Afrikaans

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Afrikaans
Oma nimi Afrikaans
Muu nimi kaphollanti
Tiedot
Alue Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
Namibian lippu Namibia
Botswanan lippu Botswana
Lesothon lippu Lesotho
Swazimaan lippu Swazimaa
Virallinen kieli Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
Puhujia 6 miljoonaa
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Die Taalkommissie
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä germaaniset kielet
länsigermaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 af
ISO 639-2 afr
ISO 639-3 afr
Afrikaanse Taalmonument lähellä Paarlin kaupunkia.
Etelä-Afrikan provinssit, jossa enemmistö puhuu afrikaansia äidinkielenään.

Afrikaans on hollannista kehittynyt Etelä-Afrikassa ja Namibiassa puhuttu kieli, jota joskus nimitetään myös die Taaliksi (suom. Kieli).[1][2] Afrikaans on nuorin standardisoitu länsigermaanisen kieliryhmän kieli. Se kehittyi 1700-luvun puolivälissä Kapmaan alueella puhutusta kaphollanniksi (holl. Kaaps Hollands) kutsutusta hollannin murteesta.[3]

Etelä-Afrikassa afrikaans on valtakieli afrikaanerien ja värillisten (afrikaansiksi Bruinmense, Kleurlinge) keskuudessa.[4] Värilliset muodostavat noin puolet kaikista afrikaansin puhujista.[5] Maantieteellisesti se on puhutuin kieli Western ja Northern Cape-provinsseissa.[6] Afrikaansista on olemassa kolme päämuotoa: kapafrikaans, Oranjejoen afrikaans ja yleiskielen pohjana ollut Oosgrens-Afrikaans. Kapafrikaansia ja Oranjejoen afrikaansia puhuvat pääasiassa värilliset ja niissä on havaittavissa enemmän englannin ja malaijin vaikutusta.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikaans kehittyi omaksi kielekseen vaiheittain 1700-luvulla Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian Kapmaan siirtokunnassa puhutusta kaphollanniksi nimitetystä hollannin murteesta, joka oli saanut vaikutteita paikallisilta khoikhoilta, aasialaisilta orjilta sekä ranskalaisilta ja saksalaisilta siirtolaisilta.[3]

Kielitieteilijät ovat erimielisiä siitä, miten afrikaans kehittyi omaksi kielekseen tästä hollannin murteesta. Yleensä sen katsotaan eriytyneen omaksi kielekseen brittivallan aikana osittain englannin ja afrikkalaisten kielten vaikutuksesta, kun yhteys entiseen emämaahan, Alankomaihin oli katkennut eikä siihen kohdistunut enää voimakkaita normatiivisia paineita.[7][3] Afrikaansia on pidetty myös seurauksena eri hollannin murteiden konvergenssista ja tasoittumisesta ilman merkittävää ei-eurooppalaisten kielten vaikutusta. Kreolinäkemyksen mukaan afrikaans on puolestaan puolikreolikieli, joka syntyi eurooppalaisen väestön puhuman hollannin ja alkuperäisasukkaiden puhumien hollannin pohjalta syntyneiden pidgin-kielten vuorovaikutuksesta.[8]

Afrikaansin syntymisen tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää, mutta virallisesti sen olemassaolo tunnustettiin vuonna 1925 kun siitä tuli Etelä-Afrikan unionin toinen virallinen kieli.[3] Kielinä afrikaans ja hollanti kuitenkin muistuttavat toisiaan yhä siinä määrin, että ainakin kirjoitettuina niiden keskenäinen ymmärrettävyys on säilynyt.[7]

Afrikaans oli pitkään syrjitty ja halveksittu kieli: kun buurien asuinalueet joutuivat englantilaisten valtaan ja afrikaaneriälymystö pitäytyi standardihollannissa, afrikaans jäi oppimattoman kansan kieleksi. 1800-luvun loppupuolella buurien kansallisuustunne alkoi voimistua, ja he alkoivat perustaa omia "kristillis-kansallisia" koulujaan, korostaa afrikaansin luonnetta omana hollannin kielestä erillisenä kielenään ja muodostaa itselleen uutta identiteettiä afrikaanereina.[9] Broederbond ja kansallispuolue pyrkivät aggressiivisesti levittämään afrikaansin käyttöä hollannin kustannuksella.[10]

Afrikaans sai virallisen kielen aseman englannin rinnalla vuonna 1925. Afrikaansinkielinen Raamattu julkaistiin 1930-luvun alkupuolella, kielen käyttöä kouluissa lisättiin ja useita järjestöjä, kuten Afrikaanse Taal en Kultuurvereniging (Afrikaansin kieli- ja kulttuuriseura) ja Afrikaanse Kultuurvereniginge (Afrikaansinkielisten kulttuurijärjestöjen liitto) perustettiin.[11]

Kansallispuolueen valtakaudella afrikaansin asema julkisten palveluiden kielenä vahvistui ja myös englanninkieliset lapset velvoitettiin opettelemaan afrikaansia kouluissa.[12] Mustien eteläafrikkalaisten mielessä afrikaans liittyi maan sortojärjestelmään ja vuonna 1976 Soweton mellakat saivat alkunsa afrikaansin käyttöä kouluissa vastustaneesta mielenosoituksesta.[13][14]

Apartheid-kaudella afrikaansin kielenhuollossa vaikutti suiwert Afrikaans -liike (suom. puhdas afrikaans), joka vastusti vieraita vaikutteita ja erityisesti anglisismeja. Tämän vuoksi afrikaansiin kehitettiin lukuisia uudissanoja englanninkielisten termien välttämiseksi. Afrikaansissa käytetään esimerkiksi sanoja rekenaar ja blitsverkoper asioista, joille hollannissa käytetään englanninkielisiä lainasanoja computer ja bestseller.[3]

Vuoden 1994 jälkeen afrikaansista tuli yksi maan 11 virallisesta kielestä[15] ja sitä puhuu äidinkielenään noin 13 % maan väestöstä[16]. Rotuerottelun poistuttua afrikaansinkielinen kirjallisuus onkin pyrkinyt tuomaan yleiseen tietoisuuteen afrikaansinkielisten värillisten elämäntapaa, kulttuuria ja kieltä.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Langenhoven on kirjoittanut sanat Etelä-Afrikan toiseen kansallislauluun Die Stem van Suid-Afrika. Muita tärkeitä kirjailijoita olivat Etienne Leroux, Eugene Marais, W. E. G. Louw ja tuottelias, monipuolinen Uys Krige. Monet afrikaansinkieliset kirjailijat, kuten Suomessakin tunnettu André Brink, ovat kirjoittaneet molemmilla kielillä: sekä englanniksi että afrikaansiksi. Brink kuului ns. Sestigers-kirjailijoihin eli kuusikymmenlukulaisiin, jotka toivat avoimet seksuaalisuuskuvaukset, yhteiskunnallisen realismin ja modernistisen kerronnan afrikaansinkieliseen kirjallisuuteen. Runoilijoista Breyten Breytenbach osallistui apartheidin vastaiseen taisteluun ja joutui kahdeksaksi vuodeksi eteläafrikkalaiseen vankilaan.

Tunnettuja afrikaansin puhujia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 "afrikaans hollannista kehittynyt Etelä-Afrikan buurien puhuma kieli."
  2. Wallace G. Mills: Origins of Afrikaner Nationalism
  3. a b c d e f Keith Brown, Sarah Ogilvie (ed.): ”Afrikaans”, Concise encyclopedia of languages of the world, s. 7-12. Elsevier, 20090. ISBN 0080877745. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.9.2010). (englanniksi)
  4. ”1. Home language”, Census 2001: Primary tables South Africa. Statistics South Africa. Report No. 03-02-04 (2001). Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2010). (englanniksi)
  5. Orville Boyd Jenkins: The Coloureds of Southern Africa August 1996. MixedFolks.com. Viitattu 9.10.2009. (englanniksi)
  6. Table: Census 2001 by province, language, population group and gender. Statistics South Africa. Viitattu 31.8.2010. (englanniksi)
  7. a b Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 60. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  8. Anhava, s. 204
  9. History of South Africa: Vereeniging and Union: AD 1902-1910 Historyworld. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
  10. The Origin and History of the Afrikaans Language Viitattu 8.7.2009. (englanniksi)
  11. The Origin and History of the Afrikaans Language (Sivu Archive.orgin arkistosta) About South Africa. Viitattu 4.2.2010. (englanniksi)
  12. Koivuporras, Kirsi: Rotuerottelun perintö. Etelä-Afrikan ja Rhodesian vähemmistövaltojen vaikutukset ihmisten käsityksiin ja tulevaisuuskuviin ensimmäisten vapaiden vaalien alla, s. 29-30. Yleisen historian pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.7.2009).
  13. Matt McAulay: The Soweto Riots Charlotte Country Day School. Viitattu 9.8. 2007. (englanniksi)
  14. Charlayne Hunter-Gault, CNN Johannesburg Bureau Chief: Inside Africa: Soweto Uprising Remembered June 15, 2001. CNN. Viitattu 9.8. 2007. (englanniksi)
  15. What are the 11 official languages of South Africa? Translate.org.za. Viitattu 17.10. 2007. (englanniksi)
  16. South Africa 19 July, 2007. CIA - The World Factbook. Viitattu 15. elokuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Afrikaansinkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja