Ohmin laki

Virtapiiri, jossa 100 ohmin vastus on kytketty 24 voltin jännitelähteeseen, jolloin virtapiirissä kulkee Ohmin lain mukainen 0,24 ampeerin virta.

Ohmin laki -kolmio

Ohmin laki on saksalaisen Georg Simon Ohmin vuonna 1826 esittämä sähköopin laki, jonka mukaan johtimessa (vastuksessa) kulkeva sähkövirta $I$ on suoraan verrannollinen johtimen päiden välillä vaikuttavaan jännitteeseen $U$. Verrannaisuuskerroin on johtimelle ominainen vakio, konduktanssi $G$ eli sähkönjohtavuus. Tällöin Ohmin laki kirjoitetaan muotoon

$I = G\cdot U,$

missä I on sähkövirta ampeereina, U jännite voltteina ja G konduktanssi, jonka yksikkö on siemens.

Yleisimmin Ohmin laki kirjoitetaan kuitenkin muotoon

$U = R\cdot I,$

missä U on jännite, R on johtimen (tai yleisemmin vastuksen) resistanssi eli sähkövastus ja I on piirissä kulkeva virta. Tätä muotoa käytetään, koska sähkötekniikassa puhutaan konduktanssin sijaan usein resistanssista, joka on konduktanssin käänteisarvo ($R = 1 / G$). Resistanssin yksikkö on ohmi (Ω).

Ohmin lain mukaan virtapiirin läpi kulkeva virta on siis sitä suurempi, mitä suurempi jännite johtimen päiden välillä vaikuttaa - jännite on suoraan verrannollinen virran suuruuteen. Piirissä kulkeva sähkövirta taasen on sitä pienempi, mitä suurempi resistanssi piirissä on, eli sähkövirta on kääntäen verrannollinen resistanssin suuruuteen.

Ohmin laki vaihtovirralle

Ohmin laki voidaan yleistää myös vaihtovirralle. Tällöin se saa muodon

$U=Z\cdot I,$

missä suure Z on piirin impedanssi.

Vaihtosähkötekniikassa resistanssin sijaan puhutaan siis impedanssista, johon piirin resistanssin lisäksi vaikuttaa myös piirin reaktanssi. Vaihtovirran tapauksessa U, Z ja I kuvataan usein kompleksilukuina.

Piirin laitteiden aiheuttama reaktanssi aiheuttaa virran ja jännitteen välille vaihe-eron, (vaihesiirtokulma). Reaktanssin suuruus riippuu komponenttien kapasitanssista ja induktanssista sekä vaihtovirran taajuudesta.

Lähteet

• Elektroniikkarakentelijan kirja s. 58-59