Pääoma
Wikipedia
Pääoma on klassisesta taloustieteestä lähtöisin oleva käsite, joka on yksi kolmesta tuotannontekijästä maan ja työn ohella. Seuraavat hyödykkeet ovat pääomaa:
- Sitä voidaan käyttää muiden hyödykkeiden tuottamisessa (ts. tuotannontekijä).
- Se on ihmisen valmistama (tämä erottaa sen maasta, mineraaleista tai muusta luonnon aikaansaannoksesta).
- Sitä ei käytetä välittömästi tuotannontekoprosessissa, kuten raaka-aineita.
Kirjanpidossa pääoma useimmiten määritetään rahalliseksi omaisuudeksi, jota tarvitaan yrityksen käynnistämiseen tai ylläpitoon. Käytännössä pääoma on aina tuotannontekijä, mutta sijoitettaessa pääomaa yritykseen sijoitus tehdään tavallisesti rahallisessa muodossa. Yritykseen voidaan sijoittaa pääomaa myös omaisuuden muodossa (esim. koneita tai laitteita vastikkeena yhtiön osakkeista) – tällaista kutsutaan apportiksi. Yritykseen sijoitettu pääoma voi olla vierasta tai omaa pääomaa, erona se, että edellisessä on takaisinmaksuvastuu.
Sijoittaminen on pääoman lisäämistä. Jotta sijoittamista voi tapahtua, on luotava hyödykkeitä, joita ei kuluteta välittömästi vaan käytetään toisten hyödykkeiden tuottamiseen. Sijoittaminen liittyy säästämiseen ja edellyttää säästämistä mm. uusklassisen taloustieteen mukaan. Kuitenkin Keynes analysoi, että säästämisessä kaikkea tuloa ei käytetä, kun taas sijoittamisessa tulot käytetään tietynlaisiin kohteisiin, sijoituksiin.
[muokkaa] Laajempi merkitys
Vaikka pääoma onkin perinteisen merkityksen mukaan tuotannontekijöitä ja fyysisiä työkaluja, monet tutkijat ovat keskittyneet muihin pääoman muotoihin. Esimerkiksi yrityksen henkilöstön kouluttaminen ja kykyihin satsaaminen kasvattavat henkistä pääomaa. Pierre Bourdieu on kirjoittanut sosiaalisesta pääomasta, joka liittyy yhteisöihin.
