Hummel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee panssarivaunuhaupitsia. Säveltäjästä katso Johann Nepomuk Hummel
Hummel
Sd.Kfz. 165 Hummel


Aseen tyyppi Telatykistö
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1942 - 1945
Valtion käytössä Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Sodissa 2. maailmansota
Valmistushistoria
Suunniteltu 1942
Valmistusvuodet 1942 - 1945
Valmistettu yhteensä 714
Tekniset tiedot
Paino 24,4 tonnia
Pituus 7,17 metriä
Leveys 2,97 metriä
Korkeus 2,81 metriä
Miehistö 6 (ajaja, asemiehistö (x5))

Panssarointi 10-30 mm
Pääaseistus 1x 15 cm sFH 18/1 L/30
Moottori Maybach HL 120 TRM (V-12 bensiini)
300 hv (221 kW)
Toimintasäde 215 km
Huippunopeus 42 km/h

Hummel (saks. Panzerfeldhaubitze 18M auf Geschützwagen III/IV (Sf) Hummel (Sd.Kfz. 165)) (Kimalainen) oli saksalaisten toisessa maailmansodassa käyttämä 150 mm panssarihaupitsi.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1942 Saksan varusteluministeriö toi esille ehdotuksen 15 cm sFH18/1 L/30-haupitsin asentamisesta Panzer III ja Panzer IV vaunun rungolle. Alkett sai sopimuksen vaunun valmistamisesta ja prototyyppi esiteltiin Adolf Hitlerille marraskuussa 1942.

12. toukokuuta 1943 mennessä oli toimitettava 100 vaunua Kurskin kesäoffensiivia varten. Samalla tilattiin 157 ammuskuljetusvaunua (saks. Munitions Fahrzeugea).

Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska tavallinen Hummel pystyi kuljettamaan mukanaan vain rajallisen määrän ampumistarvikkeita kehitettiin myös Munitionsträger Hummel (ammuskuljetus-Hummel). Pohjimmiltaan se oli normaali Hummel, josta haupitsi (10 mm panssarilevy suojaamassa asealustaa) oli otettu pois. Tilalle tulivat kehikot ammuksille.

Taisteluhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hummel itärintamalla vuonna 1943.
Hummelin haupitsi ja miehistöä.

Hummel sai tulikasteen Kurskin kesäoffensiivissa, jolloin 100 Hummelia oli palveluksessa. Ne saivat hyvän vastaanoton miehistöltä. Se antoi miehistölle suojaa sirpaleilta ja antoi muuten vaikeasti liikuteltavalle tykistölle lisää liikkuvuutta. Ne palvelivat panssaroiduissa tykistöpataljoonissa tai panssaridivisioonien Panzerartillerie Abteilungen, muodostaen erillään olevia telatykistöpattereita. Jokaisessa oli kuusi Hummelia ja ammuskuljetusvaunu.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi 15 cm (150 mm) sFH18/1 L/30 sekä yksi 7,92 mm MG34-konekivääri lähipuolustautumista varten. Haupitsiin oli 18 ammusta ja konekiväärille 600 patruunaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Encyclopedia of German tanks of World War Two, Peter Chamberlain & Hillary Doyle, Silverdale books, ISBN 1-84509-012-8

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]