Jakub Kolas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jakub Kolas

Jakub Kolas (valkoven. Яку́б Ко́лас, oikealta nimeltään Kanstantsin Mihailavitš Mitskevitš, Канстанці́н Міха́йлавіч Міцке́віч; 3. marraskuuta 1882 nykyisin Stoubtsyn kaupunkiin kuuluva Akintšitsyn maatila – 13. elokuuta 1956 Minsk) oli valkovenäläinen neuvostokirjailija.

Jakub Kolas syntyi metsänhoitajan perheeseen. Vuonna 1902 hän valmistui Njasvižin opettajaseminaarista ja työskenteli sen jälkeen opettajana. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi vuonna 1906. Vallankumouksellisen toimintansa takia hän oli vankilassa vuosina 1908–1911. Vuosina 1912–1914 Kolas työskenteli opettajana Pinskissä. Vuonna 1915 hänet evakuoitiin perheineen Moskovan lääniin ja kutsuttiin samana vuonna armeijaan. Päästyään siviiliin vuonna 1918 hän toimi opettajana Kurskin läänin Obojanissa. Vuonna 1921 Kolas siirtyi Minskiin, jossa hän kirjallisen, tieteellisen ja opetustoiminnan ohella osallistui aktiivisesti Valko-Venäjän SNT:n poliittiseen elämään. Hän toimi Neuvostoliiton ja Valko-Venäjän korkeimman neuvoston edustajana sekä tasavallan kommunistipuolueen keskuskomitean ja Neuvostoliiton rauhanpuolustajien komitean jäsenenä.[1]

Kirjailijan varhaistuotantoon vaikuttivat Venäjän vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumat, työväen- ja talonpoikaisliike, venäläinen kirjallisuus ja valkovenäläinen kansanperinne. Ensimmäinen runokokoelma Pesni žalby (”Murheen lauluja”) julkaistiin Vilnassa vuonna 1910. Vuonna 1912 ilmestyi kertomuskokoelma Apavjadanni ja vuonna 1914 kokoelma Rodnyja zjavy (”Kotoisia kuvia”). Janka Kupalan ohella Kolasia pidetään valkovenäläisen nykykirjallisuuden perustanlaskijana, jonka kansallisesti omaleimainen tuotanto liittyy kiinteästi valkovenäläisten yhteiskunnalliseen heräämiseen. Sosialistista realismia edustavat neuvostokauden teokset kuvaavat valkovenäläisen talonpoikaiston ja sivistyneistön elämää 1800–1900-luvun vaihteessa sekä sosialistisen yhteiskunnan rakentamista. Niistä tunnetuin on trilogia Na rostanjah (”Tienhaarassa”, kolmas osa 1954), johon sisältyvät teokset ”Polesjen sydänmailla” (U paleskai glušy, 1923) ja ”Kaukana Polesjessa” (U glybi Palessja, 1927). Vuonna 1946 Kolas sai Stalin-palkinnon toisen maailmansodan partisaaneista kertovista runoistaan. Puolan alueella asuneiden valkovenäläisten alistettua asemaa kuvaava runoelma Rybakova hata (”Kalastajan mökki”, 1947) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949.[1]

Vuonna 1926 Kolas sai Valko-Venäjän kansanrunoiljan arvonimen. Vuonna 1928 hänestä tuli Valko-Venäjän tiedeakatemian akateemikko. Vuosina 1929–1956 hän toimi tasavallan tiedeakatemian ensimmäisenä varapresidenttinä. Kirjailija on palkittu viidellä Leninin kunniamerkillä.[2]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaukana Polejessa: novelli. Venäjän kielestä suom. Urho Ruhanen. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1957.
  • Polesjen sydänmailla: novelli. Venäjän kielestä suom. Urho Ruhanen. Julkaistu: Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Jakub Kolas Viitattu 4.12.2009. (venäjäksi)
  2. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 12, s. 407. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.