Toinen Harkovan taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toinen Harkovan taistelu
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Map of 1942 Kharkov offensive.png
Päivämäärä:

12. toukokuuta – 28. toukokuuta 1942

Paikka:

Harkova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Saksan voitto

Vaikutukset:

Neuvostoliittolaiset torjuttiin, strateginen aloite siirtyi saksalaisille

Osapuolet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
(Etelän armeijaryhmä)

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto
(Etelän rintama)

Komentajat

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Fedor von Bock
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Friedrich Paulus

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Semjon Timošenko

Vahvuudet

300 000 miestä
1 000 panssarivaunua
1 500 lentokonetta

640 000 miestä
1 200 panssarivaunua
1 000 lentokonetta

Tappiot

20 000 miestä

210 000 miestä

Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova - Kiova - Sevastopol - Leningrad - Rostov - Moskova) - Talvioffensiivi (Demjansk - 2. Harkova) - Sininen (Voronez - Stalingrad) - 3. Harkova - Kursk - 4. Harkova - Korsun - Krim - Narva - Bagration - Varsovan kansannousu - Budapestin piiritys - Veiksel-Oder - Itä-Preussi - Berliini

Toinen Harkovan taistelu oli neuvostoliittolaisten yritys vallata Harkova saksalaisilta toisessa maailmansodassa toukokuussa 1942. Hyökkäys pyrki pitämään yllä strategista aloitetta neuvostoliittolaisten talvioffensiivin jäljiltä. Saksalaiset torjuivat hyökkäyksen ja saivat tilaisuuden vastahyökkäykselle, jonka he käyttivät edeten kesällä Kaukasukselle ja Volgalle asti Stalingradin taisteluun.

Ensimmäisessä Harkovan taistelussa 1941 saksalaiset olivat vallanneet kaupungin. Toisen Harkovan taistelun hyökkäys alkoi 12. toukokuuta 1942 kello 6.30. Neuvostoliittolaiset kohtasivat suurempia puolustavia joukkoja kuin odottivat. Saksalaiset aloittivat vastahyökkäyksen 17. toukokuuta ja olivat piirittäneet hyökkääjät 25. toukokuuta mennessä.[1]

Puna-armeija menetti runsaasti miehiä ja materiaalia sekä monia kokeneista upseereistaan. Tämä tuli kalliiksi myöhemmin kesällä käydyissä taisteluissa.[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Second Battle of Kharkov

Helmikuun 1942 lopulla Neuvostoliiton talvihyökkäys, joka työnsi akselivaltojen joukot pois Moskovan edustalta, oli laantumassa kummankin osapuolen aloittaessa joukkojensa täydentämisen ja uudelleen ryhmittämisen. Josif Stalin ilmoitti puheessaan 7. marraskuuta 1941 saksalaisten kärsineen tappion ja heidän joukkonsa tuhottaisiin lopullisesti keväällä tai kesällä tehtävässä suurhyökkäyksessä.

Ilmoitus herätti vastarintaa sodanjohdossa, joka ehdotti puolustuksellisempaa toimintaa. Stalin kuitenkin oletti akselivaltojen kykenevän jopa kahteen erilliseen operaatioon ja siksi koko rintaman hyökkäyksen torjunnan piti olla mahdotonta ja siten estää saksalaisia kokoamasta joukkojaan uuteen hyökkäykseen Moskovaa kohti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Second Battle of Kharkov World War II Database
  2. The 2nd Battle of Kharkov The Eastern Front
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.