Kursiivi

Kursiivi on vino, kaunokirjoitusta mukaileva kirjasinlaji. Sitä käytetään tekstissä lähinnä korostuskeinona, joka ei yleensä vaikuta sanojen tai merkkien varsinaiseen merkitykseen. Kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä kursiiville on kuitenkin määritetty erikoistehtävä, sillä kursivoimalla erotetaan suureiden tunnukset mittayksiköiden tunnuksista (joita ei koskaan saisi kursivoida).

Ensimmäinen kursiivi kehitettiin vuonna 1501 erityisen kapeaksi kirjaintyypiksi, jolla sivuille sai mahtumaan enemmän tekstiä ja kirjojen valmistaminen tuli halvemmaksi. 1600-luvun jälkeen vakiintui käytäntö, että lähes jokaisen kirjaintyypin pariksi muotoiltiin myös yhteensopiva kursiivi.

Kursiivin käyttö

Kursiivia käytetään yleisesti

• sanojen korostamiseen
• teosten nimiin ja muihin erisnimiin
• sitaateissa lainausmerkkien sijaan.

Esimerkkejä kursiivin käytöstä:

Jos satunnaismuuttujan arvojoukko on numeroituva, kutsutaan sitä diskreetiksi satunnaismuuttujaksi. Jos satunnaismuuttujan kertymäfunktio on derivoituva, kutsutaan sitä jatkuvaksi satunnaismuuttujaksi.

Väinö Linnan suurtöitä ovat Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla.

HTML-kielessä kursiiviin koodi on <i>. Myös korostusta tarkoittava <em> näkyy tavallisesti selaimissa kursiivina.

Typografiaa

Kaltevia kirjainlajeja on kahdenlaisia, joista toinen on kursiivi ja toinen oblique.

	Georgia on tyypillinen kursiivi. Kursiivin tunnistaa siitä, että tietyt kirjaimet vaihtavat leikkaustaan ja kirjoitusasu muistuttaa enemmän käsinkirjoitusta. Tyypillinen esimerkki on kaksikerroksinen a-kirjain, joka muuttuu kursiivissa yksikerroksiseksi.
	Monet groteskit kirjainperheet, kuten Verdana, pelkästään kallistavat leikkaustaan, eivätkä kirjaimet eroa suuremmin alkuperäisestä leikkauksesta. Näitä kutsutaan nimellä oblique.

Oblique on helppo sekoittaa niin kutsuttuun konekursiiviin, joka vain keinotekoisesti taivuttaa kirjaimia vinoon. Nämä eivät kuitenkaan ole luettavuudeltaan eivätkä esteettisyydeltään aitojen leikkauksien veroisia.

Lähteet

❦ Typografia