Akkusatiivi
Akkusatiivi eli kohdanto on nominatiivi-akkusatiivikielissä transitiiviverbien tekemisen kohteen eli suoran objektin sija. Se siis vastaa kysymyksiin "kenet", "minkä". Esimerkiksi "Minä näen sinut". Akkusatiivi on useissa indoeurooppalaisissa kielissä oma sijamuotonsa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Akkusatiivi suomen kielessä
Suomen kielessä (kuten yleensäkin itämerensuomalaisissa kielissä) objektin sijavaihtoehtoja on useita, ja niillä ilmaistaan kokonais- ja osaobjektin vastakohtaa (osaobjektin sijana on aina partitiivi). Suomalaisessa kielioppiperinteessä "akkusatiiviksi" eli kohdannoksi on nimitetty kaikkia kokonaisobjektin muotoja: sekä vanhaa uralilaista akkusatiivia ("Hän osti auton"), joka kielihistoriallisista syistä on nykyään yksikössä täysin genetiivin kaltainen (alkuperäinen m-tunnus on muuttunut n:ksi, kuten muutkin sanojen lopussa olleet m-äänteet), että objektin sijana toimivaa nominatiivia ("Osta auto!"). On siis puhuttu "genetiiviakkusatiivista" ja "nominatiiviakkusatiivista". Persoonapronomineilla akkusatiivin sijapääte on -t, kuten "minut" ja "sinut".
Esimerkkejä:
- Ostin eilen auton.
- Osta auto!
- Auto varastettiin yöllä.
- Autot noudettiin varikolta.
- Tapasin hänet eilen.
Toinen periaate, jota noudattaa esimerkiksi Auli Hakulisen ym. Iso suomen kielioppi (2004), on käyttää akkusatiivi-nimitystä ainoastaan persoonapronominien sekä kuka/ken-pronominin akkusatiivimuodoista (minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet): vain nämä muodot erottuvat genetiivi- ja nominatiivimuodoista. Tämän tulkinnan ongelmana on kuitenkin se, että genetiivi ja nykykielessä genetiivin näköisenä esiintyvä akkusatiivi ovat sekä kielihistoriallisesti että merkitykseltään eri sijoja.
[muokkaa] Päätteellinen akkusatiivi
Päätteellisen akkusatiivin tehtävä on erottaa lauseen objekti lauseen subjektista tietyissä lauserakenteissa:
- Poika kaatoi karhun. (subjekti — predikaatti — objekti)
- Pojan kaatoi karhu. (objekti — predikaatti — subjekti)
- Poika kaatoi karhu (subjekti ja objekti sekaantuvat)
Vaikka lauseen subjekti olisi sisällön perustella ilmeinen, on päätteellinen akkusatiivi kuitenkin kieliopillisesti tarpeellinen aina kun lauseessa esiintyy nominatiivimuotoinen subjekti (poika tai karhu).
[muokkaa] Päätteetön akkusatiivi
Jos lauseessa ei ole nominatiivimuotoista subjektia, ei ole tarpeen korostaa lauseen objektia päätteellisellä akkusatiivilla. Tällön käytetään päätteetöntä akkusatiivia, joka näyttää nominatiiviltä:
- Osta auto.
Päätteetön akkusatiivi ei eroa merkitykseltään päätteellisestä akkusatiivista. Ne eivät kuitenkaan voi esiintyä samassa lauserakenteessa (syntaktinen täydennysjakauma). [1]
[muokkaa] Akkusatiivi muissa kielissä
[muokkaa] Unkari
Unkarin kielessä akkusatiivi muodostetaan päätteellä -t. Pääte liittyy vartaloon joko suoraan (jos sanan lopussa on vokaali tai -n, -ny, -r, -ly, -s, -sz) tai sidevokaalin välityksellä (jos sanan lopussa on muu kuin edellä mainittu konsonantti). Sidevokaalin määrää vokaalisointu.[2]
Esimerkkejä:
- király — kuningas (nominatiivi)
- királyt — kuninkaan (akkusatiivi)
- ház — talo (nominatiivi)
- házat — talon (akkusatiivi)
- kép — taulu (nominatiivi)
- képet — taulun (akkusatiivi)
[muokkaa] Saksa
Saksan kielessä akkusatiivi eroaa nominatiivista vain eräillä pronomineilla sekä maskuliinisukuisten sanojen yksikkömuodoissa. Feminiinien, neutrien ja monikkomuotoisten sanojen (lukuun ottamatta me- ja te- pronomineja) akkusatiivi on aina nominatiivin kaltainen. Akkusatiivi muodostetaan käyttämällä artikkelien akkusatiivimuotoja einen, den (maskuliini); ein, das (neutri) ja eine, die (feminiini). Lisäksi maskuliinin yksikön akkusatiivissa adjektiivit ja myös muutamat heikoiksi maskuliineiksi kutsutut substantiivit saavat pääteen -en. Esimerkkejä:
- der Hund — koira (nominatiivi)
- den Hund — koiran (akkusatiivi)
- ein Mann — mies (nominatiivi)
- einen Mann — miehen (akkusatiivi)
- ein Mensch — ihminen (nominatiivi)
- einen Menschen — ihmisen (akkusatiivi; heikko maskuliini)
Saksassa akkusatiivia käytetään, kun vastataan kysymykseen ketä, kenet, mitä tai minkä, mutta myös seuraavien prepositioiden kanssa: an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen (kun vastataan kysymykseen mihin) sekä aina seuraavien prepositioiden kanssa: durch, für, gegen, ohne, um...herum, wider
[muokkaa] Venäjä
Venäjän kielessä oma muotonsa akkusatiivilla on vain feminiinin yksikössä. Maskuliinissa akkusatiivi riippuu siitä viittaako sana elolliseen (ihminen, eläin) tai elottomaan kohteeseen: elollisilla maskuliineilla akkusatiivi on genetiivin kaltainen ja elottomilla nominatiivin kaltainen. Monikossa akkusatiivi feminiineillä ja elollisilla maskuliineilla monikon genetiivin kaltainen, elottomilla ja neutreilla monikon nominatiivin kaltainen.
Esimerkkejä:
- кошка — kissa (nominatiivi)
- кошку — kissan (akkusatiivi)
- врач — lääkäri (nominatiivi)
- врача — lääkärin (akkusatiivi)
[muokkaa] Esperanto
Esperantossa akkusatiivi muodostetaan aina päätteellä -n. Objektin lisäksi se voi ilmaista muun muassa liikkeen suuntaa, mittaa ja aikaa. Esimerkkejä:
- Mi legis kvar bonajn librojn (’Luin neljä hyvää kirjaa’)
- Kial la kato ne manĝas tiun nigran birdon? (’Miksi kissa ei syö tuota mustaa lintua?’)
- Vi vidas min (’Näet minut’)
- Mi iras lernejen (’Menen kouluun’)
- Li serĉis ŝin du tagojn (’Hän etsi häntä kaksi päivää’)
- Mi vekiĝas ĉiun tagon je la deka (’Herään joka aamu kymmeneltä’)
- La ĉemizo kostas du dek eŭrojn (’Paita maksaa kaksikymmentä euroa’)
Abessiivi - Ablatiivi - Absolutiivi - Adessiivi - Adverbiaali - Akkusatiivi - Allatiivi - Benefaktiivi - Datiivi - Delatiivi - Distributiivi - Eksessiivi - Ekvatiivi - Elatiivi - Ergatiivi - Essiivi - Finaali - Formaali - Genetiivi - Illatiivi - Inessiivi - Instruktiivi - Instrumentaali - Kausaali - Kausatiivi - Komitatiivi - Komparatiivi - Latiivi - Lokatiivi - Modaali - Multiplikatiivi - Nominatiivi - Oppositiivi - Partitiivi - Prepositionaali - Prolatiivi - Separatiivi - Situatiivi - Sosiatiivi - Sublatiivi - Superessiivi - Superlatiivi - Temporaali - Temporaalinen distributiivi - Terminatiivi - Translatiivi - Vokatiivi
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Suomen Akkusatiivi: funktionaalinen näkökulma Hakulinen, Auli; Karlsson, Fred. Viitattu 21.4.2011.
- ↑ Csepregi, Márta: Unkarin kielioppi, s. 70–72. § 21.3. Helsinki: Finn Lectura, 1991. ISBN 951-8905-39-8.
Sivulta puuttuu