Siipi pajulinnun siipeä lyhyempi ja pyöreämpi. Syksyllä usein hyvin ruskea, ei keltainen kuten pajulintu, ja tumma nokka korostaa tummuutta vielä entisestäänkin.

Pituus on 11–13 cm, paino 7 g. Tiltaltti on Suomen toiseksi tai kolmanneksi pienin pesimälintu.

Ääni on ponteva ”hyit”, napakampi kuin pajulinnun hieman vienompi äännähdys. Laulu on helppo tuntea: ”tilt-talt-tilt-talt-talt-tilt…” kuuluu latvustosta pitkinä sarjoina. Koiras laulaa pitkälle kesään, jättäen pääasiallisen pesueesta huolehtimisen naaraalle.

Vanhoilla tiltalteilla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa, jonka jälkeen vanhat ja nuoret voidaan erottaa höyhenpuvun kulumisen perusteella.

Vanhin suomalainen rengastettu tiltaltti on ollut 2 vuotta 10 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 7 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen tiltaltti.

Tiltaltin kuvaili tieteelle ranskalainen Louis Jean Pierre Vieillot.

Levinneisyys

Likimain koko Euroopassa ja Aasiassa on tiltaltteja, mutta niitä ollaan ehkä jakamassa kolmeen alalajiin. Suomessa pesii n. 200 000 paria. Suomen tiltaltit talvehtivat Välimeren seudulla ja Afrikassa. Suomessa tiltaltteja on Kuusamon korkeudelle asti, mutta itäiset tiltaltit ovat siperialaista tyyppiä. Euroopassa pesii vähintään 15–20 miljoonaa paria.

Elinympäristö

Tiltaltin elinympäristöä ovat monenlaiset metsät, mielellään rehevähköt kuusivaltaiset sekametsät. Lisääntyvässä määrin tiltaltteja laulelee myös lehtimetsissä, puutarhoissa ja omakotitaloalueilla. Syysmuuton aikana viihtyy etenkin ruo’ikoissa ja pensaikoissa.

Lisääntyminen

Tiltaltti tekee pesänsä joko maahan tai matalalle pensaaseen tai risukkoon lehdistä, ruohosta ja sammalesta. Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa. Siihen se munii tavallisesti 6 valkoista munaa, joissa on tummanpunaisia pilkkuja. Hautominen kestää 13 päivää, vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä 2-viikkoisina. Pesii usein kahdesti kesän aikana.

Ravinto

Tiltaltti syö hyönteisiä ja niiden toukkia sekä muita selkärangattomia ja matoja sekä syksyllä myös marjoja.

Aiheesta muualla

• Hario, Martti 1983: Syksyinen nuori schwartsinuunilintu, ruskouunilintu ja idäntiltaltti – niiden erottaminen toisistaan kentällä. – Lintumies 1.1983 s. 2-11. LYL.
• ITIS: Phylloscopus collybita (englanniksi)