Coulombin laki

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Coulombin tutkimuslaitteisto.
Coulombin tutkimuslaitteisto.

Ranskalainen Charles Augustin de Coulomb (1736–1806) tutki sähköisesti varattujen kappaleiden vuorovaikutusta, eli niiden välisiä voimia. Tutkimustensa perusteella hän havaitsi lainalaisuuden, jota nykyään kutsutaan Coulombin laiksi:

Hiukkasen toiseen hiukkaseen kohdistama sähköinen voima on verrannollinen hiukkasten varausten tuloon ja kääntäen verrannollinen niiden välisen etäisyyden neliöön.

Matemaattisesti skalaarimuotoinen Coulombin laki muotoillaan:

F = k \frac{|q_1 q_2|}{r^2} . k on Coulombin vakio ( k = \frac {1} {4 \pi \epsilon_0}= 8{,}98755 \cdot 10^9 Nm²/C²).

Missä ε0 on tyhjiön permittiivisyys ja q1, q2 kummankin hiukkasen sähkövaraus.

Coulombin lain mukaisen voiman F (Coulombin voiman) suunta on saman kuin varaukset yhdistävän suoran suunta. Samanmerkkiset varaukset hylkivät toisiaan ja erimerkkiset vetävät toisiaan puoleensa.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. S. Hassi, J. Hatakka, H. Saarikko, J. Valjakka: Lukion fysiikka: Sähkö ja magnetismi 1, 1. painos. WSOY, 1998. ISBN ?.
  2. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry.: MAOL-taulukot, 1.-2. uudistettu painos. Otava, 2000. ISBN ?.
  3. H. D. Young, R. A. Freedman: University Physics with Modern Physics, 11th ed.. Addison Wesley, 2003. ISBN ?.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Coulombin_laki
Henkilökohtaiset työkalut