Panzerkampfwagen IV

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Panzerkampfwagen IV
Sonderkraftfahrzeug 161
Panzerkampfwagen IV
PzKpfw IV Belgradissa, Serbiassa sotamuseossa.

Aseen tyyppi keskiraskas panssarivaunu
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1939–1945
Valtion käytössä Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Romanian kuningaskunnan lippu. Romania
Unkarin vuosina 1918–1944 käytössä ollut lippu. Unkari
Bulgarian vuosina 1878–1944 käytössä ollut lippu. Bulgaria
Suomen lippu Suomi
Espanjan lippu Espanja
Syyrian vuosina 1972–1980bkäytössä ollut lippu. Syyria
Sodissa Toinen maailmansota
Kuuden päivän sota
Valmistushistoria
Suunnittelijat Armeijan asesuunnitteluosasto
Suunniteltu 1934
Valmistajat Krupp
Valmistusvuodet 1937–1945
Valmistettu yhteensä 9 000+
Eri versiot Ausf. A
Ausf. B
Ausf. C
Ausf. D
Ausf. E
Ausf. F1
Ausf. F2
Ausf. G
Ausf. H
Ausf. J
Tekniset tiedot
Paino 25 tonnia
Pituus 7,02 metriä
Leveys 2,88 metriä
Korkeus 2,68 metriä
Miehistö 5 (komentaja, ampuja, lataaja, ajaja, radisti/konekivääriampuja)

Panssarointi 10 - 80 mm
Pääaseistus 7,5 cm KwK 40 L/48
Moottori Maybach HL120TRM V-12 bensiini
296 hv (220,6 kW)
Jousitus Lehtijousitus
Toimintasäde 210 km
Huippunopeus 40 km/h (tiellä)
18 km/h (maastossa)
Ausf. G Afrikakorpsin väreissä
Tuhottu Panzerkampfwagen IV.

Panzerkampfwagen IV (PzKpfw IV, Panzer IV) eli Sonderkraftfahrzeug 161 on natsi-Saksassa 1930-luvulla kehitetty panssarivaunu, jota käytettiin laajasti toisessa maailmansodassa. Se kehitettiin aluksi keskiraskaaksi jalkaväen tukivaunuksi, toimimaan kevyempien Panzerkampfwagen III:jen kanssa. Sodan kuluessa Panzer IV aseistettiin uudelleen ja sen panssarointia lisättiin, ja siitä kehittyi Saksan pääasiallinen panssarivaunu. Panzer IV:n runkoa käytettiin myös monien muiden taisteluajoneuvojen, kuten rynnäkkötykkien pohjana. Kaikkiaan eri Panzer IV malleja rakennettiin noin 8 600 kappaletta sodan loppuun mennessä. Syyria käytti Panzer IV -vaunuja kuuden päivän sotaan asti.

Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

11. tammikuuta 1934 armeijan aseosasto määräsi Heinz Guderianin doktriiniin pohjautuen suunniteltavaksi keskiraskaan (24 tonnin) vaunun, joka pystyisi 35 km/h huippunopeuteen. Se oli tarkoitettu jalkaväen tukemiseen ja se oli tarkoitus aseistaa suurikaliiperisella, lyhytputkisella tykillä, joka ampuisi sirpalekranaatteja. Kaikissa malleissa oli lisäksi 7,92 mm konekivääri tykin suuntaisesti, ja kaikissa muissa paitsi B- ja C-mallissa toinen 7,92 mm KK rungossa.

Krupp, MAN ja Rheinmetall valmistivat prototyypit, joita testattiin 1935. Kruppin malli valittiin sarjavalmistukseen. Ensimmäinen Panzer IV A valmistui lokakuussa 1937, ja yhteensä 35 valmistettiin seuraavan kuuden kuukauden aikana.

Ensimmäisessä Panzer IV A -mallissa panssarointi oli 15 mm panssariterästä kaikilla sivuilla, 10 mm kannessa ja 5 mm pohjassa. Pian etupanssarointi päivitettiin 30 mm:iin mallissa IV B ja sodan kuluessa 50 mm:iin mallissa IV E ja 80:iin mm mallissa IV H. Myös sivu- ja takapanssarointia parannettiin. Sivulle lisättiin helmat torjumaan panssarintorjuntakiväärien ammuksia ja ontelokranaatteja.

Panzer IV A -mallissa oli voimanlähteenä 230 hv 12-sylinterinen, bensiinikäyttöinen Maybach HL 108 TR, jolla vaunu saavutti 30 km/h nopeuden ja 150 km toimintasäteen. Myöhemmissä malleissa moottorina oli 300 hv Maybach HL 120 TRM V-12 bensiini. Huippunopeus vaihteli, mutta se oli noin 40 km/h 200 km toimintasäteellä.

Miehistöä oli viisi: vaununjohtaja, ampuja ja lataaja istuivat tornissa, ajaja ja radisti/runkokonekivääriampuja rungon etuosassa vierekkäin.

Panzer IV oli tarkoitettu käytettäväksi jalkaväkeä ja asepesäkkeitä vastaan, kun taas Panzer III tuhoaisi vihollisen panssarivaunut. Panzer IV aseistettiin siksi 75 mm KwK 37 L/24 -tykillä, jonka kranaatin lähtönopeus oli pieni ja siksi panssarinläpäisy ja tarkkuus heikkoja. Tykin suorituskyvyn oli kuitenkin alun perin arvioitu olevan riittävä muita kuin panssaroituja maaleja vastaan. Alkuperäisen 75 mm tykin putken pituus oli vain 1800 mm, kun pitkäputkisen 75 mm KwK 40 L/48:n putki oli 3600 mm.

Rooli muuttuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo kesällä 1941 huomattiin, että edes Panzer III:n panssarintorjuntaan paremmin soveltuva 50 mm L/60 -tykki ei pystynyt tuhoamaan luotettavasti Neuvostoliiton KV-1- ja T-34-vaunuja. Lisäksi saksalaisten telaketjut eivät soveltuneet itärintaman vaativiin oloihin. Panzer III:n tornin kiinnitys oli sopimaton suurempikaliiperisen tykin asentamiseen. Panzer IV:ssä oli jo valmiiksi 75 mm tykki, ja Wehrmachtin tarvitessa paremman vaunun T-34-panssareita vastaan, Panzer IV aseistettiin mallista F lähtien uudella tornilla ja 75 mm Kwk 40 L/43 -tykillä, jossa oli pidempi 495 mm hylsy. Myös telapyörästöä oli muutettava lisääntyneen painon vaatiessa leveämmän telaketjun. Vanha, 75 mm KwK 37 L/24:llä aseistettu malli nimettiin F1:ksi ja 75 KwK 40 L/43:lla aseistettu malli sai nimen Panzer IV F2. Mallinimi muutettiin pian G:ksi ja tuotanto jatkui pienin parannuksin. Ensimmäiset pitkäputkiset vaunut tulivat käyttöön Pohjois-Afrikassa toukokuussa 1942 ja saivat briteiltä nimityksen "Mark IV Special". Loppuvuodesta 1942 G-mallin vaunujen 75 mm KwK 40 -tykin putkea pidennettiin viisi kaliiperin mittaa 48 kaliiperiseksi. Tämä tykkimalli säilyi Panzer IV:n aseena tuotannon loppuun saakka.

Pitkäputkinen 75 mm KwK 40 oli läpäisyltään huomattavasti parempi kuin T-34:n varhaisten mallien 76 mm tykit tai M4 Shermanin 75 mm tykki. Lisäksi vahvennettu etupanssari oli lähes immuuni T-34, KV:n ja Su-76:n 76 mm tai M4:n 75 mm tykeille. Vaunun tornin etupanssaria ei kuitenkaan ikinä vahvistettu ja se jäi 50 mm vahvuiseksi. Lisäksi kyljet olivat heikot, jopa puolalaisten ja neuvostoliittolaisten panssarintorjuntakiväärien läpäistävissä. Tilanne muuttui vähitellen kun T-34:ssa otettiin käyttöön uusi 85 mm tykki ja Shermanin myöhäiset mallit varustettiin Yhdysvaltain panssaritorjuntavaunujen käyttämällä suuren lähtönopeuden 76 mm tykillä.

Panzer IV:n kehnompaa perusrakennetta kompensoivat muut ominaisuudet. Näitä olivat joka vaunun radiovarustus ja viiden hengen miehistö jolla oli päällikkö ja selkeä tehtäväjako. Tämän edun merkitys väheni liittoutuneiden kehittäessä panssariaselajiaan.

Panzer IV oli tuotannossa sodan loppuun asti. Tuotanto jatkui vielä uuden ja ylivoimaisen Pantherin (PzKpfw V) tultua käyttöön Panzer IV:n hieman halvemman hinnan ja tuotannon muuttamisen vaatiman ajan puutteen vuoksi. Viimeinen tuotantomalli IV J ei ollut parannus entisiin, vaan tavoitteena oli halventaa vaunun tuotantoa. Vaunusta jätettiin pois sähkögeneraattori ja tornia voi kääntää vain käsiveivillä. Lisäksi tornin sähkökontaktit jätettiin pois ja korvattiin kaapelilla, joka rajoitti tornin kääntämistä.

Vuodesta 1943 eteenpäin selviytyneet vanhemmat Panzer IV E/F:t ja uudemmat mallit päivitettiin lisäpanssaroinnilla ja 75 mm Kwk 40 L/48 -tykillä niiden taistelutehon parantamiseksi.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ausf. J Panssarimuseossa.

Suomi osti Saksasta jatkosodan aikana 15 kappaletta uusia Pz IV Ausf J -vaunuja hintaan 5 000 000 Suomen markkaa kappale. Suomalaisilta peritty hinta oli noin kaksinkertainen valmistuskustannuksiin nähden. Suomessa vaunut ehtivät sotatoimiin ainoastaan entisiä omistajiaan vastaan Lapin sodassa. Niitä käytettiin myöhemmin koulutukseen ja yksi esittää ensimmäisessä Tuntematon sotilas -elokuvassa KV-1-neuvostovaunua.

Muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Ausf.” on lyhenne sanasta ”Ausführung”, versio.

  • Ausf. A (1937–1938, 35 rakennettu)
  • Ausf. B (1938, 42 rakennettu): vahvempi panssari, uusi moottori
  • Ausf. C (1938–1939, 138 rakennettu)
  • Ausf. D (1939–1940, 229 rakennettu): vahvempi sivupanssari (20 mm), ensimmäinen taisteluun tarkoitettu malli
  • Ausf. E (1930–1941, 223 rakennettu): vahvistettu etu- (50 mm) ja sivupanssari (30 mm) irtolevyillä
  • Ausf. F1 (1941–1942, 462 rakennettu): yksinkertaistettu valmistus, telaketju levennetty 40 cm:iin
  • Ausf. F2 (1942, 175 rakennettu): 75 mm KwK 40-tykki 43:n pituuskaliiperin putkella
  • Ausf. G (1942–1943, 1687 rakennettu): vahvistettu etupanssari joissain vaunuissa, talviolosuhteiden vaatimia muutoksia.
  • Ausf. H (1943–1944, 3774 rakennettu): pidempi tykinputki (75 mm L/48) ja lisäpanssarointi tornin katossa, sivuhelmat
  • Ausf. J (1944–1945, 1758 rakennettu): tornin sähköinen kääntökoneisto korvattiin lisäpolttoainesäiliöllä valmistusongelmien vuoksi

Muut Panzer IV:n rungolle perustuneet vaunut:

  • Wirbelwind - 4×2,0 cm FlaK (ilmatorjunta).
  • Möbelwagen - 3,7 cm FlaK (ilmatorjunta).
  • Ostwind - 3,7 cm FlaK (ilmatorjunta).
  • Kugelblitz - 2×3,0 cm FlaK (ilmatorjunta, vain prototyyppi).
  • Sturmpanzer IV ”Brummbär” - 15 cm L/12 (panssaroitu rynnäkköhaupitsi).
  • Jagdpanzer IV - panssarintorjuntavaunu, jonka pääase, 7,5 cm Pak 42 (L/70), oli käytännössä sama tykki kuin Pantherin 7,5 cm Kwk 42 (L/70).
  • StuG IV - rynnäkkötykki, StuG III:n torni Panzer IV:n alustalla, noin 1 100 valmistettiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Panzerkampfwagen IV.