Richard Sorge

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Richard Sorge neuvostoliittolaisessa postimerkissä.

Richard Sorge, koodinimeltään Ramsay (ven. Рихард Зорге, Рамзай, 4. lokakuuta 1895, Baku, Venäjä7. marraskuuta 1944, Tokio Japani), oli Saksassa ja Japanissa työskennellyt Neuvostoliiton tiedustelupalvelun GRU:n vakooja. Hän toimi GRU:n vakoojana Japanissa 1930-luvun alkupuolelta lähes kymmenen vuotta. Sorge kuului Boris Gudsin Japaniin organisoimaan ja vuosina 1934–1936 johtamaan vakoilurenkaaseen. Otto-Wille Kuusisen vaimo, Aino Kuusinen työskenteli samassa vakoilurenkaassa Japanissa vuosina 1934–1937. Sorgen peiteammatti Tokiossa oli toimi Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtajana.

Merkittäviä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sorge 1940-luvulla.

Sorge tiedotti Kremlille operaatio Barbarossan ajankohdasta, mutta Josif Stalin epäili tietoa virheelliseksi, eikä se johtanut toimenpiteisiin.[1] Merkittävästi itärintaman tapahtumiin vaikutti Sorgen Neuvostoliittoon välittämä tiedonanto Japanin suunnittelemasta hyökkäyksestä Pearl Harboriin talvella 1941, ja sen ansiosta puna-armeija veti joukkonsa pois Mantšurian vastaiselta rajalta Moskovan puolustukseen. Tällä tavalla uskallettiin siirtää kaksi miljoonaa sotilasta Itä-Aasiasta Moskovaan, mikä auttoi torjumaan saksalaisten päähyökkäyksen marras–joulukuussa 1941. Moskovan hyökkäyksen onnistumiseksi saksalaiset olivat pohjoisessa tyytyneet vain saartamaan Leningradia. Moskovan epäonnistuneen valtausyrityksen jälkeen saksalaisten eteneminen kevät-kesällä 1942 suuntautui Kaukasukseen etelän energiavarojen haltuun ottamiseksi.

Paljastuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin salainen poliisi pidätti Sorgen japanilaisen avustajan Ozaki Hozumin 14. lokakuuta 1941. Hozumin ilmiannon perusteella Sorge ja hänen avustajansa Max Clauzen vangittiin neljä päivää myöhemmin. Hozumi ja Sorge tuomittiin kuolemaan vuonna 1943, ja molemmat hirtettiin vakoojina 7. marraskuuta 1944.

Stalin ei tehnyt mitään vakoojiensa hyväksi heidän jouduttuaan kiinni. Hänen ainoa kommenttinsa asian johdosta oli:

»Kiitollisuus on koirien sairaus!»

Neuvostoliitto tunnusti Sorgen vuonna 1964 ja myönsi hänelle Neuvostoliiton sankarin arvonimen 5. marraskuuta 1964. Max Clauzen tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, ja hänet vapautettiin kohta Japanin antautumisen jälkeen vuonna 1945.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vance Stewart: Three Against One. Sunstone Press, 2002. ISBN 0865343772. s. 94