Tallinnan evakuointi
Tallinnan evakuointi tapahtui toisen maailmansodan aikana 28. elokuuta 1941. Operaatiossa evakuoitiin neuvostojoukkoja ja neuvostohallintoa perheineen,[1] joiden maayhteydet itään saksalaiset olivat katkaisseet. Evakuointiin käytetyt lähes 200 laivaa juuttuivat suomalaisten ja saksalaisten Suomenlahden poikki laskemaan Jumindan miinakenttään, missä ne joutuivat alttiiksi miinoille, pommikoneille, rannikkotykeille sekä suomalaisten ja saksalaisten kevyille sota-aluksille. Kaikkiaan 65 alusta upposi ja 6 000–16 000 ihmistä kuoli.[2] Käytyä taistelua pidetään esimerkkitapauksena merimiinojen tehokkaasta käytöstä sotatoimissa.
Jumindan miinakentän laskeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun saksalaiset joukot alkoivat lähestyä Tallinnaa vuonna 1941, neuvostojoukot päättivät evakuoitua meritse Leningradiin. Suomalaiset saivat vihiä hankkeesta ja laskivat Jumindanniemen eteen, Lahemaan rannikon tuntumaan suuren miinakentän. Miinoja tuotiin muun muassa Porvoon Tolkkisten satamaan ennen sodan syttymista saksalaisilla rahtilaivoilla.
Suomalaiset miinalaivat Ruotsinsalmi ja Riilahti laskivat kesäkuun 29. ja 30. päivän välisenä yönä 200 merimiinaa Jumindan niemen pohjoispuolelle Tallinna–Kronstadt-laivareitille. Tätä miinoitetta saksalaiset ja suomalaiset miinalaivat kasvattivat vähitellen seuraavien viikkojen aikana niin, että siinä oli lopulta lähes 1 800 miinaa ja 800 raivausestettä Jumindan niemen ja Kalbådagrundin matalikon välisellä alueella. Miinalaivat Ruotsinsalmi ja Riilahti laskivat 16.–20. elokuuta vielä 696 miinaa ja sata raivausestettä. Miinalaiva Miina laski 28. elokuuta Kalbådagrundin eteläpuolelle 24 miinan miinoitteen. Saksalaisten laskuoperaatiot Jumindan sulkuun tapahtuivat 1.–20. heinäkuuta (832 miinaa ja 671 raivausestettä) sekä 8.–26. elokuuta (673 miinaa ja 636 raivausestettä). Varsinaisen Jumindan miinakentän lisäksi laskettiin toistakymmentä pientä, 5–40 miinaa sisältänyttä miinakenttää Jumindan ja Kronstadtin välisille vesialueille.
Evakuointi alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haavoittuneiden evakuointiin ryhdyttiin 7. elokuuta 1941, jolloin Kronstadtista lähti Vjatšeslav Molotovin johtama kuuden laivan saattue kohti Tallinnaa. Ensimmäiset 2 500 haavoittunutta olivat Kronstadtissa 11. elokuuta.[3] Tallinnasta lähtenyt sairaalalaiva Sibir (ven. «Сибирь») tuhoutui saksalaisten ilmahyökkäyksessä 19. elokuuta.[3][4] Laivan 890 haavoittuneesta ja 410 siviilimatkustajasta 500 hukkui Suursaaren lähistölle,[5][6] mukana muun muassa virolainen kenraalimajuri Aleksander Voldemar Pulk.[7]
Kujanjuoksu 28.–29. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tallinnan evakuointiin osallistui 183 alusta neljänä osastona, joista jokaisessa oli raivaaja-aluksia, muita sota-aluksia sekä kuljetusaluksia. Toisen tiedon mukaan operaatioon osallistui 197 sota-, kuljetus- ja apualusta, joista upotettiin 53.[8]
Neuvostolaivat purjehtivat Jumindan miinoihin 28. elokuuta 1941. Tutkijoiden arvion mukaan miinakentällä kuoli tuhansia sotilaita ja siviilejä, suurimpien arvioiden mukaan 15 000. Suuri osa kuolleista oli siviilejä.lähde? Jumindan miinasulussa tuhoutui yhdessä yössä yli 50 alusta. Evakuointiosastoon kuuluneista neljästä suuresta kuljetusaluksesta ainoastaan yksi pääsi perille. Pellingin saaristoon huuhtoutui suuri määrä ruumiita.
Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan toisessa maailmansodassa tuhoutui miinoihin 534 laivaa. Näistä n. 10 % tuhoutui kahdessa päivässä Tallinnan edustalla Jumindan miinakentässä.[9]
Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hukkuneiden ja kuolleiden neuvostosotilaiden muistomerkki on Jumindan niemimaalla Viron pohjoisrannikolla Tallinnasta itään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jari Aromaa: Evacuation of Tallinn (englanniksi)
- ↑ Sodan arvet: Helvetti Suomenlahdella Ykkösdokumentti. YLE. Arkistoitu 27.6.2008. Viitattu 23.10.2008.
- ↑ a b Активизация линии Кронштадт - Таллин (venäjäksi)
- ↑ 28 Августа 1941 г.: УТРЕННЕЕ СООБЩЕНИЕ 28 АВГУСТА (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- ↑ ЗАТЕРЯННЫЙ ОСТРОВ – Novaja Gazeta (venäjäksi)
- ↑ Тайны затонувших кораблей (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- ↑ Fate of Estonian generals and admirals (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ Johannes Käbin: Suuri lokakuu ja Eesti. Perioodika, Tallinna 1975. s. 88.
- ↑ Ari Lehikoinen: Helvetti Suomenlahdella. TV-dokumentti, YLE 2006.