J

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Jj.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

J (j) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kymmenes kirjain. J-kirjaimen nimi on suomen kielessä jii ja äännearvo [j].

Kyrillisessä kirjaimistossa latinalaista J-kirjainta vastaavat Й (й) ja kyrillinen Ј (ј).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J ei alkujaan kuulunut latinalaiseen kirjaimistoon, vaan latinassa i-kirjaimella merkittiin sekä i-vokaalia että toisen vokaalin edessä suomen j:n kaltaista konsonanttia. Erilliseksi kirjaimeksi j muodostettiin vasta keskiajan lopulla. Latinassa j-kirjainta on ruvettu käyttämään 1500-luvulla[1] j-äänteen merkkinä.[2]

Nykyään kirjoitetaan kuitenkin yleensä j:llä myös sellaiset roomalaiset nimet, joissa tämä äänne esiintyy, esimerkiksi Juvenalis (alkujaan Iuvenalis).lähde?

J suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J-kirjaimella merkitään suomen kielessä puolivokaalia [j], josta fonetiikassa käytetään nimitystä soinnillinen prepalataalinen puolivokaali. Puolivokaali tarkoittaa konsonanttia, joka ääntyy kuin vokaali, mutta käyttäytyy kielessä kuin konsonantti.[3]

J esiintyy yleiskielessä vain lyhyenä äänteenä; pitkänä (jj) se esiintyy vain murteissa (ajjaa).[4]

J muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa eurooppalaisissa kielissä j äännetään samoin kuin suomessakin. Näin on laita mm. unkarissa, saksassa, skandinaavisissa sekä latinalaisin kirjaimin kirjoitetuissa slaavilaisissa kielissä.[2]

Ranskassa ja portugalissa[2] j kuitenkin merkitsee suhu-s:n kaltaista soinnillista ʒ-äännettä, englannissa äänneyhdistelmää (affrikaattaa) /dʒ/ ja espanjassa voimakkaan h:n tapaista x-äännettä.

Joissakin romaanisissa kielissä, esimerkiksi italiassa, j-kirjain esiintyy edelleenkin vain lainasanoissa.lähde?

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille J0.svg

J j
ASCII 74 106
Unicode U+004A U+006A

J-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienen j:n merkityksiä:

Ison J:n merkityksiä:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekkanen, Tuomo: Ars grammatica, Latinan kielioppi, s. 10. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-022-1.
  2. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana J. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  3. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.5 Puolivokaalit v, j) 2001. Viitattu 18.8.2014.
  4. Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.