Baskin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
baski
Oma nimi euskara
Muu nimi euskara
Tiedot
Alue Espanjan lippu Espanja
Ranskan lippu Ranska
Virallinen kieli Baskimaan lippu Baskimaa (Espanja)
Bandera de Navarra.svg Navarra
Puhujia noin 1 033 900 (2001)
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Euskaltzaindia
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta isolaattikieli
Kielikoodit
ISO 639-1 eu
ISO 639-2 baq (B) / eus (T)
ISO 639-3 eus
Basque Country in Spain and France
Baskin murteet

Baski (omakielinen nimi euskara) on baskien puhuma kieli. Sitä puhutaan Pohjois-Espanjan ja Lounais-Ranskan alueilla, Baskimaassa, missä se on vähemmistökieli. Baskin sukulaisuutta mihinkään muuhun kieleen ei ole pystytty sitovasti osoittamaan; baski on niin sanottu isolaattikieli. Se on Länsi-Euroopan ainoa kieli, joka ei kuulu indoeurooppalaisiin kieliin. Mahdollisesti se on viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen tietämyksen varassa on mahdotonta sanoa, ovatko baskien esi-isät asuneet samalla alueella pitkään vai ovatko he muuttaneet sinne jostain muualta. Rooman valtakunnan ajalta tallentuneet tiedot akvitanialaisten henkilö- ja jumalnimistä viittaavat siihen, että akvitanian kieli mahdollisesti oli baskin edeltäjä. Pohjoisespanjalaisesta Vitorian kylästä löytyi kesäkuussa 2006 kaiverruksia, joissa oli baskinkielisiä sanoja, näiden kaiverrusten arvellaan olevan peräisin jopa 200-luvulta. Muut tunnetut baskinkieliset tekstit ovat aikaisintaan myöhäiseltä keskiajalta. Baskin sanasto on lainannut paljon ympäröiviltä indoeurooppalaisilta kieliltä, mutta kieliopiltaan kieli on säilynyt hyvin omanlaisena.

Ranskan ja Espanjan suhtautuminen baskin kieleen on pitkään ollut hyvin kielteinen. Ranskassa baskia ei vähemmistökielenä ole koskaan käytetty laajasti opetuksessa tai mediassa. Espanjassa Francon aikana (19391975) jopa baskin puhuminen oli kielletty. Francon jälkeinen uusi Espanjan perustuslaki myönsi Baskimaan alueille rajoitetun autonomian, ja baskia käytetään nykyään opetuskielenä, hallintokielenä espanjan ohessa ja radio- ja tv-lähetyksissä. Äidinkieleltään baskinkielisiä asukkaita baskimaan alueilla on vain noin 20 % väestöstä.

Baskin kieli on jakautunut useisiin hyvinkin erilaisiin murteisiin maantieteellisten ja poliittisten rajojen eristämänä. 1960-luvulla alkaneen kielenherätystoiminnan ansiosta on olemassa baskin kirjakieli, niin sanottu yhdistetty baski, euskara batua. Kielenhuollosta ja -tutkimuksesta vastaa Euskaltzaindia, Baskin kielen kuninkaallinen akatemia.

Luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskin kieltä on yritetty yhdistää muun muassa pohjoisafrikkalaisiin, kaukasialaisiin, kelttiläisiin ja suomalais-ugrilaisiin kieliin. Yksikään näistä teorioista ei ole saanut kielitieteilijöiden yleistä hyväksyntää. Baski on isolaattikieli.

Alueellinen sijoittuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskin kielen levinneisyysalue.

Baskia puhutaan Espanjassa Vizcayan, Guipúzcoan ja Álavan maakunnissa, jotka muodostavat Baskimaan autonomisen hallintoalueen. Navarra on neljäs maakunta, jossa asuu baskin kielen puhujia, ja se on nykyään oma autonominen hallintoalueensa. Ranskan Baskimaahan kuuluvat Lapurdin, Ala-Navarren ja Zuberoan maakunnat. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa on joitakin baskinkielisiä siirtolaisia ja siirtolaisten jälkeläisiä.

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät baskin murteet ovat bizkaia, gipuzkoa, ylä-navarra, ala-navarra (Espanjassa) sekä lapurdi ja souletin (Ranskassa). Murrealueiden rajat eivät aina vastaa nykyisiä poliittisia rajoja, vaikka murteiden nimet vastaavatkin baskinkielisiä maakuntien nimiä.

Johdetut kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euskara batua on nykyisen yleis- tai kirjakielen nimi; se pohjautuu laajalti gipuzkoan murteeseen.

Baskinkieliset merimiehet toivat 1500-luvulta alkaen baskinkielen sanastoa Euroopan puoleisen Atlantin alueen pidgin- eli kontaktikieliin. Esimerkiksi baskinkielisten ja islantilaisten kalastajien käytössä oli tällainen apukieli.

Myös Pohjois-Amerikan intiaanien ja baskien välillä oli harvoja yhteyksiä Amerikan löytämisen jälkeen. Eräistä intiaanikielistä väitetään löytyvän baskista lainattuja yksittäisiä sanoja.

Äänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä artikkelissa kuvataan Euskara batuan äännerakenne. Lyhyyden vuoksi käytetään jatkossa nimeä baski, vaikka baski sisältääkin murteita, joiden äännerakennetta ei voida tässä tarkasti kuvata.

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskin kielessä on viisi perusvokaalia /a e i o u/, jotka ovat samantapaiset kuin romaanisten kielen (tai suomen) vastaavat vokaalit. Vokaaleilla ei ole pituuseroja. Ranskan alueella esiintyy pyöreä etuvokaali /y/ ja nasaalivokaaleja.

Yleisiä diftongeja ovat mm. /au/, /ai/ ja /eu/.

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa taulukossa äänteet on merkitty niitä vastaavilla kirjaimilla. Baskin kirjoitusjärjestelmässä äänteiden ja kirjainten vastaavuus on tarpeeksi hyvä, jotta näin voidaan tehdä. Poikkeukset selitetään alla.

Baskin konsonanttijärjestelmä
  bilabiaalit labiodentaalit dentaalit/alveolaarit palatoalveolaarit palataalit velaarit
soinnittomat klusiilit p   t   tt k
soinnilliset klusiilit b   d   dd g
affrikaatat     tz, ts tx    
soinnittomat frikatiivit   f z, s x   (j)
nasaalit m   n   -in-  
lateraalit     l   -il-  
tremulantit     r, rr      
puolivokaalit         j  

Palataaliset klusiilit, joita Saltarelli merkitsee kaksinkertaisilla kirjaimilla <tt> ja <dd>, ovat yleisiä nimien hellittelymuodoissa ja lastenkielen omaisessa puheessa.

Baskin frikatiivit (hankausäänteet) ovat soinnittomia, ellei äänneympäristö pakota niistä soinnillisia. Soinnilliset klusiilit pehmenevät hankausäänteitä muistuttaviksi äänteiksi vokaalien välissä tai ne voivat kadota kokonaan.

Sibilanteissa on erikoinen kolminkertainen oppositio. <z> ei ole soinnillinen äänne tai affrikaatta vaan tavallinen soinniton s-äänne. Sen ero <s>:n on kielen asennossa: Kumpikin tuotetaan suun etuosassa, mutta <z> tehdään kielen lavalla ja <s> kielen kärjellä. Joissakin murteissa tämä ero on hävinnyt, mutta ero on oleellinen osa baskin äännejärjestelmää. <x> on taemman palato-alveolaarisen sibilantin (ns. suhuässän) merkki.

Kuten espanjassa tai suomessa, <r> esiintyy lyheänä ja pitkänä täryäänteenä. Sanan alussa se on kuitenkin pitkä, vaikka sitä ei kirjoiteta <rr>. Lisäksi baskissa on palataalinen nasaali ja lateraali, joita merkitään useimmiten kirjainta edeltävällä <i>-kirjaimella. Nasaalin merkitseminen <ñ>-kirjaimella espanjan mukaisesti on myös mahdollista. Puolivokaali <j> ääntyy joskus velaarisena hankausäänteenä espanjan vaikutuksesta; ranskassa se voi saada ranskalaisen ääntämyksen soinnillisena <x>:n vastineena.

<h> ei yleensä äänny, mutta kirjoitetaan joihinkin sanoihin historiallisista syistä.

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskia kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Vanhoissa teksteissä on erilaisia merkintätapoja; joissakin noudatetaan espanjan käytäntöjä, mutta nykyinen virallinen kirjoitusjärjestelmä on ne hylännyt. Baskissa päästään lähelle yhden äänteen ja yhden kirjaimen vastaavuutta, mutta yllä kuvattujen poikkeuksien takia siihen ei aivan päästä.

Baskin kielen tunnistaa helposti pitkistä sanoista, runsaasta määrästä x- ja z-kirjaimia, sekä yhdistelmistä tz ja tx.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskin kielioppi eroaa paljon sitä ympäröivien indoeurooppalaisten kielten rakenteesta. Sille ominaisia rakenteita ovat agglutinaatio, joissa useilla päätteillä voidaan rakentaa monimutkaisia sanoja (ns. ergatiivi-absolutiivinen systeemi) sekä monimutkainen verbirakenne. Neutraali sanajärjestys on subjekti-objekti-predikaatti (SOP), mutta siitä voidaan poiketa, esimerkiksi kieltävissä lauseissa. Predikaattia edeltävällä paikalla on omakielinen nimi galdegaia, ja siihen sijoitettu lauseenjäsen on korostetussa asemassa tai tuodaan muuten esille.

Baskin kielessä päätteet ja kantasanat, joihin ne liitetään, vaihtelevat vähän. Yleisessä nominin taivutuskaavassa riittää luetella vokaali- ja konsonanttiloppuiset taivutukset. Joillakin usein käytetyillä sanoilla, kuten persoonapronomineilla, esiintyy epäsäännöllisiä muotoja. Nomineilla on lähes kaksikymmentä eri sijamuotoa. Niiden tarkka määrä vaihtelee kielen eri kuvauksissa, koska ei ole yleistä periaatetta millä jokin rakenne voidaan osoittaa sijamuodoksi. Toisin kuin suomessa sijapäätteet ja muut liitteet liitetään aina vain nominilausekkeen viimeiseen jäseneen, ja osan niistä voi yhtä hyvin tulkita partikkeleiksi tai muunlaisiksi postpositioiksi.

Baskissa ei ole kieliopillista sukua. Määräinen artikkeli on sananloppuinen a-pääte, kun taas lukusana yksi, bat, toimii myös epämääräisenä artikkelina.

Merkittävä erikoisuus maailman kielten joukossa on baskin ns. ergatiivi-absolutiivinen rakenne. Sen kuvaaminen on helppoa vertaamalla sen eroa tutumpaan rakenteeseen. Suomen kielessä on ns. nominatiivi-akkusatiivi-rakenne, jossa nominatiivia käytetään ei-transitiivisen verbin subjektin sijana, kuten myös transitiivisen verbin subjektin sijana. Objekti taas on akkusatiivisijassa (jos jätetään huomiotta tietyt suomen kieliopin hienoudet).

Ergatiivi-absolutiivisessa kielessä on transitiiviverbin subjektille oma sija, jota nimitetään ergatiiviksi. Absolutiivi vastaa nominatiivia ei-transitiivisten verbien yhteydessä, mutta se on myös transitiivissa rakenteissa objektin sija.

Esimerkki:

(a) otsoa etorri da : Susi on tullut.

Lause on ei-transitiivinen, joten susi (otsoa) on määräisessä (-a) absolutiivisijassa.

(b) ehiztariak otsoa harrapatu du : Metsästäjä on pyytänyt suden.

Lause on transitiivinen. Metsästäjä (ehiztariak) on ergatiivisijassa (tunnus -k), ja susi on määräisessä absolutiivisijassa.

Tässä da ja du ovat apuverbejä, jotka edeltävän sanan kanssa muodostavat lauseen predikaatin. Tämä edeltävä sana ei vaihtele kovin paljon; se on partisiippia muistuttava sana, joka kertoo predikaatin merkityksen ja voi saada joitain päätteitä. Baskin erikoisuus on apuverbin monimuotoisuus. Se ilmenee tavalla, jota toisinaan nimitetään monipersoonaisuudeksi eli apuverbi sisältää tiedon lauseen subjektista, objektista ja epäsuorasta objektista, ns. datiivista (jota vastaa esim. suomen kielen sana minulle lauseessa annat minulle kirjan). Verbissä siis ilmaistaan tai kerrataan lauseen jäsenistä subjekti, mahdollinen objekti ja mahdollinen datiivimääre sekä verbin aikamuoto ja tapaluokka. Lisäksi apuverbeillä on erilliset muodot tuttavallisessa puheessa, joissa niistä ilmenee myös kuuntelijan sukupuoli.

Tämän monimuotoisen systeemin ansiosta mahdollisia verbimuotoja on yli tuhat. Läheskään kaikki eivät ole jokapäiväisessä käytössä, vaan ne voivat kuulua juhlalliseen tai vanhahtavaan tyyliin. Lisäksi muita verbin ominaisuuksia voidaan ilmaista apusanoilla, jotka liittyvät muulla tavoin predikaattirakenteeseen.

Esimerkki:

Saltarelli analysoi eräät indikatiivin preesensin absolutiivi-ergatiivi-muodon seuraavalla tavalla:

ikusi g-a-it-u-zte : he ovat nähneet meidät

missä

  • g ilmaisee absolutiivin olevan ensimmäisen persoonan monikossa : me
  • a on preesensin tunnus
  • it ilmaisee absolutiivin monikollisuuden
  • u on apuverbin tunnus
  • zte kertoo, että ergatiivi on kolmannen persoonan monikko (z lisätään muotoon tute tuottaen muodon tuzte)

Rikkaat verbirakenteet mahdollistavat persoonapronominien vähäisen käytön. Niitä käytetäänkin yleensä korostamaan niiden vastaavaa lauseenjäsentä.

Eri murteiden välillä on suuria eroja painotuksen ja intonaation käytössä. Euskaltzaindia antaa vain yleisiä ohjeita miten sanoja voidaan painottaa yleiskielessä. Yleensä ottaen sanapainon paikka voi vaihdella eikä se ole kovin vahva. On joitakin sanapareja, jotka eroavat toisistaan painon avulla.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskin sanastossa on paljon lainoja latinasta, espanjasta, ranskasta ja muista lähialueilla puhutuista romaanisista kielistä. Äännejärjestelmän erojen tai kielen kehityksen ansiosta näitä lainoja ei ole aina helppo tunnistaa. Esimerkiksi latinan florem on johtanut sanaan lore (kukka), ja cellam on johtanut sanaan gela (huone).

Kielessä on myös paljon omaperäistä sanastoa. Esimerkiksi lukujärjestelmä ei sisällä selvästi tunnistettavia lainoja indo-eurooppalaisista kielistä ennen tuhatta (mila). Se on vigesimaalinen, ts. perustuu kahteenkymmeneen yksikkölukujen lisäksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hualde, José Ignacio & de Urbina, Jon Ortiz: A Grammar of Basque. Berliini: Walter de Gruyter, 2003. ISBN 3-11-017683-1.
  • King, Alan: A Brief Introduction to Basque.
  • Saltarelli, Mario: Basque. Lontoo: Croom Helm, 1988. ISBN 0-7099-3353-3
  • Trask, R. Larry: History of Basque. New York/Lontoo: Routledge, 1996. ISBN 0-415-13116-2.
  • Morvan, Michel: Les origines linguistiques du basque, Presses Universitaires de Bordeaux, 1996. ISBN 2-86781-182-1
  • Morvan, Michel: Dictionnaire etymologique basque, Internet / Lexilogos, 2009-2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Baskinkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja