Länsirintama (toinen maailmansota)

Länsirintama
Osa toista maailmansotaa
Yhdysvaltalaisia sotilaita Normandian maihinnousun aikana.
Päivämäärä: lokakuu 1939 − huhtikuu 1945 Paikka: Läntinen Eurooppa Casus belli: Ison-Britannian ja Ranskan sodanjulistus Saksalle Lopputulos: Akselivaltojen voitto vuosina 1939−1940, liittoutuneiden voitto vuosina 1944−1945
Osapuolet
Liittoutuneet: Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat Vapaa Ranska Kanada Belgia Luxemburg Alankomaat Puola Australia Uusi-Seelanti	Akselivallat: Saksa Italia (1939−1940)
Komentajat
Winston Churchill Bernard Montgomery Dwight D. Eisenhower Omar Bradley Maurice Gamelin Maxime Weygand	1939−1940 Gerd von Rundstedt Fedor von Bock Wilhelm von Leeb Benito Mussolini Umberto di Savoia 1944−1945: Adolf Hitler Erwin Rommel Walter Model Albert Kesselring
Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Valesota - Taistelu Ranskasta - Taistelu Britanniasta - Dieppe - Normandia - Dragoon - Market Garden - Hurtgen - Aachen - Ardennien taistelu (Nordwind)

Länsirintama toisessa maailmansodassa sisältää liittoutuneiden ja akselivaltojen väliset sotatoimet Länsi-Euroopassa. Maantieteellisesti sota-alue sisälsi Ranskan, Belgian, Alankomaat, Tanskan, Luxemburgin sekä Saksan länsiosat.

Rintaman sotatoimet jakautuvat selkeästi kahteen vaiheeseen ja niiden väliin jäävään rauhallisempaan jaksoon. Ensimmäisessä vaiheessa Saksa valloittaa läntisen Euroopan lukuun ottamatta Iberian niemimaata, Ruotsia ja Britteinsaaria, josta käytyyn kiivaaseen ilmasotaan vaihe päättyy lokakuun lopulla 1940. Toinen vaihe alkaa Normandian maihinnoususta kesäkuussa 1944 ja päättyy Saksan antautumiseen toukokuussa 1945. Välissä oleva rauhallisempi jakso sisältää ainoastaan yksittäisiä iskuja rannikolle sekä ilmavoimien pommituslentoja ja kanaalissa käytyjä saattueiden ja keveiden pinta-alusten välisiä taisteluita.

Taustaa

Pääartikkeli: Puolan offensiivi

Adolf Hitlerin johtama natsi-Saksa vaati lähinnä ensimmäisessä maailmansodassa menettämiään alueita Puolasta. Iso-Britannia ja Ranska takasivat Puolan koskemattomuuden ja varoittivat Saksaa hyökkäämästä. Hitler ei uskonut maiden ryhtyvän toimiin Saksaa vastaan ja hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. Iso-Britannia ja Ranska julistaessa Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939, mistä alkoi toinen maailmansota.

Akselivaltojen menestys 1939–1940

Valesota

Pääartikkeli: Valesota

Saksan hyökättyä Puolaan länsirintamalla alkoi niin sanottu valesota, jonka aikana Euroopan mantereella ei tapahtunut merkittäviä taisteluita. Syinä olivat Britannian joukkojen riittämättömyys hyökkäykseen ja Ranskan tukeutuminen Saksan vastaiselle rajalle rakentamaansa suureen puolustusvarustukseen Maginot-linjaan. Brittiläinen siirtoarmeija, johon kuului syyskuussa 1939 ainoastaan neljä vakinaisessa palveluksessa ollutta divisioona, ja osa Ranskan armeijasta sijoitettiin siten Belgian rajalle varmistamaan, etteivät saksalaiset kykenisi toistamaan ensimmäisessä maailmansodassa toteuttamaansa suunnitelmaa. Britannian kuninkaalliset ilmavoimat pudottivat lentolehtisiä saksalaisalueille ja Kanadasta saapuivat ensimmäiset yksiköt Euroopan rintamalle.

Toukokuun 1940 alkuun mennessä Britannian siirtoarmeijan vahvuus kasvoi kolmeen armeijakuntaan, joissa oli yhteensä kymmenen divisioonaa. Divisioonista puolet olivat vakinaisia joukkoja ja loput territoriaaliarmeijan muodostamia reserviyksiköitä. Näiden lisäksi oli muodostettu armeijan esikunnan alaisuuteen reservi. Yhteensä siirtoarmeijassa palveli 394 165 miestä, joista 237 319 kuului taistelujoukkoihin.

Saksan joukoista pääosa osallistui Puolan vastaisiin operaatioihin ja ainoastaan pieni osa miehitti Ranskan rajalla ollutta Siegfried-linjaa. Vallattuaan Puolan Saksa alkoi vähitellen siirtämään joukkojaan länteen ja suunnittelemaan hyökkäysoperaatiota Ranskaan.

Operaatio Weserübung

Pääartikkelit: Tanskan valtaus ja Taistelu Norjasta

Manner-Euroopan hiljaiselon jatkuessa Saksa aloitti huhtikuussa 1940 hyökkäyksensä operaatio Weserübungin mukaisesti Tanskaan ja Norjaan. Syynä operaatioon oli epäluottamus Norjan puolueettomuuteen ja siten sen malmivarojen hyödyntämismahdollisuuksiin. Operaatiossa Saksa valtasi Tanskan ja Norjan kovien taisteluiden jälkeen menettäen Narvikin taisteluissa pääosan laivastonsa moderneista hävittäjistä. Osa Saksan laivaston raskaista pinta-aluksista joutui lisäksi telakalle.^{lähde tarkemmin?}

Taistelut Flanderissa ja Ranskassa

Pääartikkeli: Luxemburgin historia toisen maailmansodan aikana, Alankomaiden valtaus, Belgian valtaus ja Taistelu Ranskasta

Saksa aloitti hyökkäyksen Benelux-maiden kautta 10. toukokuuta. Hyökkäys yllätti liittoutuneet lähes täydellisesti. Alankomaat valloitettiin viidessä päivässä, Belgia 18 päivässä ja Luxemburg päivässä. Ranskan asevoimat ja Britannian siirtoarmeija romahtivat nopeasti Saksan salamasodan menestyessä. Britit evakuoivat siirtoarmeijansa sekä suuren määrän liittoutuneiden sotilaita Dunkerquesta jättäen lähes kaiken kaluston jälkeensä.

Taistelu Britanniasta

Pääartikkeli: Taistelu Britanniasta

Taisteluiden päätyttyä Euroopan mantereella Saksa alkoi valmistella maihinnousua Britanniaan. Saksan ilmavoimien epäonnistuttua Britannian ilmavoimien tuhoamisessa ja Kanaalin alueen ilmaherruuden saavuttamisessa maihinnousu Englantiin peruttiin. Britannian ilmavoimat olivat saavuttaneet torjuntavoiton lokakuun loppuun 1940 mennessä.

Välivaihe 1941–1943

Pääartikkeli: Dieppen maihinnousu

Koska Saksan ilmavoimat eivät saavuttaneet ilmaherruutta Kanaalin alueella, maihinnousu Britanniaan ei ollut mahdollinen. Operaatio mahdollisuuksien puuttuminen ja saman aikainen Saksan joukkojen siirto itärintamalle valmistauduttaessa hyökkäämään Neuvostoliittoon poisti uhan maihinnoususta Britanniaan. Saksa aloitti liittoutuneiden maihinnousun estämiseksi Atlantin vallin rakentamisen Ranskan rannikolle. Valli koostui Kanaalin rannikolle valmistelluista vahvoista linnakkeista ja niitä miehittävistä joukoista.

Brittiläinen maihinnousualus liekeissä rannalla Diepessä.

Valtavien kuljetusvaikeuksien takia, joita liittoutuneet voisivat kohdata Englannin kanaaliin ylityksessä, päätti liittoutuneiden johto tehdä harjoitushyökkäyksen Ranskan rannikolle. Liittoutuneet aloittivat 19. elokuuta 1942 maihinnousun Dieppeen Ranskaan. Suurin osa joukoista oli kanadalaisia, mutta mukana oli myös brittejä, yhdysvaltalainen joukko-osasto sekä Vapaan Ranskan yksiköitä. Isku oli katastrofi lähes kahden kolmasosan hyökkäysjoukoista tuhoutuessa. Paljon kuitenkin opittiin tämän operaation seurauksena ja opit tulivat hyvään käyttöön myöhemmissä maihinnousuissa.

Länsirintamalla ei käyty maataisteluita lähes kahteen vuoteen lukuun ottamatta kommandoiskuja ja SOE:n ja OSS:n tukemaa vastarintaliikkeen harjoittamaa sissisotaaa. Liittoutuneet kävivät sotaa länsirintamalla Yhdysvaltain 8. ilma-armeijan pommittaessa Saksaa päivisin ja Brittiläisen Bomber Commandin öisin.

Britit tekivät jo vuonna 1940 kaksi iskua saksalaisia vastaan 11. kesäkuuta Boulogneen ja 14.–15. heinäkuuta Guernseylle. Vuonna 1942 iskuja tehtiin 27.–28. helmikuuta Brunevaliin, 27.–28. maaliskuuta St. Nazaireen, 5. huhtikuuta Bayonneen, 21.–22. huhtikuuta Hardelotiin, 19. elokuuta Dieppeen, 3.–4. lokakuuta Sarkiin sekä 7.–12. joulukuuta Girondeen. Näistä iskuista merkittävin Dieppen ohella oli Sarkiin tehty, koska muutama päivä sen jälkeen esitettiin vangittujen kommandojen teloitus Adolf Hitlerin antaman niin sanotun kommandokäskyn mukaisesti.

Liittoutuneiden menestys 1944–1945

Taistelu Normandiasta - rannikolta Pariisiin

Pääartikkeli: Normandian maihinnousu

Liittoutuneiden läpimurto elokuussa 1944.

Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa, Ranskan rannikolla 6. kesäkuuta 1944. Harhautusoperaatiot Fortitude ja Bodyguard olivat vakuuttaneet saksalaiset maihinnoususta Pas-de-Calaisiin, jonne joukot oli keskitetty puolustukseen. Saksalla ei siten ollut maihinnousualueella tarpeeksi joukkoja estämään sillanpääaseman muodostamista, vaan joutuivat vetäytymään syvemmälle sisämaahan. Liittoutuneet kuljettivat samaan aikaan valtavia määriä kalustoa, tarvikkeita ja sotilaita kanaalin yli, ja pian Normandiassa oli miljoona liittoutuneiden sotilasta.

Kaksi kuukautta varsinaisen maihinnousun jälkeen Yhdysvaltain 12. armeijaryhmä aloitti operaatio Cobran, jonka tarkoituksena oli murtautua läpi saksalaisten linjoista ja aloittaa eteneminen länteen. Saksalaisten yritys pysäyttää liittoutuneiden eteneminen onnistui hetkeksi, mutta mies- ja kalustoylivoima takasivat vastarinnan murtumisen. Falaisen mottiin jäi saarroksiin lähes 200 000 saksalaista sotilasta, joista noin 150 000 pääsi lopulta vetäytymään menettäen pääosan kalustostaan. Taistelun päätyttyä joukot etenivät etelään läpi Ranskan eteläosien Ruhrin teollisuusalueelle. Brittiläinen 21. armeijaryhmä oli operaatio Goodwoodissa läpäissyt saksalaisten rintaman Caenissa, jonka jälkeen joukot etenivät rannikkoa pitkin pohjoiseen kääntyen myöhemmin itään edeten Belgian ja Alankomaiden läpi Pohjois-Saksaan.

Ranskan vapautus

Pääartikkeli: Operaatio Dragoon

Liittoutuneet nousivat 15. elokuuta maihin Etelä-Ranskassa Toulonin ja Cannesin välillä. Yhdysvaltain 7. armeijasta ja Ranskan 1. armeijasta muodostettu Yhdysvaltain 6. armeijaryhmä varmisti nopeasti sillanpään ja se vapautti Etelä-Ranskan kahdessa viikossa aloittaen etenemisensä Rhônenlaaksoa pohjoiseen. Liittoutuneiden etenemistä hidasti ainoastaan uudelleen järjestettyjen ja puolustukseen ryhmittyneiden saksalaisten kohtaaminen Vogeeseilla.

Ranskassa olevia saksalaisjoukkoja vastassa oli nyt kolme voimakasta liittoutuneiden armeijaryhmää. Pohjoisessa kenttämarsalkka Bernard Montgomeryn komentama brittiläinen 21. armeijaryhmä, keskellä Yhdysvaltain 12. armeijaryhmä kenraali Omar Bradleyn alaisuudessa ja etelässä kenraaliluutnantti Jacob L. Deversin Yhdysvaltain 6. armeijaryhmä. Syyskuun puolivälissä etelästä etenevä 6. armeijaryhmä saavutti lännestä etenevän Bradleyn osaston laitimmaiset osat, jolloin kaikkien armeijaryhmien johto siirrettiin liittoutuneiden ylipäällikölle kenraali Dwight D. Eisenhowerille.

Etelästä ja pohjoisesta tuleva paine työnsi saksalaisia taaksepäin. Ranskan vastarintaliike järjesti 19. elokuuta kansannousun ja Pariisi vapautui 25. elokuuta, kun kenraali Dietrich von Choltitz hyväksyi ranskalaisten uhkavaatimuksen antautuen Vapaan Ranskan 2. panssaridivisioonan komentajalle Philippe Leclerc de Hauteclocquelle. Saksalaiset eivät nähneet kaupungin puolustamista hyödyllisenä, vaikka Adolf Hitler olikin vaatinut kaupungin luovuttamista liittoutuneille vain taistelun jälkeisenä rauniokasana.

Beneluxmaiden ja Pohjois-Ranskan vapauttamisella oli erityinen merkitys Lontoon ja Kaakkois-Englannin asukkaille, koska se esti saksalaisia laukaisemasta alueilta V-1- ja V-2-ohjuksia. Saksalaiset tuhosivat vetäytyessään rannikolta kaikki satamalaitteet ja liittoutuneiden pommitukset olivat tuhonneet rautatiet. Liittoutuneiden edetessä huoltolinjat venyivät katkeamispisteeseen, koska autokuljetukset eivät kyenneet takaamaan riittävää huoltoa Normandiasta Saksan rajoille eteneville joukoille.

Saksan Lounais-Ranskassa olleet joukot, jotka eivät osallistuneet Normandian taisteluihin, vetäytyivät joko itään kohti Alsacea tai satamakaupunkeihin estäen niiden käytön liittoutuneilta. Jälkimmäinen ryhmä ei kuitenkaan aiheuttanut kokonaisuutena suurta ongelmaa liittoutuneille, koska pääosa saksalaisjoukoista lopulta hajaantui. Poikkeuksena oli Bordeaux, jonka kenraali Edgard de Larminatin komentamat ranskalaisjoukot vapauttivat operaatio Venerablessa toukokuussa 1945.

Pariisista Reinille

Yhdysvaltalaissotilaita puolustusasemissa Ardennien taistelussa

Talvella 1944 Hitler päätti yrittää viimeistä yritystä pysäyttää liittoutuneet lännessä. Hän keräsi kaikilta rintamilta parhaat joukkonsa Ardenneille, Belgiassa sijaitsevalle metsäalueelle. Tarkoitus oli iskeä kiila yhdysvaltalais- ja brittijoukkojen väliin, piirittää ja tuhota neljä armeijakuntaa. Tämän oli tarkoitus saada aikaan rauhanneuvottelut liittoutuneiden kanssa, jolloin Saksa olisi voinut iskeä takaisin vuorostaan itärintamalla.

Ardennien taistelu käynnistyi joulukuussa tykistökeskityksillä ja panssarikiilojen etenemisellä huonon sään estäessä liittoutuneiden ilma-aseen toiminnan. Saksalaisjääkäreitä pudotettiin linjojen taakse vaikeuttamaan liittoutuneiden huoltoa ja muutenkin häiritsemään näitä. Hyökkäys tuli täydellisenä yllätyksenä liittoutuneille, joilla ei aluksi ollut mitään käsitystä hyökkäyksen laajuudesta. Saksalaiset painottivat hyökkäyksen yhdysvaltalaissotilaisiin ajatellen, ettei heidän vastarintansa olisi yhtä kova kovaa kuin brittien. Yhdysvaltalaisjoukot harhailivat kohti länttä sekasorrossa, kunnes joukot saatiin organisoitua uudelleen vastarintaan saksalaisia vastaan. Esimerkiksi Bastognessa taistelleet yhdysvaltalaiset sotilaat pitivät asemansa, vaikka saksalaiset piirittivät heidät. Saksalaisten hyökkäys tyrehtyi, eivätkä nämä saavuttaneet koskaan tavoitteitaan.

Sään parannuttua tammikuussa liittoutuneet saivat lentokoneensa ilmaan ja saksalaisten oli peräännyttävä takaisin Reinille. Taistelussa kuoli noin 100 000 saksalaista ja vastaava määrä liittoutuneiden sotilaita. Saksalaiset olivat kuluttanut parhaat divisioonansa epäonnistuneessa hyökkäyksessä. Se kuitenkin hidasti liittoutuneiden etenemistä monilla kuukausilla, vaikka heti Ardennien taisteluiden loputtua Neuvostoliitto kokosi sotilaansa ja pääsi helposti etenemään Itä-Preussiin, kun Saksan eliittijoukot olivat lännessä.

Saksan valtaus

Liittoutuneet ylittivät Reinin maaliskuussa 1945 edeten nopeasti Saksan sydämeen, vallaten Nürnbergin, Ruhrin teollisuusalueen ja koko Etelä-Saksan. Myöhään keväällä ensimmäiset liittoutuneiden sotilaat tapasivat venäläissotilaat keskellä Saksaa. Kuukauden kuluttua Hitler oli ampunut itsensä ja sota Euroopassa oli lopulta ohi.

Lähteet

• Ellis, L. F.: History of the Second World War: The War in France and Flanders. Uckfield, Englanti: Naval Military Press, 2004. ISBN 1-845740-56-4. (englanniksi)
• Dildy, Douglas C.: Denmark and Norway 1940 Hitler's boldest operation. Oxford, Englanti: Osprey Publishing, 2007. ISBN 978-1-84603-117-5. (englanniksi)

Viitteet

Toinen maailmansota (1939–1945)

Osapuolet	Liittoutuneet – Akselivallat
Sotatoimialueet	Länsirintama (1939–1945) – Balkan (1940–1941) – Itärintama (1941–1945) – Tyynimeri (1941–1945) – Pohjois-Afrikka (1940–1943) – Välimeri, Lähi-itä ja Afrikka (1940–1945)
Tapahtumat	Ennen sotaa: Ensimmäinen maailmansota – Pariisin rauhankonferenssi – Versailles’n rauha – Kansainliitto – Venäjän sisällissota – Kiinan sisällissota – Suuri lama – Italian–Etiopian sota – Reininmaan miehitys                         Kiinan–Japanin sota – Espanjan sisällissota – Antikomintern-sopimus – Anschluss – Myöntyväisyyspolitiikka – Münchenin sopimus – Albanian valtaus – Halhin-Golin taistelut – Molotov–Ribbentrop-sopimus 1939: Puolan offensiivi – Valesota – Atlantin taistelu (1939–1945) – Talvisota (1939–1940) – Taistelu La Plata -joen suulla 1940: Operaatio Weserübung – Tanskan valtaus – Taistelu Norjasta – Taistelu Ranskasta – Dunkerquen evakuointi – Taistelu Britanniasta – Maltan piiritys           Ranskan Indokiinan valtaus – Operaatio Menace – Operaatio Compass (1940–1941) – Läntisen aavikon taistelut (1940–1943) 1941: Operaatio Sonnenblume – Tobrukin piiritys – Kreikan taistelu – Englannin–Irakin sota – Kreetan taistelu – Operaatio Exporter – Operaatio Barbarossa – Jatkosota (1941–1944)           Operaatio Countenance – Kiovan taistelu – Sevastopolin piiritys (1941–1942) – Leningradin piiritys (1941–1944) – Moskovan taistelu – Operaatio Crusader           Hyökkäys Pearl Harboriin – Filippiinien sotaretki (1941–1942) – Hollannin Itä-Intian taistelut (1941–1942) – Malaijan taistelu (1941–1942) – Thaimaan valtaus – Burman valtaus 1942: Salomonsaarten sotaretki (1942–1945) – Singaporen taistelu – Korallimeren taistelu – Madagaskarin taistelu – Gazalan taistelu – El Alameinin ensimmäinen taistelu – Midwayn taistelu – Aleuttien saarten sotaretki (1942–1943)           Dieppen maihinnousu – Operaatio Sininen – Guadalcanalin taistelu (1942–1943) – Stalingradin taistelu (1942–1943) – El Alameinin toinen taistelu – Tunisian taistelut (1942–1943) – Operaatio Torch – Operaatio Uranus 1943: Hampurin pommitukset – Kurskin taistelu – Operaatio Husky – Operaatio Avalanche – Gilbert- ja Marshallinsaarten sotaretki (1943–1944) – Tarawan taistelu 1944: Monte Cassinon taistelu – Anzion maihinnousu – Korsunin motti – Operaatio U-Go – Operaatio Ichi-Go – Operaatio Neptunus – Normandian maihinnousu – Saipanin taistelu – Operaatio Dragoon           Operaatio Bagration – Guamin taistelu – Sinimäkien taistelu – Varsovan kansannousu – Lapin sota (1944–1945) – Operaatio Market Garden – Leytenlahden taistelu – Ardennien taistelu (1944–1945) – Budapestin piiritys (1944–1945) 1945: Operaatio Bodenplatte – Operaatio Nordwind – Veiksel–Oder-operaatio – Itä-Preussin offensiivi – Dresdenin pommitukset – Wienin offensiivi – Berliinin taistelu – Prahan taistelu           Iwo Jiman taistelu – Okinawan taistelu – Operaatio Ten-Gō – Taistelu Mantšuriasta – Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Sodan jälkeen: Yhdistyneet kansakunnat – Saksan jako – Oder–Neisse-linja – Operaatio Keelhaul – Operaatio Paperclip – Nürnbergin oikeudenkäynnit – Miehitetty Japani – Tokion kansainvälinen sotarikostuomioistuin                           Pariisin rauhansopimus – Kylmä sota – Rautaesirippu – Marshall-apu – Dekolonisaatio – San Franciscon sopimus – Saksojen yhdistymissopimus
Yleistä	Politiikka: Kolmen vallan sopimus – Atlantin julistus – Wannseen konferenssi – Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus – Kairon konferenssi                   Teheranin konferenssi – Kairon toinen konferenssi – Jaltan konferenssi – Potsdamin konferenssi – Potsdamin julistus Sodankäynti: Enigma – Kamikaze – Kotirintama – Manhattan-projekti – Natsi-Saksan ydinohjelma – Salamasota – Terroripommitus – Totaalinen sodankäynti – Upotussota Sotarikokset: Japanin sotarikokset – Neuvostoliiton sotarikokset – Natsi-Saksan sotarikokset – Holokausti Muita tapahtumia: Lend-Lease – Idän yleissuunnitelma – Bengalin nälänhätä – Slovakian kansannousu – Heinäkuun 20. päivän salaliitto