K

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Kk.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

K (k) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 11. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä koo ja äännearvo [k].

Latinalaista K-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain kappa (K, κ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen К (к). Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

K suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K-kirjain merkitsee suomessa soinnitonta velaariklusiilia eli konsonanttia [k].

K-äännettä merkittiin vanhassa kirjasuomessa monin eri tavoin: k yleensä etuvokaalin edellä; c takavokaalin edellä; ki etuvokaalin edellä, q u:n edellä; g nasaalin jäljessä; ch. Kaksoiskonsonantti kk kirjoitettiin yleisesti ck. Lisäksi x-kirjaimella merkittiin ks-äänneyhtymää.[1][2] Kirjaimet c ja q kuitenkin väistyivät jo Ruotsin vallan aikana ja x 1840-luvun loppuun mennessä. [3] Antti Lizelius (1708–1795) otti käyttöön C:n sijasta K:n.lähde?

K muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K on yleinen [k]-konsonantin merkki germaanisissa kielissä, slaavilaisissa kielissä ja suomalais-ugrilaisissa kielissä. Sitä vastoin latinassa ja sen mukaisesti useimmissa romaanisissa kielissä se on harvinainen kirjain ja esiintyy vain lainasanoissa; muulloin sama äänne kirjoitetaan niissä yleensä C:llä tai Q:lla.

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille K.svg

K k
ASCII 75 107
Unicode U+004B U+006B

K-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienen k:n merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ison K:n merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katsaus vanhan kirjasuomen ortografiaan Viitattu 16.8.2014
  2. Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.
  3. Lauerma, Petri: Vieraiden grafeemien väistyminen varhaisnykysuomesta etenkin Jakob Johan Malmbergin tuotannon valossa. Virittäjä, 2007, nro 3, s. 322–345. Artikkelin verkkoversio (PDF).