Y

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Yy.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

Y (y) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 25. kirjain. Y-kirjaimen nimi on suomen kielessä yy ja äännearvo [y].

Latinalaista Y-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain ypsilon (Υ, υ). Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä samannäköinen kyrillinen У (у) on u-äänteen merkki. Kyrillisessä kirjaimistossa käytetään y-äänteen merkkinä eräissä kielissä lähes samannäköistä kyrillistä kirjainta Ү (ү), tarkkeellisia kirjaimia Ӱ (ӱ) tai Ӳ (ӳ) tai myös kirjainta Ю (ю). Yhdennäköisyydestään huolimatta kaikki Y:n tapaiset kirjaimet ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-kirjain omaksuttiin latinalaisiin aakkosiin 100-luvulla eaa. kreikkalaisesta kirjaimistosta. Sen taustalla on kreikan ypsilon (Υ), josta oli jo saatu V-kirjain, mutta joka otettiin uusine äännearvoineen käyttöön latinassa y-äänteen merkiksi, tosin vain lainasanoissa.[1]

Y suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-kirjaimella merkitään suomen kielessä labiaalista suppeaa etuvokaalia [y]. Y on suomessa puhdas vokaali, eikä se äänny j:nä kuten eräissä muissa kielissä.[2]

Y muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-kirjainta nimitetään eräissä kielissä ”kreikkalaiseksi i:ksi” (ransk. y grec) tai ypsiloniksi.[1]

Ruotsissa, norjassa, tanskassa ja tšekissä y-kirjaimen äännearvo on y. Muissa kielissä tavallinen ääntämys on i (ranskassa, espanjassa ja puolassa) tai j (englannissa, espanjassa). Saksassa y-kirjain on harvinainen; se voi merkitä joko i- tai y-äännettä.[1]

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille Y.svg

Y y
ASCII 89 121
Unicode U+0059 U+0079

Y-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana Y. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) 2001. Viitattu 18.8.2014.