Länsirintama (toinen maailmansota)

Länsirintama
Osa toista maailmansotaa
Päivämäärä: lokakuu 1939 − huhtikuu 1945 Paikka: Läntinen Eurooppa Casus belli: Ison-Britannian ja Ranskan sodanjulistus Saksalle Lopputulos: Akselivaltojen voitto vuosina 1939−1940, Liittoutuneiden voitto vuosina 1944−1945
Osapuolet
Liittoutuneet: Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat Vapaa Ranska Kanada	Akselivallat: natsi-Saksa Italia (1939−1940)
Komentajat
Winston Churchill Bernard Montgomery Dwight D. Eisenhower Omar Bradley Maurice Gamelin Maxime Weygand	1939−1940 Gerd von Rundstedt Fedor von Bock Wilhelm von Leeb Benito Mussolini Umberto di Savoia 1944−1945: Adolf Hitler Erwin Rommel Walter Model Albert Kesselring
{{Toisen maailman sodan taistelut Länsirintamalla Taistelu Ranskasta - Dieppe - Overlord - Market Garden - Ardennit}}

Länsirintama toimi toisessa maailmansodassa näyttämönä Länsi-Euroopassa liittoutuneiden ja akselivaltojen välillä käydyille taisteluille. Maantieteellisesti sota-alue sisälsi Ranskan, Belgian, Hollannin, Tanskan ja Luxemburgin.

Taustoja

Adolf Hitlerin johtama Natsi-Saksa vaati lähinnä ensimmäisessä maailmansodassa menettämiään alueita Puolasta. Iso-Britannia ja Ranska takasivat Puolan koskemattomuuden ja varoittivat Saksaa hyökkäämästä. Hitler ei uskonut maiden ryhtyvän toimeen Saksaa vastaan ja hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939 aloittaen toisen maailmansodan. Iso-Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan kaksi päivää myöhemmin, 3. syyskuuta 1939.

1939–1941

Taistelua länsirintamalla edelsi niin sanottu "valesota". Sodan alkaessa Britannialla ei ollut riittävästi joukkoja, että se olisi voinut auttaa Ranskaa hyökkäämään. Ranska puolestaan turvautui Maginot-linjaan, Saksan vastaiselle rajalle rakentamaansa suureen puolustusvarustukseen. Saksalaisten joukot eivät myöskään hyökänneet, sillä merkittävä osa sen asevoimista oli sijoitettuna itään. Vallattuaan Puolan Saksa alkoi vähitellen siirtämään joukkojaan länteen ja suunnittelemaan hyökkäysoperaatiota Ranskaan.

Taistelut alkoivat operaatio Weserübungin myötä, Saksan hyökkäyksellä Tanskaan ja Norjaan huhtikuussa 1940. Seuraavassa kuussa Saksa aloitti hyökkäyksen Ranskaan Benelux-maiden kautta yllättäen vastustajat täydellisesti. Länsiliittouneet - pääasiassa ranskalaiset ja brittiläiset joukot - romahtivat pian Saksan ankaran salamasodan jalkoihin. Britit pakenivat Dunkerquesta. Taistelut Länsirintamalla loppuivat ja Saksa alkoi valmistella maihinnousua Britanniaan.

Luftwaffen hävittyä ilmataistelun Britanniasta, maihinnousu Englantiin peruttiin.

1942–1943

Valtavien kuljetusvaikeuksien takia, joita Liittoutuneet voisivat kohdata Englannin kanaalin ylityksessä, päätti liittoutuneiden johto suorittaa harjoitushyökkäyksen Ranskan rannikolle. Liittoutuneet aloittivat 19. elokuuta 1942 maihinnousun Dieppeen Ranskaan. Suurin osa joukoista oli kanadalaisia, mutta mukana oli myös joitain brittejä ja amerikkalainen joukko-osasto. Isku oli katastrofi ja tappiot käsittivät melkein kaksi kolmannesta hyökkäysjoukoista. Paljon kuitenkin opittiin tämän operaation seurauksena ja nämä opit tulivat hyvään käyttöön myöhemmissä maihinnousuissa.

Brittiläinen maihinnousualus liekeissä rannalla Diepessä.

Länsirintamalla ei käyty maataisteluita lähes kahteen vuoteen, lukuun ottamatta kommandoiskuja ja vastarintaliikkeen harjoittamaa sissisotaa.

1944–1945

Liittoutuneiden laskuvarjosotilaita Hollannin yllä 17.9.1944. Operaatio Market Garden.

Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa, Ranskan rannikolla 6. kesäkuuta 1944. Hyökkäys käsitti valtavan määrän kalustoa ja miehiä, ja siitä muodostui historian toistaiseksi suurin maihinnousu. Saksalaiset olivat keränneet joukkonsa Kanaalin ohuimpaan kohtaan, olettaen liittoutuneiden yrittävän maihinnousua siellä. Näin Normandiassa ei ollut tarpeeksi joukkoja vastaiskuun. Liittoutuneiden maihinnousu tapahtui useimmiten ilman vastarintaa - tosin Omaha Beachilla saksalaiset kykenivät rajuun vastarintaan ja tuhansia yhdysvaltalaissotilaita menetti henkensä. Saksalaisten tappio oli silti lyöty lukkoon rannoilla, joten he pyrkivät vetäytymään syvemmälle sisämaahan ja yrittää vastahyökkäystä paremmin voimin. Liittoutuneet kuljettivat samaan aikaan valtavia määriä kalustoa, tarvikkeita ja sotilaita Kanaalin yli, ja pian Normandiassa oli jopa miljoona liittoutuneiden sotilasta. Saksalaiset pystyivät kovaan vastarintaan, mutta tilanne oli lähes toivoton. Syynä oli liittoutuneiden lähes täydellinen ilmaherruus. Saksalaisten yritys pysäyttää liittoutuneiden eteneminen onnistui hetkeksi, mutta ylivoimanen mies- ja kalustovoima takasi vastarinnan murtumisen.

Amerikkalaissotilaita puolustusasemissa Ardennien taistelussa

Elokuussa liittoutuneet etenivät Pariisiin ilman vastarintaa, sillä saksalaiset eivät nähneet kaupungin puolustamista hyödyllisenä, vaikka Hitler olikin vaatinut kaupungin luovuttamista liittoutuneille vain taistelun jälkeen rauniokasana.

Liittoutuneet maihinnousivat myös Etelä-Ranskaan (Operaatio Dragoon) ilman vastarintaa, sillä Saksan armeija päätti vetäytyä aina Rein-joelle saakka välttääkseen piiritetyksi joutumisen. Liittoutuneet vapauttivat Ranskan nopeasti edeten Belgiaan, Hollantiin sekä Kolmannen valtakunnan rajoille saakka. Talveksi liittoutuneet olivat ehtineet Reinille.

Talvella 1944 Hitler päätti yrittää viimeistä yritystä pysäyttää liittoutuneet lännessä. Hän otti kovan riskin, keräsi kaikilta rintamilta parhaat divisioonansa ja joukkonsa Ardenneille, Belgiassa sijaitsevalle metsäalueelle. Tarkoitus oli iskeä kiila yhdysvaltalais- ja brittiläsjoukkojen väliin, piirittää ja tuhota neljä armeijakuntaa. Tämän oli tarkoitus saada aikaan rauhanneuvottelut liittoutuneiden kanssa, jolloin Saksa olisi voinut iskeä takaisin vuorostaan itärintamalla.

Ardennien taistelu käynnistyi joulukuussa tykistökeskityksillä ja panssarikiilojen etenemisellä. Huono sää esti liittoutuneiden koneiden lennot. Saksalaisjääkäreitä pudotettiin linjojen taakse vaikeuttamaan liittoutuneiden huoltoa ja muutenkin häiritsemään näitä. Hyökkäys tuli täydellisenä yllätyksenä liittoutuneille, joilla ei aluksi ollut mitään käsitystä hyökkäyksen suuruudesta. Saksalaiset painottivat hyökkäyksen yhdysvaltalaissotilaisiin ajatellen, ettei heidän vastarinta olisi yhtä kova kovaa kuin brittien, koska heidän emämaansa ei varsinaisesti ollut vaarassa. Yhdysvaltalaisjoukot harhailivat kohti länttä sekasorrossa, kunnes lopulta kerääntyivät ja aloittivat vastarinnan saksalaisia vastaan. Esimerkiksi Bastognessa taistelleet amerikkalaiset sotilaat pitivät asemansa, vaikka saksalaiset piirittivät heidät. Saksalaisten hyökkäys tyrehtyi, eivätkä nämä edenneet koskaan tavoittelemilleen bensiinivarikoille, josta olisivat saaneet tarvitsemaansa polttoainetta.

Tammikuussa hyökkäys oli ohi ja saksalaiset olivat menettivät tärkeimmän aseensa − huonon sään. Amerikkalaiset saivat koneensa ilmaan ja saksalaisten oli peräännyttävä takaisin Reinille. Taistelussa kuoli noin 100 000 saksalaista ja samankaltainen määrä liittoutuneiden sotilaita. Tärkeintä oli, että saksalaiset olivat käyttäneet viimeiset divisioonansa tähän hyökkäykseen, joka oli epäonnistunut. Hyökkäys kuitenkin hidasti liittoutuneiden etenemistä monilla kuukausilla, vaikka heti Ardennien taisteluiden loputtua Neuvostoliitto kokosi sotilaansa ja pääsi helposti etenemään Itä-Preusiin, kun Saksan eliittijoukot olivat lännessä.

Ardennien jälkeen liittoutuneet ylittivät Reinin keväällä, edeten nopeasti Kolmannen valtakunnan sydämeen, vallaten Nürnbergin, Ruhrin teollisuusalueen ja koko Etelä-Saksan. Myöhään keväällä ensimmäiset liittoutuneiden sotilaat tapasivat venäläissotilaat keskellä Saksaa. Kuukauden kuluttua Hitler oli ampunut itsensä ja sota Euroopassa oli lopulta ohi.

Toinen maailmansota (1939–1945)