SdKfz 250

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SdKfz 250
Svidnik war museum 02.jpg

Aseen tyyppi Puolitelavaunu
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1941 - 1945
Valtion käytössä Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Sodissa toinen maailmansota
Valmistushistoria
Suunniteltu 1939
Valmistajat Büssing-NAG, Weserhütte, Wumag, Wegmann, Ritscher, Deutsche Werke
Valmistusvuodet 1941 - 1945
Valmistettu yhteensä n. 6500 (Alte 4,250, Neu 2,378)
Eri versiot SdKfz 250 Alte (vanha), SdKfz 250 Neu (uusi)
Tekniset tiedot
Malli Alte/Neu

Su

Paino 5,8/5,38 tonnia
Pituus 4,56/4,61 metriä
Leveys 1,66 metriä
Korkeus 1,95 metriä
Miehistö 2

Panssarointi 8-15 mm
Pääaseistus monia
Moottori Maybach HL 42 TRKM (V-6 bensiini)
100 hv (75 kW)
Toimintasäde 320 km (Alte), 300 km (Neu)
Huippunopeus 60 km/h

SdKfz 250 oli Saksan asevoimien kevyesti panssaroitu neliakselinen puolitelavaunu toisessa maailmansodassa. Siinä oli neljä akselia ja ajoneuvon kuljetuskapasiteetti oli yksi tonni.

Ajoneuvo pohjautui Demagin 1-tonnin kuljetusajoneuvoon SdKfz 10:een. Sen oli alun perin korvattava moottoripyörät Kradschützen-yksiköissä. Ajoneuvot voidaan jakaa kulmikkaalla korilla varustettuihin vanhoihin (Alt) ja virtaviivaistetulla korilla varustettuihin uusiin (Neu).

Yhdysvaltain asevoimien puolitelavaunuihin verrattuna SdKfz 250 oli kömpelömpi sen alitehoisten etupyörien vuoksi. Sen telat kuitenkin tekivät sen paljon ketterämmäksi verrattuna korvattuihin panssariautoihin, ja se oli suosittu ajoneuvo. Enimmäkseen sen eri variantit olivat avokattoisia ja siinä oli yksi sisäänkäyntiovi takana.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SdKfz 250/1 leichter Schützenpanzerwagen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajoneuvon johtajan, ajajan ja neljän varustetun sotilaan kuljettamiseen suunniteltu ajoneuvo, jonka aseistuksena oli kaksi 7,92 mm MG34 tai MG42 konekivääriä. Ajoneuvotyyppiä valmistettiin kaikkiaan noin 4 250 kappaletta.[1]

SdKfz 250/2 leichter Fernsprechpanzerwagen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varustettu kaapelointikoneistolla.

SdKfz 250/3 leichter Funkpanzerwagen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komentovaunu, joka oli varustettu FuG1-vastaanottimella ja Fu 7 SE20, Fu 8 SE30 tai Fu 12 SE80 -radioilla. Ajoneuvon miehistönä oli ajoneuvon johtaja, kuljettaja ja kaksi radistia ja sen aseistuksena oli ainoastaan yksi 7,92 mm MG34 tai MG42 konekivääri.[2]

SdKfz 250/4 leichte Truppenluftschützpanzerwagen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatorjuntamalli aseistettuna tupla-MG34:lla. Ei koskaan ehtinyt tuotantoon. Ajoneuvoa käytettiin myös rynnäkkötykkiosaston tulenjohtoon.

SdKfz 250/5 leichte Beobachtungspanzerwagen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malli vastasi mallia SdKfz 250/3.[3]

SdKfz 250/6 leichte Munitionspanzerwagen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammuskuljetusvaunu rynnäkkötykeille.
  • SdKfz 250/6 Ausf A
Kuljetti 70 ammusta 75 mm StuK 37 L/24 -aseelle.
  • SdKfz 250/6 Ausf B
Kuljetti 60 ammusta 75 mm StuK 40 L/48 -aseelle.

SdKfz 250/7 leichte Schützenpanzerwagen (schwerer Granatwerfer tai Munitionsfahrzeug)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulitukiajoneuvo, joka oli varustettu 8 cm schwerer Granatwerfer 34 -kranaatinheittimellä ja yhdellä 7,92 mm MG34 tai MG42 konekiväärillä. Kranaatinheittimelle oli ajoneuvossa 22 kranaattia. Ajoneuvon miehistönä oli ajoneuvon johtajan, kuljettaja sekä kolme heitinmiestä. Vuonna 1944 otettiin käyttöön ainoastaan heittimen ammusten kuljettamiseen suunniteltu ajoneuvo, joka kuljetti 66 kranaattia.[4]

SdKfz 250/8 leichte Schützenpanzerwagen (7.5cm)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7,5 cm KwK 37 L/24 -kanuunalla ja 7,92 mm MG 34 tai MG42 konekiväärillä aseistettu tulitukiajoneuvo, jonka miehistönä oli ajoneuvon johtaja, kuljettaja ja tykkimies. Se kuljetti 22 kranaattia. Ajoneuvoa valmistettiin vuonna 1943 kahdeksan, 1944 kymmenen ja 1945 51 kappaletta. 1. maaliskuuta 1945 ilmoitettiin ainoastaan viiden ajoneuvon olevan palveluksessa.[5]

SdKfz 250/9 leichte Schützenpanzerwagen (2cm)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2,0 cm KwK 38 L55 -konetykillä ja 7,92 mm MG34 tai MG42 -konekiväärillä aseistettu tiedusteluajoneuvo. Miehistönä oli ajoneuvon johtaja, kuljettaja ja tykkimies. Ajoneuvon valmistus aloitettiin heinäkuussa 1942 ja niitä valmistettiin yli 700 kappaletta. Ensimmäisissä ajoneuvoissa (Ausführung A) oli kymmensivuinen torni kuin SdKfz 222:ssa. Torni vaihdettiin vuonna 1943 vastaavaan kuusikulmaiseen torniin (Ausführung B). Vuonna 1943 valmistui ajoneuvoja 310, vuonna 1944 318 ja vuonna 1945 154 kappaletta.[6]

SdKfz 250/10 leichte Schützenpanzerwagen (3.7cm PaK)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3,7 cm PaK 35/36 -panssarintorjuntatykillä ja yhdellä 7,92 mm MG34 tai MG42 -konekiväärillä aseistettu tiedustelujoukkueenjohtajan ajoneuvo. Ajoneuvossa joukkueenjohtaja oli samalla ajoneuvon johtaja ja hänen lisäkseen miehistöön kuului kuljettaja ja kaksi tiedustelijaa.[7]

SdKfz 250/11 leichte Schützenpanzerwagen (schwere Panzerbüchse 41)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2,8 cm sPzB 41 raskaalla panssaritorjuntakiväärillä ja yhdellä 7,92 mm MG-34 tai MG42 konekiväärillä varustettu tiedustelujoukkueen johtoajoneuvo. Miehistönä joukkueenjohtaja, kuljettaja, ampuja ja kolme tiedustelijaa. Panssarintorjuntakivääri oli mahdollista irroittaa.[8]

SdKfz 250/12 leichte Messtruppanzerwagen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkastus- ja tykistön kantomatkan tutkimisajoneuvona

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edwards, Robert: Scouts Out - A History of German Armored Reconnassaince Units in World War II. Mechanicsburg, Pennsylvania: Stackpole Books, 2013. 978-0-8117-1311-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Edwards, Robert s. 228
  2. Edwards, Robert s. 230
  3. Edwards, Robert s. 230
  4. Edwards, Robert s. 230
  5. Edwards, Robert s. 231
  6. Edwards, Robert s. 232
  7. Edwards, Robert s. 234
  8. Edwards, Robert s. 234
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.