Prolatiivi
Sivulta puuttuu Prolatiivi on suomen kielessä esiintyvä entinen sijamuoto, nykyinen sananjohdostyyppi, joka ilmaisee toiminnan väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa.[1] Johdin on -(i)tse, esimerkiksi maitse "maata pitkin, maareittiä".
Prolatiivijohdokset ovat adverbeja. Johdoksen kantana on tyypillisesti substantiivi tai muu nominivartalo; eräissä adpositioina toimivissa prolatiiveissa ei ole nominikantaa (esimerkiksi alitse).[1]
Varsinaisista sijamuodoista prolatiivin erottaa vähäisempi produktiivisuus: prolatiivin voi muodostaa vain eräistä määrätyyppisistä substantiiveista.[2] Prolatiiviin ei myöskään liity kongruoivaa eli prolatiivimuotoista määritettä, esimerkiksi adjektiivia.[1]
Esimerkkejä prolatiivista:
- maitse
- meritse
- jäitse
- ilmateitse / lentoteitse
- postitse
- puhelimitse
- internetitse
- ylitse, alitse, lävitse, ohitse, editse, taitse
Abessiivi - Ablatiivi - Absolutiivi - Adessiivi - Adverbiaali - Akkusatiivi - Allatiivi - Benefaktiivi - Datiivi - Delatiivi - Distributiivi - Eksessiivi - Ekvatiivi - Elatiivi - Ergatiivi - Essiivi - Finaali - Formaali - Genetiivi - Illatiivi - Inessiivi - Instruktiivi - Instrumentaali - Kausaali - Kausatiivi - Komitatiivi - Komparatiivi - Latiivi - Lokatiivi - Modaali - Multiplikatiivi - Nominatiivi - Oppositiivi - Partitiivi - Prepositionaali - Prolatiivi - Separatiivi - Situatiivi - Sosiatiivi - Sublatiivi - Superessiivi - Superlatiivi - Temporaali - Temporaalinen distributiivi - Terminatiivi - Translatiivi - Vokatiivi
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Iso suomen kielioppi (verkkoversio) (§ 385 itse-adverbit eli prolatiivi) Viitattu 21.8.2010.
- ↑ Maija Länsimäki: Kirjeitse annettu määräys. Suomen kielen prolatiiveista. Kielikello, 1992, nro 1, s. 9. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.8.2010.
Kirjallisuutta [muokkaa]
Suoniemi-Taipale, Inga 1994: Itämerensuomalaisten kielten prolatiivi. Helsinki: SKS.
