Ruisrääkkä
| Ruisrääkkä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kurkilinnut Gruiformes |
| Heimo: | Rantakanat Rallidae |
| Suku: | Rääkät Crex |
| Laji: | crex |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Crex crex |
|
 Ruisrääkän levinneisyys, pesimisalue keltaisella ja talvehtimisalue sinisellä |
|
| Katso myös | |
Ruisrääkkä (Crex crex) on maalaismaisemassa elävä rantakanalaji, joka taantui voimakkaasti 1900-luvulla.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruisrääkkä on kooltaan 20–30 senttimetriä pitkä.[3][4] Sen höyhenpuku on väritykseltään harmaankellanruskea. Sillä on siniharmaa silmäkulmanjuova ja harmaat rinnansivut, naaraalla harmaa sävy on koirasta heikompi. Selkäpuolelta ruisrääkkä on voimakkaasti tummatäpläinen. Siivissä on punaruskeat laikut.[3]
Ruisrääkän soidinääni on kaksiosainen, sekunnin välein toistuva rääk-rääk, joka voi jatkua useita tunteja.[4] Muuten lintu on hiljainen.[3]
Vanhin suomalainen rengastettu ruisrääkkä on ollut vähintään 3 vuotta 3 kuukautta 24 päivää vanha.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruisrääkkä pesii Euroopassa 45. leveysasteen pohjoispuolella napapiirille asti sekä Länsi-Aasiassa. Se on muuttolintu, joka talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.[6] Pääesiintymisalueita ovat Venäjä, Baltian maat ja Valko-Venäjä. Suomessa koko Etelä-Suomessa, laulavien lintujen parimäärät vaihtelevat vuosittain ja alueittain. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu hieman vajaa 100 000 paria. Suomessa arvioidaan pesivän noin 7 000–12 000 paria. Laji on viime vuosikymmeninä runsastunut.[7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruisrääkkä elää pelloilla ja laidunmailla, sekä kuivahkoilla ahoilla ja niityillä.[8] Sitä tavataan myös rantaniityillä ja jopa ruovikoiden reunavyöhykkeillä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruisrääkkänaaras munii 7–13 harmaa- ja vaalenruskeatäpläistä munaa, joita se hautoo 16–19 vuorokautta. Naaras hoitaa poikaset yksin.[4]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruisrääkkä syö lähinnä hyönteisiä. Myös nilviäisiä, matoja, pieniä sammakoita, pikkunisäkkäitä ja vihreitä lehtiä.[9] Ruisrääkän herkkua ovat myös perhosen toukat.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Crex crex IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Ruisrääkkä – Crex crex Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 56. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ a b c Laine Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 115. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
- ↑ Ruisrääkkä, kesäyön narisija BirdLife Suomi. Arkistoitu 12.3.2012. Viitattu 28.3.2010.
- ↑ http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/ruisraakka
- ↑ BirdLife Suomen ruisrääkkäprojekti BirdLife Suomi. Arkistoitu 24.4.2010. Viitattu 28.3.2010.
- ↑ Ruisrääkkä 2010. LuontoPortti. Viitattu 28.3.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ruisrääkkä Lintukuva-verkkopalvelussa
- Levinneisyys Suomen lintuatlaksessa
- Ääninäyte Taivalkosken lukion sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mäki, Jarno & Rinne, Juhani 1985: Ruisrääkkäpoikue Hausjärvellä 1984 eli miksi ruisrääkkä hävisi? - LIntumies 1.1985 s. 72–73. LYL.
- ITIS: Crex crex (englanniksi)