Ampeeri
Wikipedia
Ampeeri (tunnus A) on sähkömagnetismin keksijän André-Marie Ampèren mukaan nimetty SI-järjestelmän mukainen yksikkö sähkövirralle. Määritelmän mukaisesti yhden ampeerin sähkövirta kahdessa toisistaan metrin päässä tyhjiössä samansuuntaisesti sijaitsevassa äärettömän pitkässä ja ohuessa johtimessa aiheuttaa näiden johtimien välille 2 × 10-7 newtonin suuruisen voiman johdinmetriä kohti.
Ampeeria pienempiä sähkövirran yksiköitä ovat esimerkiksi milliampeeri (1 mA = 1 tuhannesosa ampeeria) ja mikroampeeri (1 µA = 1 miljoonasosa ampeeria).
Nykyinen ampeerin määritelmä vastaa alkuperäistä, fysiikassa jo 1800-luvulla. Mittausteknisistä syistä sille kuitenkin aikoinaan vahvistettiin myös elektrolyysiin perustuva virallinen määritelmä. Sen mukaan yhden ampeerin virta vapautti hopeanitraattiliuoksesta sekunnissa 1,118 mg hopeaa. Osoittautui kuitenkin, että näin määritelty ns. kansainvälinen ampeeri oli hieman nykyistä pienempi, 0,99985 A. Vuonna 1948 kansainvälinen mitta- ja painokonferessi vahvisti nykyisen määritelmän viralliseksi.
Vuoden 2007 mitta- ja painokonferenssissa ehdotettiin ampeerin määrittelemistä uudelleen alkeisvarauksen avulla. Uuden määritelmän mukaan alkeisvaraus olisi tarkalleen 1,60217653 · 10-19 ampeerisekuntia eli coulombia. [1]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Helsingin Sanomat, artikkeli Tiede ja luonto-sivuilla 20.11.2007
