Veiksel–Oder-operaatio
| Veiksel–Oder-operaatio | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa | |||||||||
|
|
|||||||||
|
|||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
|
||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
2 203 600 sotilasta[1] |
450 000 sotilasta[2] |
||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
43 476 kaatunutta tai kadonnutta |
tuntematon määrä kuolleita tai haavoittuneita |
||||||||
|
|||||||||
Veiksel–Oder-operaatio tai Veiksel-Oder-offensiivi oli puna-armeijan onnistunut offensiivi, jossa sen joukot työntyivät ylittivät Veikseljoen ja ylittivät Saksan rajan vapauttaen Puolan saksalaismiehityksestä. Puna-armeija pysähtyi lopulta Oderjoelle noin 70 kilometrin päähän Berliinistä. Operaation aikana puna-armeija eteni noin 380 kilometriä. Operaatiota ja yhtä aikaa sen kanssa suoritettua Itä-Preussin offensiivia seurasi pian Berliinin valloittaminen ja Saksan antautuminen.
Operaation kulku [muokkaa]
Puna-armeija aloitti hyökkäyksen 12. tammikuuta saaden sisäänmurron Saksan 4. panssariarmeijan rintamaan. Hyökkäystä edelsi viisi tuntia kestänyt erittäin voimakas tykistövalmistelu. Saksalaisten rintamaan syntyi pian useita muitakin syviä sisäänmurtoja. Heillä ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään mahdollisuutta torjua hyökkäystä – puna-armeijan hyökkäyksen painopisteissä neuvostojoukkojen ylivoima oli jalkaväen kohdalla noin 11-kertainen, panssarijoukoissa 7-, ja tykistössä 20-kertainen.[3] 13. tammikuuta 1. Valko-Venäjän rintama hyökkäsi Saksan 9. armeijaa vastaan ja lähetti samalla heikompia osiaan Varsovan pohjoispuolelle, valmistellakseen kaupungin saartamista. 9. armeijan kovasta vastarinnasta huolimatta neuvostojoukot murtautuivat sen rintaman läpi. 15. tammikuuta lähtien neuvostojoukot aloittivat hyökkäyksen myös Veikselin eteläpuolella Saksan 17. armeijaa vastaan. Armeija irtaantui vihollisesta, eikä puna-armeija saanut läpimurtoa. Neuvostoliiton panssarivoimat läpäisivät Saksan 4. panssariarmeijan rintaman. 1. Valko-Venäjän rintama saartoi pian 9. armeijan pohjoisen siiven. Varsova oli määrä pitää viimeiseen mieheen asti, mutta saksalaisilla oli siellä vain muutamia pataljoonia sotilaita. Saksalaiset vetäytyivät kaupugista 18. tammikuuta vastaisena yönä maavoimien yleisesikunnan antaman virheellisen käskyn seurauksena. Kun Adolf Hitler välitti heille vastakäskyn, ei sitä voitu enää toteuttaa.[3] Pian puna-armeija valtasi raunioituneen kaupungin.[4]
Murskattuaan saksalaisten vastarinnan Veikselillä 1. Valko-Venäjän rintama jatkoi etenemistään Oderille. Poznanin kaupunki saarrettiin 25. tammikuuta. Kaupunki oli melkein kokonaan puolalaisten asuttama, eikä siellä ollut kuin muutama tuhatta saksalaista, jotka oli koottu pääasiassa Volkssturmin jäsenistä, lentojoukkojen sotilaista ja osastoistaan eksyneistä. Saksalaiset taistelivat sitkeästi vastaan, ja vaikka heidät ajettiin nopeasti pienelle alueelle, he antautuivat lopullisesti vasta Veiksel-Oder-operaation päättymisen jälkeen 23. helmikuuta. Puna-armeija saavutti Oderin tammikuun lopulla. 9. armeija pystyi kuitenkin pitämään sillanpääasemansa joen itärannalla ja samalla puolella jokea oleva Kostrtzynin linnoitus jäi saksalaisille, mutta useassa kohdassa puna-armeijan panssarijoukot ylittivät Oderin. 1. Valko-Venäjän rintaman komentaja Žukov keskeytti etenemisen Oderin luona ja siirsi hyökkäyksensä painopisteen rintaman jälkeen jääneelle pohjoissiivelle. Saksalaiset pyrkivät säilyttämään Netze-jokea pitkin yhteys Brombergin luona olevaan 2. armeijaan sekä muodostaa uusi puolustusasema. Yritys kuitenkin epäonnistui, sillä saksalaisilla ei ollut riittävästi joukkoja. 27. tammikuuta puna-armeija saartoi Brombergin sekä saavutti Neitzin. Heinrich Himmler määräsi vastahyökkäyksen neuvostojoukkoja vastaan, mutta se epäonnistui. Tammi-helmikuun vaihteessa puna-armeija ylitti Netz-joen. 2. helmikuuta Himmler kokosi kaikki hajanaiset joukot 11. SS-panssariarmeijaksi.[3]
Lähteet [muokkaa]
- Kurt Von Tippelskirch: Toisen maailmansodan historia, s. 255-292. Werner Söderström, 1956.
- Carl Grimberg: Kansojen Historia, osa 21-22 - Uusin Aika, s. 414. Werner Söderström, 1959.
- Christopher Duffy: Red Storm on the Reich: The Soviet March on Germany, 1945. Routledge, 1991. ISBN 0-415-22829-8. (englanniksi)
- David M. Glantz & Jonathan House: When Titans Clashed: How the Red Army Stopped Hitler. Lawrence, Kansas: University Press of Kansas, 1995. ISBN 0-7006-0899-0. (englanniksi)
Sivulta puuttuu