Lämmönläpäisykerroin
Sivulta puuttuu Lämmönläpäisykerroin (tunnus k[1]) on Suomen rakentamismääräyskokoelmassa osassa C3 määritetty U-arvo (aikaisemmin k-arvo). Se ilmoittaa lämpövirran tiheyden, joka jatkuvuustilassa läpäisee rakennusosan, kun lämpötilaero rakennusosan eri puolilla olevien ympäristöjen välillä on yksikön suuruinen. Lämmönläpäisykerroin kuvaa, miten paljon tehoa tarvitaan pinta-alaa kohti, jotta saavutettaisiin tietty lämpötilaero eristerakenteen yli. Lämpötilaero on tässä seinämän erottamien väliaineiden välisten lämpötilojen ero.
Lämmönläpäisykerroin k on lämpötehon P suhde lämpötilaeroon ΔT ja pinta-alaan A:
- k = P / (ΔT • A)
Rakennustekniikassa lämmönläpäisykertoimen tarkoituksena on kuvata rakennuksen eri rakennusosien lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi U-arvo, sitä parempi lämmöneristys. SI-järjestelmän mukaisesti lämmönläpäisykertoimen yksikkö on wattia kelviniä ja neliömetriä kohti eli W/(K•m²)[1].
Esimerkkejä rakennuksen U-arvoista:
| U-arvot | RakMk:n enimmäisarvo 2007-2009 | Normitalo, tyypillinen 2005 | Matalaenergiatalo, 2007 arvio | RakMk:n enimmäisarvo 2010 alkaen |
|---|---|---|---|---|
| Ulkoseinä | 0,24 | 0,21 | 0,18 | 0,17 |
| Yläpohja | 0,15 | 0,15 | 0,12 | 0,09 |
| Alapohja | 0,24 | 0,20 | 0,15 | 0,16 |
| Ikkunat | 1,4 | 1,5 | 1,0 | 1,0 |
| Ovet | 1,4 | 1,5 | 0,8 | 1,0 |
Enimmäisarvot eri rakenneosille määritetään Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C3 kohdasta 3.2. Määräykset kiristyivät vuoden 2010 alusta.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Suomen rakentamismääräyskokoelma C3, Ympäristöministeriö(määräykset), 2007. (Voimassa 31.12.2009 asti)
- Suomen rakentamismääräyskokoelma C3, Ympäristöministeriö(määräykset), 2010. (Voimassa 1.1.2010 alkaen)
- Suomen rakentamismääräyskokoelma C4, Ympäristöministeriö(ohjeet), 2003.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 20.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 19.09.2012.
