Prolatiivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Prolatiivi on suomen kielessä esiintyvä entinen sijamuotolähde?, nykyinen sananjohdostyyppi, joka ilmaisee toiminnan väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa.[1] Johdin on -(i)tse, esimerkiksi maitse "maata pitkin, maareittiä".

Prolatiivijohdokset ovat adverbeja. Johdoksen kantana on tyypillisesti substantiivi tai muu nominivartalo; eräissä adpositioina toimivissa prolatiiveissa ei ole nominikantaa (esimerkiksi alitse).[1]

Varsinaisista sijamuodoista prolatiivin erottaa vähäisempi produktiivisuus: prolatiivin voi muodostaa vain eräistä määrätyyppisistä substantiiveista.[2] Prolatiiviin ei myöskään liity kongruoivaa eli prolatiivimuotoista määritettä, esimerkiksi adjektiivia.[1]

Esimerkkejä prolatiivista:

  • maitse
  • meritse
  • jäitse
  • ilmateitse / lentoteitse
  • postitse
  • puhelimitse
  • internetitse
  • ylitse, alitse, lävitse, ohitse, editse, taitse

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Iso suomen kielioppi (verkkoversio) (§ 385 itse-adverbit eli prolatiivi) Viitattu 21.8.2010.
  2. Maija Länsimäki: Kirjeitse annettu määräys. Suomen kielen prolatiiveista. Kielikello, 1992, nro 1, s. 9. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.8.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoniemi-Taipale, Inga 1994: Itämerensuomalaisten kielten prolatiivi. Helsinki: SKS.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]