Panzerkampfwagen III

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Panzerkampfwagen III
Sonderkraftfahrzeug 141
Bundesarchiv Bild 101I-185-0137-14A, Jugoslawien, Panzer III in Fahrt.jpg
PzKpfw III

Aseen tyyppi keskiraskas panssarivaunu
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1939–1945
Valtion käytössä Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Romanian kuningaskunnan lippu. Romania
Unkarin vuosina 1918–1944 käytössä ollut lippu. Unkari
Bulgarian vuosina 1878–1944 käytössä ollut lippu. Bulgaria
Turkin lippu Turkki
Norjan lippu Norja
Sodissa toinen maailmansota
Valmistushistoria
Suunnittelijat Armeijan asesuunnitteluosasto
Suunniteltu 1935
Valmistajat Daimler-Benz
Valmistusvuodet 1939–1943
Valmistettu yhteensä 5 774 (mukaan lukien StuG III)
Eri versiot Ausf. A, B,C,D
Ausf. E, F
Ausf. G
Ausf. H
Ausf. J
Ausf. J/1
Ausf. L
Ausf. M
Ausf. N
Tekniset tiedot
Paino 22 tonnia
Pituus 5,52 metriä
Leveys 2,9 metriä
Korkeus 2,5 metriä
Miehistö 5 (komentaja, ampuja, lataaja, ajaja ja radisti)

Panssarointi 5–70 mm
Pääaseistus 1x 3,7 cm KwK 36 Ausf. A-F
1x 5 cm KwK 38 Ausf. F-J
1x 5 cm KwK 39 Ausf. J/1-M
1x 7.5 cm KwK 37 Ausf. N
Moottori Maybach HL120TRM1 V-12 bensiini-moottori
265 hv (197 kW)
Jousitus Vääntövarsi
Toimintasäde 155 km
Huippunopeus 40 km/h (tiellä)
19 km/h (maastossa)

Panzerkampfwagen III (lyh. PzKpfw III, Panzer III tai Pz III) eli Sonderkraftfahrzeug 141 on natsi-Saksassa 1930-luvulla kehitetty keskiraskas panssarivaunu, jota käytettiin laajasti toisessa maailmansodassa. Se kehitettiin taistelemaan panssarivaunuja vastaan jalkaväen tukemiseen suunnitellun Panzerkampfwagen IV:n ohella. Panzer III:n aseistus jäi nopeasti riittämättömäksi, jolloin uudelleen aseistettu Panzer IV vei sen roolin, vaikka aikaisemmin Panzer III:n pienikaliiperisempi mutta pidempiputkisempi tykki oli ollut tehokkaampi panssarintorjunta-ase. Joitain Panzer III:ia käytettiin myöhemmin toisarvoisiin tehtäviin, kuten jalkaväen tukemiseen.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

11. tammikuuta 1934 armeijan aseosasto määräsi Heinz Guderianin doktriiniin pohjautuen suunniteltavaksi keskiraskaan (24 tonnin) vaunun, joka pystyisi 35 km/h huippunopeuteen. Se oli tarkoitettu panssaridivisioonien päävaunuksi ja pystymään tuhoamaan vihollisen panssarivaunut.

Daimler-Benz, Krupp, MAN ja Rheinmetall valmistivat prototyypit, joita testattiin 1936 ja 1937, jolloin Daimler-Benzin prototyyppi valittiin. Ensimmäinen Panzer III A valmistui toukokuussa 1937, ja yhteensä kymmenen vaunua valmistettiin samana vuonna. Mallit A–D olivat vielä prototyyppiasteella ja niissä on huomattavia eroja. Esimerkiksi D-mallissa on vielä kahdeksan alatelapyörää, kun kaikissa tuotantomalleissa niitä on kuusi. Näistä myös vain puolet aseistettiin. Vuosina 1937–1940 Kruppin valmistaman Panzerkampfwagen IV:n ja Daimler-Benzin Panzer III:n osia pyrittiin standardoimaan. Ensimmäinen malli, jota valmistettiin merkittävästi oli E vuonna 1939. Panssarointi siinä oli vahvimmillaan 30 mm.

Panzer III malleissa A:sta C:hen oli 230 hp, 12-sylinterinen Maybach HL 108 TR -moottori, joka antoi 32 km/h nopeuden. Myöhemmissä malleissa oli 320 hp, Maybach HL 120 TRM. Huippunopeus oli noin 40 km/h ja toimintamatka 150 km. Miehistöä oli viisi: johtaja, ampuja ja lataaja tornissa ja ajaja ja radisti rungossa. Radisti käytti myös rungon konekivääriä. Ensimmäisenä Saksan vaununa Panzer III varustettiin miehistön välisellä sisäpuhelimella, mikä osoittautui taistelussa tehokkaaksi järjestelmäksi.

Panzer III aseistettiin panssarintorjuntaa varten. Saksan panssarintorjuntatykki vuonna 1935 oli 37mm KwK36 L/45, joten ensimmäiset mallit aseistettiin sillä. Myöhemmissä malleissa oli vahvempi tornin kiinnitysrengas, joten mallit Ausf G–Ausf M aseistettiin 50mm KwK38 L/42 ja 50mm KwK39 L/60 -tykeillä. Lisäaseistukseksi vakiintui 7,92 mm konekivääri tykin suuntaisesti ja yksi rungossa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panzer III Neuvostoliitossa kesällä 1943.

Panzerkampfwagen III oli tarkoitettu Saksan joukkojen päätaistelupanssarivaunuksi. Sitä käytettiin Puolassa, Ranskassa, operaatio Barbarossassa ja Pohjois-Afrikassa. Panzer III:n mallia D käytettiin vielä Puolassa ja Ranskassa, mutta se vedettiin käytöstä, kun tarpeeksi uusia valmistui. Ranskan valtauksen aattona toukokuussa 1940 Saksan armeijassa oli 381 Panzer III vaunua, joista 1/3 menetettiin. Sodan alussa Panzer III -vaunut muodostivat pääosan panssaridivisioonien kalustosta. Tykin kaliiperia suurennettiin Panzer III F:n valmistuksen aikana, noin 1/4 varustettiin jo tehokkaammalla 50 mm tykillä ja muutkin aseistettiin uudelleen.

Kaksi vaunua myytiin Neuvostoliittoon Molotov–Ribbentrop-sopimuksen osana. Kokeissa se osoittautui huomattavasti heikommaksi kuin uusi dieselkäyttöinen T-34. Panssarointi ja aseistus olivat myös huonommat.

Operaatio Barbarossassa jopa 50 mm tykki osoittautui täysin kykenemättömäksi läpäisemään Neuvostoliiton T-34:n panssaroinnin, joten koko Panzer III oli korvattava Panzer IV:n parannetulla mallilla, jossa oli suuren lähtönopeuden 75 mm tykki. Paremman vaunumallin puutteessa tehottoman Panzer III:n tuotantoa jatkettiin vielä kuukausia. Vuoden 1943 loppuun asti Panzer III -vaunuja palveli vielä merkittäviä määriä kaikilla rintamilla. Sen jälkeen Panzer IV korvasi sen.

Mallin Ausf. N myötä Panzer III siirtyi tukitehtäviin. Ausf N aseistettiin lyhytputkisella 75mm KwK37 L/24 -tykillä – samalla jota oli käytetty Panzer IV:n ensimmäisissä malleissa. Tätä mallia käytettiin jalkaväen tukeen StuG III -rynnäkkötykin sijaan, joka oli myös jouduttu siirtämään panssarintorjuntaan. Vaunut palvelivat Tiger-pataljoonissa ja panssarikrenatööridivisioonissa tukitehtävissä. Joitain vaunuja oli vielä käytössä Normandiassa ja Arnheimissa 1944. Itärintamalta ne katosivat vuoden 1943 kuluessa, mutta joitain vaunuja selvisi hiljaisemmilla rintamilla, kuten Norjassa ja Alankomaissa sodan loppuun.

Panzer III -vaunuja myytiin liittolaisille: Unkarille, Romanialle, Bulgarialle ja Slovakialle. Kroatia sai muutaman vaunun ja Turkki tilasi 56, mutta kaikkia niitä ei voitu toimittaa. Sodan jälkeen Norjaan jäi 30 vaunua.

Eri mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Panzerkampfwagen III Ausf A,B,C,D - prototyyppejä ennen sarjavalmistuksen alkua 1937–1938. 75 rakennettu.
  • Panzerkampfwagen III Ausf E,F - tuotantomallit 1939–heinäkuu 1940. 37 mm (myöhemmin 50 mm) tykki. 531 rakennettu.
  • Panzerkampfwagen III Ausf G - Lisäpanssarointi tykin kilvessä. 50 mm KwK 38 L/42 tykki. 600 rakennettu 1940–helmikuu 1941.
  • Panzerkampfwagen III Ausf H - Pieniä muutoksia, irtonainen lisäpanssarointi rungossa (30 mm+30 mm lisälevy). 308 rakennettu 1940–1941.
  • Panzerkampfwagen III Ausf J - Pidennetty runko, edessä panssarina 50 mm. 1549 rakennettu maaliskuusta 1941–.
  • Panzerkampfwagen III Ausf J/1 - pidempiputkinen 50mm KwK 39 L/60 tykki. Rakennettu loppuvuodesta 1941–1942 puoleenväliin 1067.
  • Panzerkampfwagen III Ausf L - Lisäpanssarointi 50mm+20mm levy, tornissa 57mm, tornin sivuhelmat, parannettu rekyylinvaimennin, ilmatorjuntakonekivääri. 653 rakennettu 1942.
  • Panzerkampfwagen III Ausf M - Pieniä muutoksia, 250 rakennettu lokakuu 1942–helmikuu 1943. Suuri osa uudelleenaseistettiin toissijaisiin tehtäviin tai niitä rakennettiin rynnäkkötykkejä.
  • Panzerkampfwagen III Ausf N - Aseistettu 75 mm L/24 tykillä. 700 muunnettu J/L/M malleista 1942–elokuu 1943.

Muut Panzer III:n perustuneet vaunut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitto sai suuren määrän vaunuja Panzer III ja StuG III -vaunuja sotasaaliiksi ja niistä koottiin noin 1200 SU-76i -rynnäkkötykkiä korvaamalla torni ja tykki ZiS-5 76,2 mm tykillä.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Panzerkampfwagen III.