Teho
Wikipedia
Fysiikassa teho (tunnus P) on tehdyn työn tai käytetyn energian määrä jossakin aikamäärässä. Tehon SI-yksikkö on watti (W), joka vastaa joulen energiamäärää sekunnissa.
[muokkaa] Mekaaninen teho
Teho mekaaniselle työlle määritellään seuraavasti:
missä
- P = teho
- W = mekaaninen työ
- t = aika
Määritelmää sovelletaan usein seuraavasti:
Mekaaninen teho voidaan siis lausua kappaleeseen vaikuttavan voiman ja sen nopeuden tulona.
Pyörivän akselin tapaus:
,
missä
on akselin välittämä vääntömomentti, θ on akselin kiertokulma, ω on akselin kulmanopeus (yksikkö rad/s)
[muokkaa] Sähköteho
Sähköinen teho saadaan laskettua virran I ja jännitteen U tulona:
- P = U·I
Ohmin lain avulla teho voidaan kirjoittaa myös muodoissa
,
missä R on vastus jonka yli jännite U vaikuttaa ja jonka läpi virta I kulkee.
Vaihtoehtoisesti teho saadaan sähköisessäkin järjestelmässä energian E kulutuksena (tai tuottona) aikaa t kohti:
- P = E / t
Vaihtovirtapiirissä teho jaetaan pätötehoon (yksikkö watti), loistehoon (yksikkö vari) on ja näennäistehoon (yksikkö volttiampeeri). Kompleksinen teho on S = UI * missä I * on virran kompleksikonjugaatti. Kompleksisen tehon reaaliosa on pätöteho ja imaginääriosa on loisteho.
[muokkaa] Hydraulinen teho
Hydraulinen teho saadaan laskettua tilavuusvirran Q [m³/s] ja paine-eron p [Pa] tulona:
- P = Q·p


