Valkovenäjän translitterointi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valkovenäjän translitterointi on valkovenäjänkielisen tekstin esittämistä jollakin muulla muulla kirjaimistolla kuin kyrillisellä. Suomen kielessä valkovenäjän translitterointiin käytetään Suomen Standardisoimisliiton laatimaa SFS 4900 -standardia. Kansainväliseen käyttöön on tarkoitettu Organisation internationale de normalisationin ISO 9 -standardi.

SFS 4900[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SFS 4900 -standardia eli kansallista standardia käytetään kaikessa suomenkielisessä tiedonvälityksessä kuten yksityishenkilöiden välisessä viestinnässä, sanoma- ja aikakauslehdistössä, televisiossa, kaunokirjallisuudessa, yleistajuisessa tietokirjallisuudessa sekä suomenkieliseen kirjallisuuteen keskittyvissä kirjastoissa. SFS 4900 -standardin mukaisesti translitterointua valkovenäjänkielistä tekstiä ei voida mekaanisesti palauttaa takaisin alkuperäiseen kyrilliseen asuunsa.[1]

Kirjain Translitteraatio Esimerkki Huomautus
А а a Ашмяны Ašmjany
Б б b Бабруйск Babruisk
В в v Ваўкавыск Vaukavysk
Г г h Гомель Homel
Д д d Давыд-Гарадок Davyd-Haradok
Е е e Петрыкаў Petrykau konsonantin jälkeen
je Ельск, Лоеў Jelsk, Lojeu sanan alussa, vokaalin jälkeen sekä kirjainten ь ja ъ jälkeen
Ё ё jo Міёры Mijory
Ж ж ž Жодзіна Žodzina
З з z Зарэчча Zaretštša
І і i Івацэвічы Ivatsevitšy
Й й i Вілейка Vileika muualla kuin sanan alussa tai sanan lopussa kirjaimen і jälkeen
j sanan alussa
Лаўрэнцій Laurentsi kirjaimen і jälkeen sanan lopussa
К к k Крупкі Krupki
Л л l Лепель Lepel
М м m Магілёў Mahiljou
Н н n Нароўля Naroulja
О о o Орша Orša
П п p Пінск Pinsk
Р р r Рагачоў Rahatšou
С с s Свіслач Svislatš
Т т t Татарка Tatarka
У у u Узда Uzda
Ў ў u Быхаў Byh’au
Ф ф f Фаніпаль Fanipal
Х х h’ Хойнікі H’oiniki h ja puolilainausmerkki
Ц ц ts Церахаўка Tserah’auka
Ч ч Чачэрск Tšatšersk
Ш ш š Шаркаўшчына Šarkauštšyna
Мар’іна Горка Marina Horka puolilainausmerkki
Ы ы y Докшыцы Dokšytsy
Ь ь Лельчыцы Leltšytsy
Э э e Эмэрык Emeryk
Ю ю ju Юрацішкі Juratsiški
Я я ja Янавічы Janavitšy
Ґ ґ g ei esiinny nykyortografiassa
И и i ei esiinny nykyortografiassa
Ъ ъ ei esiinny nykyortografiassa
Ѣ ѣ e konsonantin jälkeen; ei esiinny nykyortografiassa
je sanan alussa, vokaalin jälkeen sekä kirjainten ь ja ъ jälkeen; ei esiinny nykyortografiassa

ISO 9[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ISO 9 -standardia eli kansainvälistä standardia käytetään nimensä mukaisesti kansainvälisessä tiedonvälityksessä. Merkittävimmät käyttöalat ovat bibliografiat, tieteellisten kirjastojen tietojärjestelmät, tieteellinen tutkimus ja muu kansainvälinen toiminta. ISO 9 -standardin mukaisesti translitterointu teksti voidaan mekaanisesti palauttaa takaisin alkuperäiseen kyrilliseen asuunsa.[1]

Kirjain Translitteraatio Esimerkki Huomautus
А а a Ашмяны Ašmâny
Б б b Бабруйск Babrujsk
В в v Ваўкавыск Vaŭkavysk
Г г g Гомель Gomelʹ
Д д d Давыд-Гарадок Davyd-Garadok
Е е e Петрыкаў, Ельск, Лоеў Petrykaŭ, Elʹsk, Loeŭ
Ё ё ë Міёры Mìëry
Ж ж ž Жодзіна Žodzìna
З з z Зарэчча Zarèčča
І і ì Івацэвічы Ìvacèvìčy
Й й j Вілейка, Лаўрэнцій Vìlejka, Laŭrèncìj
К к k Крупкі Krupkì
Л л l Лепель Lepelʹ
М м m Магілёў Magìlëŭ
Н н n Нароўля Naroŭlâ
О о o Орша Orša
П п p Пінск Pìnsk
Р р r Рагачоў Ragačoŭ
С с s Свіслач Svìslač
Т т t Татарка Tatarka
У у u Узда Uzda
Ў ў ŭ Быхаў Byhaŭ
Ф ф f Фаніпаль Fanìpalʹ
Х х h Хойнікі Hojnìkì
Ц ц c Церахаўка Cerahaŭka
Ч ч č Чачэрск Čačèrsk
Ш ш š Шаркаўшчына Šarkaŭščyna
Мар’іна Горка Mar’ìna Gorka puolilainausmerkki
Ы ы y Докшыцы Dokšycy
Ь ь ʹ Лельчыцы Lelʹčycy yläpuolinen indeksointipilkku
Э э è Эмэрык Èmèryk
Ю ю û Юрацішкі Ûracìškì
Я я â Янавічы Ânavìčy
Ґ ґ ei esiinny nykyortografiassa
И и i ei esiinny nykyortografiassa
Ъ ъ ʺ kaksinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku; ei esiinny nykyortografiassa
Ѣ ѣ ě ei esiinny nykyortografiassa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen Standardisoimisliitto, Kyrillisten kirjainten translitterointi. Slaavilaiset kielet. SFS 4900 -standardi, 2. painos, vahvistettu 17. elokuuta 1998.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paikkala, Sirpa: Yuliia, Julija, Yulia – Ukrainan, Valko-Venäjän ja Bulgarian omakielisten nimien latinaistaminen. (Artikkeli verkkomuodossa) Kielikello, 2012, 45. vsk, nro 4, s. 27–29. ISSN 0355-2675.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.