T

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee latinalaista aakkosta. Т on vastaava kyrillinen aakkonen. T on myös Teflon Brothersin albumi.
Latin alphabet Tt.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

T (t) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 20. kirjain. T-kirjaimen nimi on suomen kielessä tee ja äännearvo [t], tarkemmin [t̪].

Latinalaista T-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain tau (Τ, τ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen Т. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta tau (Τ).[1]

T suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-kirjain ääntyy useimmissa kielissä soinnittomana alveolaarisena klusiilina, jota vastaa foneettinen merkki [t]. Suomen kielessä t ääntyy kuitenkin pikemminkin dentaalisena klusiilina, jolloin se tarkkaan ottaen tulisi merkitä foneettisesti [t̪].[2] Yksinkertaistetussa merkintätavassa, esimerkiksi koulukirjoissa, näitä äänteitä ei useinkaan eroteta toisistaan.lähde?

T on suomen yleiskielen kolmanneksi yleisin kirjain.[3]

T muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T-kirjain ääntyy usein soinnittomana alveolaarisena klusiilina [t]. Yhdessä muiden konsonanttien kanssa saattaa t-kirjain kuitenkin monissa kielissä ääntyä dentaalifrikatiivina tai affrikaattana.lähde?

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille T.svg

T t
ASCII 84 116
Unicode U+0054 U+0074

T-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana T. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 95. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3.
  3. Pääkkönen, Matti: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b c d e Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.3.2014.