B

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Bb.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

B on latinalaisten ja kreikkalaisten toinen kirjain. Vastaava pieni kirjain on latinalaisissa aakkosissa b, mutta kreikkalaisissa erinäköinen β. Unicodessa latinalainen B ja kreikkalainen Β (beeta) ovat eri merkkejä.

Kyrillisissä aakkosissa B:tä vastaava kirjain on Б (pieni kirjain б). Sen sijaan ulkomuodoltaan B:tä muistuttava В (pieni kirjain в) vastaa latinalaisten aakkosten V-kirjainta.

B-kirjainta vastaava äänne on useimmissa kielissä, kuten suomessa, soinnillinen bilabiaalinen plosiivi. B luetaan suomen kielessä bee. Suomessa kirjain esiintyy vain uudehkoissa lainasanoissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-kirjain on todennäköisesti saanut alkunsa Egyptin hieroglyfien tai seemiläisten kirjoitusmerkkien taloa (oikeastaan talon pohjapiirrosta) esittävästä kuvamerkistä.

Egyptiläinen hieroglyfi, talo
Egyptiläinen hieroglyfi
talo
Seemiläinen talo
Seemiläinen
talo
Foinikialainen beth
Foinikialainen
bet
Kreikkalainen beta
Kreikkalainen
beeta
Etruskilainen B
Etruskilainen
B-kirjain
Roomalainen B
Roomalainen
B-kirjain

Noin vuoteen 1500 eaa mennessä foinikialaiset olivat antaneet kirjaimelle muodon, johon sen seuraavat kehitysvaiheet perustuivat. Foinikialaiset käyttivät kirjaimesta ilmeisesti sekä kulmikasta että pyöristettyä muotoa. He lienevät omaksuneet merkin nimityksen todennäköisesti oman kielensä tai jonkin muun vanhan seemiläisen kielen taloa merkitsevästä sanasta bet.

Antiikin kreikkalaiset ottivat kirjaimen käyttöönsä antaen sille nimityksen beeta ja käänsivät sen toisin päin ikään kuin peilikuvaksi. Samalla kirjain pyöristyi. Myöhemmin kirjaimeen lisättiin toinen kaari alkuperäisen alapuolelle. Varhaisimmissa kreikkalaisissa kirjoituksissa B-kirjain esiintyi foinikialaiseen tapaan kaaret vasemmalle osoittaen. Siitä kuitenkin esiintyi muunnoksia, joissa kaaret olivat kolmiomaisen kulmikkaat.

Etruskit toivat kreikkalaiset kirjoitusmerkit asuinsijoilleen nykyisen Italian alueelle ja ottivat B-kirjaimen käyttöön sellaisenaan, tosin mahdollisesti siitä käytettiin kulmikasta, vasemmalle käännettyä muunnosta. Myöhemmin roomalaiset alkoivat käyttää etruskien kirjaimia latinankielisissä kirjoituksissaan, jolloin B-kirjain pyöristyi jälleen kaaret osoittaen taas oikealle. Tämän kehityksen tuloksena B-kirjaimesta tuli osa latinalaisia aakkosia.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Musiikissa
    • B tai b on alennettu H-sävel (saksalaisella kielialueella ja pohjoismaissa).
    • B on H-sävel (anglosaksisella kielialueella; alennettu H merkitään siellä BFlat.svg).
    • b-merkki (Flat.svg) eli b on nuottikirjoituksen alennusmerkki, joka alentaa sitä seuraavan sävelen puoli sävelaskelta. Kaksois-b (Flat.svgFlat.svg) alentaa vastaavasti kokosävelaskeleen verran.
    • B on H-duurikolmisointua tarkoittava sointumerkki (H-sointumerkkiä ei yleensä enää käytetä). B-duurikolmisoinnun merkki on BFlat.svg.
  • Paperin kokoluokitusstandardissa (ISO 216)
    • B yhdistettynä numeroon 0–10 määrittelee paperin koon B-sarjassa, esimerkiksi B0, B1, B2, B3, B4 jne.

Käyttö merkistöstandardeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokoneissa B ja b koodataan eri merkistöstandardeja käyttäen seuraavasti:

B b
ASCII 0x42 0x62
Unicode U+0042 (latinalainen)
U+0392 (kreikkalainen)
U+411 (kyrillinen Б)
U+0412 (kyrillinen B)
U+0062 (latinalainen)
U+431 (kyrillinen б)
U+0432 (kyrillinen в)

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille B2.svg

B b
ASCII 66 98
Unicode U+0042 U+0062

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]