Landkreuzer P. 1500 Monster

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Landkreuzer P. 1500 Monster oli Natsi-Saksan aikainen superpanssarivaunun suunnitelma. Toteutuessaan vaunu olisi ollut huomattavasti suurempi kuin mikään toisen maailmansodan aikainen panssarivaunu ja se olisi painanut jopa 1 500 tonnia.

Syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 Hitler ja Saksan sotavoimien ylijohto totesivat kauhukseen neuvostopanssarivaunujen, etenkin tehokkaiden T-34:ien, teknisen ylivoiman. Vaikka puna-armeijan panssariaseen pääosa koostui kevyistä panssarivaunuista, modernit T-34:t ja KV-1:t olivat paremmin panssaroituja ja aseistettuja kuin saksalaisten moderneimmat Panzerkampfwagen III ja IV tankit. Hitler halusi kiihkeästi ottaa neuvostoliittolaiset kiinni panssarikilvassa.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen idean valtavasta taistelukenttiä hallitsevasta teräshirviöstä esitti Kruppin tehtaiden johtaja Grote. Vaunun työnimi oli Landkreuzer P. 1000 Ratte, 1000 tonnin painoinen jättiläispanssarivaunu, jota työntäisi eteenpäin kaksi 8400 hevosvoiman sukellusveneen moottoria. Pääaseena olisi toiminut 280 mm kanuuna, joka olisi ollut täysin ylivoimainen verrattuna neuvostopanssarien käyttämään 76,2 mm tykkiin. Hitler hyväksyi Ratten piirustukset joulukuussa 1942.

Grote teki suunnitelmat vieläkin suurempaa teräspetoa varten. Landkreuzer P. 1500 Monster muistutti enemmän liikkuvaa telatykkiä kuin panssarivaunua. Monsterin olisi ollut tarkoitus herättää kauhua itärintamalla, jossa sota oli kääntymässä Saksan kannalta tappiolliseksi.

Ei koskaan tuotantoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monster painoi saman verran kuin yli tuhat henkilöautoa. Se oli 42 metriä pitkä, 15 m korkea ja 18 m leveä. Panssarointi oli jopa 250 millimetriä, kun Neuvostoliiton T-34:llä oli vain 52 mm panssarointi. Sen valtava 1500 tonnin paino vaati, että panssarivaunun liikutteluun varattiin jopa neljä sukellusveneen MAN-moottoria. Suuri koneisto vaati kokonsa mukaisen miehistön, jota Monsterin sisuksiin olisi mahtunut ainakin 100 henkilöä. Voimakkaine moottoreineenkin Monster olisi saavuttanut ainoastaan 10-15 kilometrin tuntinopeuden.

Vaunun aseistus olisi koostunut 800 mm jättitykistä. Vastaavaa asetta, kuuluisaa Schwerer Gustavia eli Rauta Gustavia oli käytetty rautatietykkinä itärintamalla, muun muassa Sevastopolin taisteluissa kesällä 1942. Se kykeni ampumaan seitsemän tonnin painoisia kranaatteja jopa 37 kilometrin päähän, mikä olisi tehnyt siitä käytännössä voittamattoman taistelussa kymmeniä kertoja pienempiä neuvostovaunuja vastaan. Vaunuun suunniteltiin toissijaisiksi aseiksi 2 x 150 mm haupitsia ja 15 mm konekiväärejä.

Sekä Ratte että Monster jäivät kuitenkin suunnittelijoiden pöydälle. Varusteluministeri Albert Speer lakkautti projektit jo varhain vuonna 1943. Ne olivat kaikessa megalomaanisuudessaan mahdottomia sotakoneita, joista tuskin olisi ollut Saksan salamasodalle sen toivomaa nostetta. Vaunut olisivat olleet toivottoman hitaita, ne olisivat murskanneet matkallaan sillat ja tuhonneet tiet, tehden muiden moottoroitujen joukkojen etenemisen mahdottomaksi. Lisäksi ne olisivat tarttuneet jatkuvasti kiinni pehmeään maastoon, kuten kolmannen jättitankin ja kolmikosta kaikkein kevyimmän Panzerkampfwagen VIII Mausin testit osoittivat. Kasvavan ilmavaaran lisääntyessä ne olisivat myös vaatineet aikanaan suuren ilmasuojauksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tieteen Kuvalehti Historia 18/2009: "Hitler halusi murskata venäläiset jättitankeilla" s.60-63