Å

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kirjaimesta. Muista merkityksistä täsmennyssivulla.
Åå Åå.svg
 
Latinalaisen kirjaimiston täydennyksiä
Ææ Ää Åå Ãã Čč Ĉĉ
Çç Ǧǧ Ðð Đđ Ɖɖ Ƒƒ
Ġġ Ħħ İi IJ ij Ïï Ǩǩ
Łł Ńń Ññ Ŋŋ Ōō Öö
Őő Õõ Øø Œœ Řř Šš
ß Þþ Üü Űű Žž Ʒʒ
Ŧŧ
Tarkkeita
˜ ˇ ¯
Luettelo kirjaimista

Å eli ruotsalainen O on suomalaisten ja ruotsalaisten aakkosten 27. kirjain, sekä norjalaisten ja tanskalaisten 29. kirjain. Se syntyi 1500-luvulla, kun ruotsin kielessä monissa sanoissa a alettiin lausua o:na. A-kirjaimen päälle lisättiin pieni o osoittamaan uutta ääntämistapaa. Ruotsissa å-kirjain otettiin käyttöön heti, mutta Tanskassa ja Norjassa sen tilalla käytettiin aa-yhdistelmää aina 1900-luvulle saakka. Tanskassa å otettiin käyttöön 1948 ja Norjassa se tuli pakolliseksi vuonna 1983.[1]

Å-kirjain esiintyy myös eteläsaamen, koltansaamen, luulajansaamen, baijerin, istro-romanian, pohjoisfriisin, vallonin ja tšamorron kielten aakkosissa.

Ruotsin kielessä å lausutaan samaan tapaan kuin suomessa o. Vaikka Å sisältyy suomen aakkosiin, sitä ei esiinny suomenkielisissä sanoissa.

Mittayksikön tunnuksena Å merkitsee ångströmiä.

Å eri merkkijärjestelmissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille Å.svg

Å å
ASCII 197 229
Unicode U+00C5 U+00E5
  • HTML-merkkiviittauksissa iso kirjain merkitään Å ja vastaava pienaakkonen å
  • Url-koodaus pienelle å-kirjaimelle on %C3%A5 ja suurelle %C3%85

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pettersson, G: "Svenska språket under sjuhundra år. En historia om svenskan och dess utforskande", sivu 139. Studentlitteratur, 1996