Kausatiivi
Kausatiivi eli aiheutusverbi[1] on suomen kielessä verbijohdannainen, joka osoittaa kantasanan ilmaiseman toiminnan aiheuttamista.[2] Esimerkiksi heilahtaa-verbin, elpyä-verbin, ja nukkua-verbin kausatiiviverbit ovat: heilauttaa, elvyttää, ja nukuttaa.
Nykysuomen Sanakirjan mukaan juosta-verbin kausatiiviverbi on juoksuttaa, toisin sanoen saattaa juoksemaan joku. Toisaalta juoksetuttaa, eli panna joku juoksemaan, on kuratiiviverbi eli teettoverbi, joka on kausatiiviverbin alalaji.[3].
Kausaviitijohdosten kantasanana on usein verbi,[4] mutta myös joitakin adjektiivi- (jalostaa, kaunistaa) ja substantiivikantaisia (marjastaa, keihästää) verbejä voidaan kutsua kausatiivisiksi.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kielitiede: kausatiivi Tieteen termipankki. Viitattu 16.11.2021.
- ↑ Nykysuomen sanakirja, osa I, 3.painos, WSOY 1970, Porvoo, s. 272
- ↑ https://fl.finnlectura.fi/
- ↑ Verbijohdosten merkitysryhmiä Verkkokielioppi. Finnlectura. Viitattu 16.11.2021.
- ↑ Kielitiede: kausatiivinen Tieteen termipankki. Viitattu 16.11.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kausatiivisuus semanttisena ominaisuutena Iso suomen kielioppi (verkkoversio). Kotimaisten kielten keskus.
abessiivi • ablatiivi • absolutiivi • adessiivi • adverbiaali • akkusatiivi • allatiivi • benefaktiivi • datiivi • delatiivi • distributiivi • eksessiivi • ekvatiivi • elatiivi • ergatiivi • essiivi • finaali • formaali • genetiivi • illatiivi • inessiivi • instruktiivi • instrumentaali • kausaali • kausatiivi • komitatiivi • komparatiivi • latiivi • lokatiivi • modaali • multiplikatiivi • nominatiivi • oppositiivi • partitiivi • prepositionaali • prolatiivi • separatiivi • situatiivi • sosiatiivi • sublatiivi • superessiivi • superlatiivi • temporaali • temporaalinen distributiivi • terminatiivi • translatiivi • vokatiivi