Heinz Guderian

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heinz Guderian
Guderian itärintamalla heinäkuussa 1941
Guderian itärintamalla heinäkuussa 1941
Henkilötiedot
Syntynyt 17. kesäkuuta 1888
Saksan keisarikunnan lippu Kulm, Länsi-Preussi, Saksa
Kuollut 14. toukokuuta 1954 (65 vuotta)
Saksan lippu Schwangau, Allgäu, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Saksan lippu Weimarin tasavalta
Natsi-Saksan lippu Natsi-Saksa
Komentajuudet
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Kenraalieversti
Kunniamerkit Rautaristin ritariristi

Heinz Wilhelm Guderian (17. kesäkuuta 188814. toukokuuta 1954) oli Saksan arvostetuimpia ja kuuluisimpia ”panssarikenraaleja” ja eräs salamasodankäynnin taktiikan luojista. Hän toimi keskeisenä tekijänä saksalaisten panssarivaunujen kehityksessä maailmansotien välillä ja kehitti panssarisodankäynnin perusajatuksia innoittajanaan erityisesti J.F.C. Fuller. Guderian oli yksi niistä harvoista henkilöistä Adolf Hitlerin ympärillä jotka Johtajan kanssa eri mieltä ollessaan uskaltautuivat myös sanomaan sen.[1]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guderian syntyi vanhassa länsipreussilaisessa Kulmin kaupungissa, joka sijaitsee nykyisessä Puolassa. Hänen perhetaustansa oli sotilaallinen, isä toimi preussilaisena kenraalina. Vuosina 19011907 hän kävi eri sotakouluja. Vuonna 1908 hän liittyi armeijaan ja palveli isänsä alaisuudessa vänrikkinä 10. Hannoverilaisessa jääkäripataljoonassa. Vuonna 1911 hänet lähetettiin 3. viestityspataljoonan viestijoukkoihin ja vuonna 1913 hän meni naimisiin Margarete Goernen kanssa, jonka kanssa sai kaksi lasta.

Ensimmäinen maailmansota ja sotien välinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kypäräpäiset kenraalit Guderian (vasemmalla) ja Reinhardt vuonna 1938.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Guderian palveli viestiupseerina ja myöhemmin yleisesikuntaupseerina. Sodan antama kokemus oli elintärkeää hänen myöhempien näkökulmiensa syntymiselle. Guderian hahmotti asemasodan rintamalinjoihin perustuvan sodankäynnin tuloksettomuuden ja ymmärsi radioyhteyksien tärkeyden modernissa liikkuvassa sodankäynnissä. Sodan jälkeen hän erikoistui moottoroituun sodankäyntiin Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti 100 000 mieheen supistetussa Saksan armeijassa, Reichswehrissa. Vuonna 1937 julkaistiin Guderianin teos Achtung - Panzer! panssarisodankäynnin taktiikasta.

Toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guderian (keskellä) 23. syyskuusta 1939 Brestissä puna-armeijan ja Wehrmachtin yhteisessä paraatissa juhlistamassa Puolan miehitystä
Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Syyskuussa 1939 Guderian toimi XIX armeijakunnan (3.PsD ja 2 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa) komentajana hyökkäyksessä Puolaan.

Toukokuussa 1940 hän johti XIX panssariarmeijakuntaa (1., 2. ja 6.PsD) hyökkäyksessä Ranskaan. Hänen joukkonsa saavuttivat ensimmäisenä Englannin kanaalin rannan. Tässä hyökkäyksessä hän sai rohkeiden panssarioperaatioidensa vuoksi lisänimen ”Schneller Heinz” (”Nopea Heinz”).

Kesällä ja syksyllä 1941 operaatio Barbarossassa hän johti 2. panssariryhmää, joka 6. lokakuuta 1941 nimettiin 2. panssariarmeijaksi (XXIV, XLVI ja XLVII PsAK).

26. joulukuuta 1941 Adolf Hitler erotti Guderianin ja tämä siirtyi reserviin. Syynä oli Hitlerin epäluottamus siihen, että tietyt panssariupseerit olivat Hitlerin mielestä ”jättäneet hänen käskynsä huomiotta”. Guderian kuitenkin kutsuttiin uudelleen palvelukseen, ja 1. maaliskuuta 1943 alkaen hän toimi panssarijoukkojen tarkastajana. Tällöin hän vaikutti panssarien kehittelyyn ja valmistukseen sekä panssarijoukkojen organisointiin.[1]

21. heinäkuuta 1944 hänet nimitettiin maavoimien esikuntapäälliköksi Kurt Zeitzlerin seuraajana. Tämä tehtävä jatkui 28. maaliskuuta 1945 asti, kunnes Hitler määräsi hänet sairauslomalle erimielisyyksien takia. Guderian oli yrittänyt saada muodostetuksi saksan ympärille puolustusrengasta, mutta Hitlerin mielestä se oli tuomittavaa vetäytymistä.[1]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guderian antautui yhdysvaltalaisille joukoille toukokuussa 1945 ja lähetettiin Nürnbergiin oikeudenkäyntiä varten, mutta kolme vuotta myöhemmin hänet vapautettiin ja seuraavina vuosina hän julkaisi lähinnä muistelmiaan ja muita artikkeleita. On huomattavaa, että ”salamasodan isää” ja Saksan panssariaseen luojaa ja kouluttajaa, sekä länsi- että itärintamalla niitä johtanutta panssarikenraalia, ei lopulta voitu syyttää yhdestäkään sotarikoksesta. Itärintaman komentajille yleensä kohtalokkaan komissaarikäskynkin, Guderian oli vihaisena lähettänyt suoraan takaisin OKH:iin, sekä kieltänyt vastaavien käskyjen julkaisemisen joukoilleen.

Heinz Guderian kuoli 14. toukokuuta 1954 Schwangaussa, Saksan liittotasavallassa.

Lainauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Es gibt keine verzweifelten Lagen, es gibt nur verzweifelte Menschen.»

eli suom.  

»Ei ole epätoivoisia tilanteita, on vain epätoivoisia ihmisiä.»

»Nicht kleckern sondern klotzen.»

eli suom.  

»Ei tipoittain vaan lorauksittain.»

(Panssariaseen käytöstä)

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinz Guderian: Mit Den Panzern in Ost und West. Volk & Reich Verlag, 1942.
  • Heinz Guderian: Panzer Leader (alkup. Erinnerungen eines Soldaten). Da Capo Press, New York, 1996 (alkup. 1956). ISBN 0-306-80689-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 62. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinz Guderian.