Flakpanzer 38(t)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Flakpanzer 38(t) ausf M (SdKfz 140) oli Saksassa toisen maailmansodan aikana kehitetty ilmatorjuntapanssarivaunu.

Liittoutuneiden ilmaylivoiman kasvaessa vuonna 1943 Saksassa ilmeni tarve kehittää ilmatorjuntavaunu suojaamaan panssaridivisioonia. Eräs kehitetyistä malleista oli BMM:n (saksalaisten kontrolloima Škodan tehdas) suunnittelema, Panzerkampfwagen 38(t) M -vaunun alustalle rakennettu Flakpanzer 38(t), joita valmistettiin yhteensä 140 kpl.

Vaunun aseistuksena oli yksi 2 cm Flak 38 L/55 -ilmatorjuntatykki, joka sijoitettiin vaunun takaosaan rakennettuun panssaroituun, kattamattomaan taistelutilaan. Taistelutilan ylempi osa avattiin tulitoiminnassa, jolloin se tarjosi lisätilaa miehistölle ja paremman alakoron tykille.

Vaunu painoi 9,8 tonnia, siinä oli neljän hengen miehistö ja sen huippunopeus tiellä oli 50 km/h. Vaunun rakenne ja perusajatus oli oikeansuuntainen. Flakpanzer 38(t):n yhden 20 mm it-tykin tulivoima ei kuitenkaan riittänyt taisteluun liittoutuneiden hävittäjäpommittajia vastaan, joiden päämaaliksi se joutuikin niiden rynnäköidessä saksalaisten panssarikolonnia vastaan. Lisäksi vaunu oli vain kevyesti panssaroitu, joten sen tuhosivat juuri ne lentokoneet, joita vaunun piti ampua alas.

Vaatimaton taistelumenestys aiheutti viimeisten kymmenen tilatun alustan muutoksen 15 cm sIG33 (Sfl) auf PzKpfw 38(t) ausf H, M "Grille" panssarihaupitseiksi. Ilmatorjuntatehtäviin rakennettiin tehokkaampia Flakpanzer IV:n malleja Möbelwagen (aseistuksena yksi 3,7 cm it-tykki), Wirbelwind (aseistettu neljällä 20 mm it-tykillä), Ostwind (yksi 3,7 cm it-tykki ja Kugelblitz (kaksi 30 mm it-tykkiä).