Mustanmeren taistelut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustanmeren taistelut
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Päivämäärä:

26. kesäkuuta 19419. toukokuuta 1944

Paikka:

Mustameri

Lopputulos:

Neuvostoliiton voitto

Osapuolet

Romanian kuningaskunnan lippu. Romania
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Italia
Bulgarian vuosina 1878–1944 käytössä ollut lippu. Bulgaria

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

Komentajat

Romanian lippu Horia Macellariu
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Helmut Rosenbaum
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Clemens Schöler
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Klaus Petersen
Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Francesco Mimbelli

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Filipp Oktyabrskiy
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Lev Vladimirsky

Vahvuudet

Romania:
4 hävittäjää
13 torpedovenettä
3 sukellusvenettä
5 minisukellusvenettä
2 miinalaivaa

Saksa:
6 Tyypin II sukellusvenettä
10 S-venettä
23 R-venettä

Italia:
4 torpedovenettä
6 minisukellusvenettä

1 taistelulaiva
5 risteilijää
18 hävittäjää
44 sukellusvenettä
2 tykkivenettä
18 miinalaivaa
84 torpedovenettä

Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova - Kiova - Sevastopol - Leningrad - Rostov - Moskova) - Talvioffensiivi (Demjansk - 2. Harkova) - Sininen (Voronez - Stalingrad) - 3. Harkova - Kursk - 4. Harkova - Korsun - Krim - Narva - Bagration - Varsovan kansannousu - Budapestin piiritys - Veiksel-Oder - Itä-Preussi - Berliini

Mustanmeren taistelut olivat akselivaltojen ja Neuvostoliiton Mustanmeren laivaston välisiä taisteluita sekä niitä tukevien maajoukkojen toimia Mustallamerellä toisessa maailmansodassa vuosina 1941–1944.

Operaatio Barbarossa yllätti Mustanmeren laivaston kuten neuvostojoukot muuallakin. Akselivaltojen Mustanmeren joukkoihin kuuluivat Romanian ja Bulgarian laivastot sekä Saksan ja Italian laivasto-osastot, jotka kuljetettiin alueelle rautateitse sekä kanavaverkon kautta. Neuvostoliitolla oli selkeä ylivoima pinta-aluksissa, mutta Saksan ilmaylivoima tasoitti sitä ilmahyökkäyksin.

Neuvostoliiton alueen tärkeimmät telakat olivat Nikolajevin telakka Ukrainassa ja Sevastopolin telakka Krimillä, jonka saksalaiset valtasivat 1941. Useita keskeneräisiä aluksia saatiin kuitenkin evakuoitua ennen valtausta Georgiaan, jonne muodostui evakuoiduista aluksista merkittävä tukikohtia kuten Poti. Tukikohtien heikot korjaus- ja huoltomahdollisuudet supistivat merkittävästi laivaston kykyä toimia.

Neuvostolaivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustanmeren laivastoon kuului 22. kesäkuuta 1941 seuraavat alukset:

Alustyyppi Lukumäärä Huom
Taistelulaivat 1 Parizhskaya Kommuna
Risteilijät 5 Molotov, Voroshilov, Chervona Ukraina, Krasnyi Krym ja Krasny Kavkaz
Laivueenjohtajat 3 Leningrad-luokka ja Tashkent-luokka
Hävittäjät(Moderni) 11 6 Type 7, 5 Type 7U,
Hävittäjät (vanha) 4 Novik-luokka
Sukellusveneet 44
Saattajat/tykkiveneet 2
Miinanraivaajat ja miinalaivat 18
Moottoritorpedoveneet 84

Akselivaltojen laivastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanian kuninkaalliseen laivastoon kuului neljä hävittäjää, kuusi torpedovenettä, kolme sukellusvenettä, viisi pienoistsukellusvenettä, kaksi miinalaivaa ja seitsemän moottoritorpedovenettä.

Turkin ollessa sodassa puolueeton akselivallat eivät kyenneet toimittamaan aluksiaan Bosporinsalmen kautta. Kuitenkin joitakin keveitä aluksia kuljetettiin rautateitse sekä tie- ja kanavaverkon läpi Pohjanmereltä Tonavalle. Näitä olivat muun muassa kuusi 30. sukellusvenelaivueen tyypin IIB -sukellusvenettä, jotka purettiin ja kuljetettiin vuonna 1942 Constanzaan. Saksa kuljetti lisäksi Tonavaa pitkin kymmenen S-venettä ja 23 R-venettä sekä valmisti aseistettuja proomuja valtaamallaan Nikolajevin telakalla.

Italian kuninkaallinen laivasto siirsi Mustallemerelle pienen laivasto-osaston, johon kuului kuusi pienoissukellusvenettä ja laivue moottoritorpedoveneitä. Moottoritorpedovenelaivueen komentajana oli Francesco Mimbelli ja se sijoitettiin Jaltaan.

Operaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelut alkoivat 26. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton pommitettua Constanțan satamaa. Taistelun aikana laivueenjohtaja Moskva upposi osuttuaan miinaan, kun se väisti rannikkotykistön tulitusta. Mustanmeren laivasto huolsi piiritettyä Odessan rannikkokaupunkia ja lopulta evakuoi sieltä lokakuun lopulla 86 000 sotilasta ja 150 000 siviiliä. Evakuoinnin aikana Saksan ilmavoimien Junkers Ju 87 -koneet upottivat hävittäjä Frunzen ja yhden tykkiveneen.

Laivasto osallistui ensimmäisen Sevastopoliin tehdyn hyökkäyksen torjumiseen. Joulukuussa tehtiin Kerchiä vastaan maihinnousu, jonka seurauksena Kerchin niemimaa vallattiin takaisin saksalaisilta. Laivasto-osasto, johon kuului muun muassa risteilijä Krasnyi Krym, pysyi Sevastopolissa ollen tukien puolustusta tykistöllään. Neuvostoliiton sukellusveneet upottivat 29 000 tonnia aluksia Romanian ja Bulgarian rannikoilla.

Vuoden 1942 tapahtumista merkittävin on Sevastopolin piiritys. Talvella Mustanmeren laivasto tuki puolustusta tykistöllään sekä toimittaen täydennyksiä. Kuljetukset jatkuivat aina 27. kesäkuuta saakka. Niissä tuhoutuivat risteilijä Chervonnaya Ukraina, laivueenjohtaja Tashkent sekä kuusi modernia hävittäjää.

Mustanmeren jäljellä olevat alukset evakuoitiin vuoden 1942 lopulla Potin satamaan Georgiaan. Neuvostosukellusveneet upottivat muun muassa pakolaislaivat MV Struman ja SS Çankayan.

Vuoden 1943 alkuun mennessä Mustanmeren laivasto oli supistunut yhteen taistelulaivaan, neljään risteilijään, laivueenjohtajaan, viiteen moderniin ja kolmeen vanhaan hävittäjään sekä 29 sukellusveneeseen. Koko laivasto kärsi heikosta huollosta, mikä oli seurausta puutteellisista tiloista.

Saksan kärsiessä muualla tappioita he aloittivat syyskuussa 1943 Kubanin sillanpään evakuoinnin, jossa onnistuttiin. Stukat upottivat Krimille iskiessään laivueenjohtaja Kharkovin sekä hävittäjät Sposobnyn ja Besposchadnyn. Tappioden seurauksena Stalin kielsi suurten pinta-alusten käytön Mustallamerellä.

Alkuvuodesta 1944 alkaen Neuvostoliiton pinta-alukset olivat käytännössä käyttökelvottomia heikon huoltotilanteen vuoksi. Sen vuoksi hyökkäyksiin akselivaltoja vastaan käytettiin pieniä aluksia sekä ilmavoimia. Akselivaltojen joukot joutuivat vetäytymään Odessasta maaliskuussa, jolloin Krimin alueelle jäi joukkoja saarroksiin. Sevastopolin alueen viimeiset akselivaltain joukot antautuivat 9. toukokuuta 1944 suurten evakuointien toteuduttua.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Black Sea campaigns (1941–44)