Białystokin ja Minskin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Białystokin ja Minskin taistelu
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Saksalaisten eteneminen itärintamalla 22. kesäkuuta - 1. syyskuuta 1941 välisenä aikana.
Saksalaisten eteneminen itärintamalla 22. kesäkuuta - 1. syyskuuta 1941 välisenä aikana.
Päivämäärä:

22. kesäkuuta3. heinäkuuta 1941

Paikka:

Itäinen Puolan alue, Valko-Venäjän alue, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

Komentajat

Natsi-Saksan lippu Fedor von Bock

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Dmitri Pavlov

Vahvuudet

750 000 sotilasta

675 000 sotilasta

Tappiot

276 lentokonetta, maavoimien tappiot ei tiedossa

417 790 kaatunutta tai vangittua
4 800 panssarivaunua
9 427 tykkiä
1 670 lentokonetta

Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova - Kiova - Sevastopol - Leningrad - Rostov - Moskova) - Talvioffensiivi (Demjansk - 2. Harkova) - Sininen (Voronez - Stalingrad) - 3. Harkova - Kursk - 4. Harkova - Korsun - Krim - Narva - Bagration - Varsovan kansannousu - Budapestin piiritys - Veiksel-Oder - Itä-Preussi - Berliini

Białystokin ja Minskin taistelu oli toisen maailmansodan itärintamalla Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu kesäkuussa 1941 operaatio Barbarossan alussa. Taistelu alkoi 22. kesäkuuta 1941 keskustan armeijaryhmän aloitettua etenemisen Neuvostoliittoon Puolan ja Valko-Venäjän kautta ja päättyi 1. heinäkuuta Saksan joukkojen vallattua Białystokin ja Minskin kaupungit. Saksalaiset piirittivät taistelun aikana Neuvostoliiton 10. armeijan Białystokin lähistölle ja 3. ja 13. armeijan Navahrudakin kaupungin lähistölle sekä osan 4. armeijasta. Taistelussa kaatui yli 400 000 neuvostosotilasta. Taistelu oli Saksan ensimmäinen suurvoitto itärintamalla.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsalkka Fedor von Bockin johtaman Saksan keskustan armeijaryhmän tehtävänä oli hyökätä Puolasta Białystok–Minsk–Smolensk-akselilla kohti Moskovaa. Armeijaryhmään kuuluivat 4. ja 9 armeija sekä 2. ja 3. panssariryhmä. Yhteensä käytössä oli 33 jalkaväkidivisioonaa, yhdeksän panssaridivisioonaa, kuusi motorisoitua divisioonaa ja ratsuväkidivisioona. Armeijaryhmän tukena oli Saksan 2. ilma-armeija.

Armeijaryhmää vastassa oli puna-armeijan Dmitri kenraali Pavlovin komentama Lännen rintama, johon kuuluivat rajalle sijoitetut 3., 4. ja 10. armeijat. Alueella oli lisäksi Stavkan reservinä 13. armeija, johon kuului lähinnä esikuntaosia ilman elimellisiä joukkoja. Yhteensä puna-armeijan joukkoja oli 25 kivääri- ja ratsuväkidivisioonaa, 13. panssaridivisioonaa ja seitsemän motorisoitua divisioonaa.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raunioita Minskissä heinäkuussa 1941.

Puna-armeijan kahteen suureen mottiin jääneet joukot jatkoivat taistelua, jolloin saksalaiset kärsivät merkittäviä tappioita. Useat puna-armeijan sotilaat pakenivat moteista harvan saartorenkaan läpi. Lopulta 290000 puna-armeijan sotilasta joutui sotavankeuteen ja 1500 tykkiä sekä 2500 panssarivaunua tuhoutui. Lähes 250000 puna-armeijan sotilasta kykeni palaamaan omille linjoille.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Białystok–Minsk

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Glantz, David: The Initial Period of War on the Eastern Front 22 June - August 1941. Portland: Frank Cass, 2001. ISBN 0-7146-4298-3. (englanniksi)
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Taistelutoimet kuvaamatta