Moskovan taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moskovan taistelu
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Mosca41.jpg
Päivämäärä:

30. syyskuuta 1941 – maaliskuu 1942

Paikka:

Moskovan ympäristö, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Neuvostoliiton voitto

Vaikutukset:

Puna-armeija esti saksalaisten etenemisen Moskovaan

Osapuolet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

Komentajat

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Fedor von Bock

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Georgi Žukov
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Aleksandr Vasilevski

Vahvuudet

1 500 000 miestä
1 700 panssarivaunua
950 lentokonetta

1 500 000 miestä
1 000 panssarivaunua
677 lentokonetta

Tappiot

248 000–400 000 sotilasta

650 000–1 280 000 sotilasta

Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova - Kiova - Sevastopol - Leningrad - Rostov - Moskova) - Talvioffensiivi (Demjansk - 2. Harkova) - Sininen (Voronez - Stalingrad) - 3. Harkova - Kursk - 4. Harkova - Korsun - Krim - Narva - Bagration - Varsovan kansannousu - Budapestin piiritys - Veiksel-Oder - Itä-Preussi - Berliini
Itärintama 9. heinäkuuta – 5. joulukuuta 1941
Neuvostoliiton vastahyökkäys itärintamalla 5. joulukuuta 1941 – 5. toukokuuta 1942

Moskovan taistelu oli Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen toisen maailmansodan taistelu Neuvostoliiton pääkaupungin Moskovan hallinnasta. Taistelu käytiin 30. syyskuuta 1941 - 7. tammikuuta 1942 noin 600 kilometriä leveällä rintamalla jakautuu kahteen jaksoon. Puna-armeija pystyi torjumaan hyökkäyksen ja aloitti sen jälkeen oman talvioffensiivinsa.

Saksan operaatio Taifuuni oli suunniteltu kaksipuoliseksi saarrostukseksi. Kaupungin pohjoispuolisen pihdin 3. ja 4. panssariarmeijan tuli läpäistä Kalinin rintama ja saman aikaisesti uhata Moskovan ja Leningradin välistä junayhteyttä. Eteläpuolisen pihdin 2. panssariarmeijan tuli murtaa Lännen rintaman puolustus Tulan eteläpuolella. Saksan 4. armeijan tuli edetä lännestä suoraan kohti Moskovaa. Suunnitelmaa täydensi operaation loppuun suunniteltu operaatio Wotan.

Neuvostojoukot olivat rakentaneet kaupungin ympärille kolme puolustuskehää, joita miehitti vastaperustetut reserviarmeijat sekä Siperiasta ja Neuvostoliiton Kaukoidästä tuodut joukot. Saksalaisten etenemisen pysähdyttyä neuvostojoukot aloittivat talvioffensiivin sekä pienempiä hyökkäyksiä, joiden tuloksena saksalaiset työnnettiin takaisin Orelin, Vjazman ja Vitebskin alueelle. Taisteluissa oli kolme Saksan armeijoista joutua saarroksiin.

Vjazma–Brjanskin kaksoistaistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskovan taistelun esinäytös oli VjazmaBrjanskin taistelu, jonka tarkoitus oli eliminoida Moskovan puolustuksesta vastaavat joukot, jotka olivat:

Saksan Keskustan armeijaryhmä hyökkäsi 30. syyskuuta komentajanaan Fedor von Bock. Siihen kuuluivat Saksan 2., 4. ja 9. armeija sekä 2. (Heinz Guderian), 3. (Hermann Hoth) ja 4. panssariryhmä (Erich Hoepner).

Hothin ja Hoepnerin panssariryhmät kohtasivat 7. lokakuuta Vjazmassa sulkien mottiin Timošenkon kuuden armeijan 55 divisioonaa. Samaan aikaan Guderianin panssariryhmä motitti Jerjomenkon kolmen armeijan 26 divisioonaa. Saksalaisjoukot saivat taistelussa 663 000 sotavankia murtaen Moskovan ensimmäisen puolustuslinjan. Vain kolme viikkoa aikaisemmin Kiovan taistelussa saksalaiset olivat tuhonneet marsalkka Semjon Budjonnyin viisi armeijaa ja saivat 665 000 sotavankia.

Marssi Moskovaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset jatkoivat etenemistä syksyn kelirikon vaivatessa. Kaluga vallattiin 13. lokakuuta ja seuraavana päivänä kukistui Borodino, jossa Napoleon voitti vuonna 1812. Borodinossa esiintyi ensimmäistä kertaa T-34-panssari.

Eteneminen hidastui koko ajan kelirikon takia, mutta 7. marraskuuta tuli talvi ja pakkanen. Maa jäätyi ja viimeinen yritys Moskovaan käynnistyi 19. marraskuuta. Marraskuun lopulla pakkanen kiristyi −40 asteeseen ja alle. Saksalaisilla ei ollut lainkaan talvivarusteita ja noin 40 prosenttia miehistä palellutti itsensä. Myös aseiden ja panssarien öljyt jähmettyivät. Aseet eivät toimineet eivätkä panssarit käynnistyneet.

Saksalaisten hyökkäys eteni parhaiten Moskovan luoteispuolella, ja puna-armeijan onnistui suurin uhrauksin pysäyttää hyökkäys Jahromassa ja näin estämään vaarallinen saartoliike. Saksalainen tiedusteluyksikkö pääsi, suurempaa vastarintaa kohtaamatta aina Himkiin asti, joka oli vain 8 kilometriä Moskovan kaupungin rajasta. Tämän lähemmäksi Moskovaa saksalaiset eivät koskaan päässeet.

5. joulukuuta Adolf Hitlerin käskystä Guderian pysäytti hyökkäyksen, joka oli epäonnistunut aivan Moskovan porteilla.

Epäonnistumisen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset eivät olleet lainkaan varustautuneet talveen ja jo sitä ennen upottava lieju pysäytti moottoroidut joukot. Tästä virheestä ei voi syyttää ainakaan Adolf Hitleriä, sillä SS-joukot ja Luftwaffe saivat talvivarusteensa ajoissa. Saksan maavoimien esikunta oli laskenut Neuvostoliiton olevan vallattu syksyyn mennessä ja noin 50 divisioonan katsottiin riittävän lopun valtaamiseen. Tästä syystä oli talvivarustuskin varattu vain joka neljännelle saksalaiselle sotilaalle. Liejun ja äärimmilleen venyneiden huoltoyhteyksien takia, joutuivat saksalaiset varustautumaan sotasaaliilla, mikä johti pilkkukuume- ja lavantauti-epidemioihin. Hitler erotti maavoimien komentajan Sotamarsalkka von Brauchitschin ja otti tehtävän itselleen.

Venäläiset puolestaan toivoivat talven tuloa, sillä he olivat tottuneet talveen. Kesän ja syksyn taistelujen kuluttamat saksalaisjoukot joutuivat alle −40 pakkasissa, ilman talvivarustusta kulkutautien harventamaksi. Lopulta saksalaisten voimat loppuivat ja saksalaisten selvityminen huollon romahdettua alkoi monesti olla kyseenalaista, vaikkei vihollista olisi edes ollutkaan.

Siperialaiset tulevat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tokiossa toimiva vakooja Richard Sorge oli ilmoittanut venäläisille Japanin suunnitelmasta Tyynenmeren alueella. Sen seurauksena Stalin veti Siperiasta useita kymmeniä divisioonia. Ne olivat talveen tottuneita hyvin varustettuja siperialaisia, jotka ilmestyivät Moskovan rintamalle 5. joulukuuta.

Tuoreet joukot kävivät jäätyneiden saksalaisten kimppuun ja tammikuussa rintama repesi useasta kohdasta. Saksalaisten 9. armeija jäi mottiin. Ankarat taistelut raivosivat eivätkä venäläiset onnistuneet lyömään saksalaisia, vaan saksalaiset onnistuivat talven ja kevään 1942 aikana motittamaan useita venäläisten hyökkäyksistä.

Taistelut laantuivat helmi- ja maaliskuussa venäläisten voimien tyrehdyttyä saksalaisten raivoisassa torjunnassa. Talvella 1941–1942 saksalaisen sotilaan luottamus Hitleriin oli vielä huipussaan ja myöhemmin niin tutuksi tullutta käskyä ”Taisteltava viimeiseen mieheen, perääntyminen kielletty” toteutettiin kirjaimellisesti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moskovan taistelu.