J

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Jj.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

J (j) on suomalaisten ja samalla latinalaisten aakkosten kymmenes kirjain. J-kirjaimen nimi on suomen kielessä jii ja äännearvo [j].

Kyrillisessä kirjaimistossa latinalaista J-kirjainta vastaavat Й (й) ja kyrillinen Ј (ј).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J ei alkujaan kuulunut latinalaiseen kirjaimistoon, vaan latinassa I-kirjaimella merkittiin sekä i-vokaalia että toisen vokaalin edessä suomen j:n kaltaista konsonanttia. Erilliseksi kirjaimeksi J muodostettiin vasta keskiajan lopulla. Joissakin romaanisissa kielissä, esimerkiksi italiassa, J esiintyy edelleenkin vain lainasanoissa. Nykyään kirjoitetaan kuitenkin yleensä J:llä myös sellaiset roomalaiset nimet, joissa tämä äänne esiintyy, esimerkiksi Juvenalis (alkujaan Iuvenalis).

J suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J-kirjaimella merkitään suomen kielessä puolivokaalia [j], josta fonetiikassa käytetään nimitystä soinnillinen prepalataalinen puolivokaali. Puolivokaali tarkoittaa konsonanttia, joka ääntyy kuin vokaali, mutta käyttäytyy kielessä kuin konsonantti.[1]

J muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa eurooppalaisissa kielissä j äännetään samoin kuin suomessakin. Ranskassa se kuitenkin merkitsee suhu-s:n (/š/)kaltaista, mutta soinnillista äännettä (/ž/), englannissa äänneyhdistelmää (affrikaattaa) /dž/ ja espanjassa voimakkaan h:n tapaista äännettä [x].

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille J0.svg

J j
ASCII 74 106
Unicode U+004A U+006A

J-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienen j:n merkityksiä:

Ison J:n merkityksiä:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erkki Savolainen: Verkkokielioppi (1.5.5 Puolivokaalit v, j) 2001. Viitattu 18.8.2014.