Lämmönläpäisykerroin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lämmönläpäisykerroin eli U-arvo, aiemmin k-arvo, (tunnus k[1] tai U[2]) on lämpövirran tiheys, joka jatkuvuustilassa läpäisee rakennusosan, kun lämpötilaero rakennusosan eri puolilla olevien ympäristöjen välillä on yksikön suuruinen.[2] Lämmönläpäisykerroin on määritelty Suomen rakentamismääräyskokoelmassa osassa C3. Lämmönläpäisykerroin kuvaa, miten paljon tehoa tarvitaan pinta-alaa kohti, jotta saavutettaisiin tietty lämpötilaero eristerakenteen yli. Lämpötilaero on tässä seinämän erottamien väliaineiden välisten lämpötilojen ero.

Lämmönläpäisykerroin k on lämpötehon P suhde lämpötilaeroon ΔT ja pinta-alaan A:

k = P / (ΔT · A).

Rakennustekniikassa lämmönläpäisykertoimen tarkoituksena on kuvata rakennuksen eri rakennusosien lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi U-arvo, sitä parempi lämmöneristys. SI-järjestelmän mukaisesti lämmönläpäisykertoimen yksikkö on watti kelviniä ja neliömetriä kohti eli W/(K·m²)[1].

Esimerkkejä rakennuksen U-arvoista:

U-arvot RakMk:n enimmäisarvo 2007-2009 Normitalo, tyypillinen 2005 Matalaenergiatalo, 2007 arvio RakMk:n enimmäisarvo 2010 alkaen
Ulkoseinä 0,24 0,21 0,18 0,17
Yläpohja 0,15 0,15 0,12 0,09
Alapohja 0,24 0,20 0,15 0,16
Ikkunat 1,4 1,5 1,0 1,0
Ovet 1,4 1,5 0,8 1,0

Enimmäisarvot eri rakenneosille määritetään Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C3 kohdasta 3.2. Määräykset kiristyivät vuoden 2010 alusta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 20.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 19.09.2012.
  2. a b Rakennusten lämmöneristys, Määräykset 2010 (luku 1.3) C3 Suomen rakentamismääräyskokoelma. 22.12.2008. Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto. Viitattu 7.11.2014.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.